Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Hyvä, hyvä! On ensiarvoisen tärkeää ettei suomalaisten työntekoa häiritä, sillä se laskee varmastikin sadoissa miljoonissa laskettavan määrän rahallisesti kunniakansalaisten elintasoa ja elämänlaatua. Sillä kuten me jokainen tiedämme. Emme ole täällä kuin kerran. Siis eipä muuta kuin työniloa kivinä Suomi Neidon kengissä olijat.
Monta joukkoraiskausta on tapahtunut työpaikalla? Entä montako pedofili tapausta? Miksi hallitus juuri päätti ettei seksuaalirikosten rangaistuksia kovenneta?
-Mitä eläinten lailla käyttäytyvää ryhmää tässä suojellaan?
Kun kanojen riita aiheuttaa niille sietämättömän stressin, ne alkavat kaikessa rauhassa nokkia jyviä maasta. Tätä kutsutaan sijaistoiminnaksi. Kun länsimaissa siirtolaisten seksuaaliväkivalta käy sietämättömäksi, poliitikot siirtyvät sijaistoimintaan ja tiiraavat mikroskoopilla kantaväestön eleitä ja eleettömyyksiä. Kantaväestön heteromiehen elämä käy mahdottomaksi: jos et huomioi naista, syyllistyt syrjintään, jos taas huomioit naisen, syyllistyt häirintään.
Hyvä analyysi yhteiskunnastamme, joka sananmukaisestikin on kanan aivoisia ”vaikuttajia” täynnä.
Suurin virhe oli antaa ”kanoille” äänioikeus, koska ”kukot” ovat ne jotka viimekädessä joutuvat sotkut selvittämään.
Ravintolat, baarit ja lavatanssit pitäisi varmaan kieltää.
Siellähän puhutellaanko toista sukupuolta ja joskus samaakin.