Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
”Ketä seisoo sanojensa takana?”
Ei, vaan KUKA!
Jos haluaa uskottavuutta hyvälle asialleen niin kielenkäyttöön kannattaa panostaa niin ettei se syö uskottavuutta. Ja toisekseen mitään lyömaseita ei kannata tuolla tavalla tarjota viherpaskanaamasuvakkien käsiin, ne tarttuvat tuollaiseen aina.
Ns. Gallupit ovat alastonta mielipiteen muokkausta ja pyrkimyksenä on synnyttää Tsunami-ilmiö lyömällä rumpua esim. ehdokkaan homoudella tai muulla muoti-ilmiöllä jonka perikuvaa kyseinen ehdokas edustaa perustaen ns. ”periaatteensa” tuuliviiri -politikointiin vailla minkäänlaista pitkäjänteistä tai omakohtaista ajasta riippumatonta ideologista näkemystä maansa kehittämisen suunnasta perustuen katsantokantaan pelkän järjen käytön tuloksena irrallaan siitä maailmanlaajuisesti pinnalla olevien juntta -politisoinnin suunnasta, johon kaikki kansakunnat sairastuvat kuin karanneeseen Ebolaan vailla aivoja idolisoiden kuin nuoret jotain kulloistakin populaarikulttuurin kiintotähteä.
Kun kaikki ovat pinnallisia tuuliviirejä. Silloin ei ole riski eikä mikään uida vastavirtaan, jota aivojen käyttäminen vääjäämättä tarkoittaa niin syvistä ja perustavaalaatua olevista asioista kuin syntymämaansa harjoittama politiikka lähitulevaisuudessa. Se ei voi milloinkaan voi perustua samaan kuin jatkuva hiusten värin tai kampauksen vaihtaminen ”piristääkseen” itseään ja muita.
Millä metodeilla gallupit vertaillaan?