Timo Isosaari Uusi Suomi Blogissa: Kansanedustajille seurantalaitteet

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 18.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Eräässä blogikommentissa tehtiin mielestäni erinomaisen hyvä ehdotus vastapainoksi kansalaisten autoihin vaadittaville seurantalaitteille, eli vastaavat laitteet myös kansanedustajiin ja kenties myös muihin tärkeitä yhteiskunnallisia virkoja hoitaviin henkilöihin, kuten vaikkapa Suomen Pankin johtajistoon.

EUn avoimuutta korostavan hallintotavan hengessä heidän liikkumisensa olisi tarkistettavissa kansalaisille avoimesta portaalista. Siinä ei varmasti ole mitään peiteltävää. Toimivathan he pyyteettömästi meidän kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Mepit voisivat pyrkiä myötävaikuttamaan siihen, että tästä syntyisi yleis-eurooppalainen käytäntö.

Onko kyseessä sitten esim. joissakin maissa ehdonalaisvangeille pakollinen nilkkapanta, vai ihon alle asennettava siru tai jotakin muuta, on enää tekninen kysymys. Ministeri Berner voisi asettaa toimikunnan selvittämään ja valmistelemaan hanketta.

Näin voisimme kartoittaa jo ennalta mahdolliset jääviysongelmat, joita eri tapaamisissa saattaa syntyä. Näin vaikkapa pääministerin tai oikeuskanslerin arvokasta aikaa ei kuluisi siihen, että jälkikäteen joudutaan tekemään perusteellisia selvityksiä julkisuudessa esitetyille epäilyksille. Onhan julkisen viran tai luottamustoimen vastaanottaminen muutenkin osoitus siitä, että henkilö on valmis luopumaan suurimmalta osin muutoin nauttimastaan yksityisyyden suojasta.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});

Vielä parempi olisi, jos seurantalaitteisiin liitettäisiin äänitallenteet käydyistä keskusteluista. Niitä ei tarvitsisi julkistaa kuin seurattavan erityisen epäilyn herättävissä tilanteissa ja silloinkin vain oikeuden määräyksestä ja oikeusistuimen käyttöön. Näin epäilykset voitaisiin kumota valtakunnan turvallisuutta vaarantamatta. Tällä säästettäisiin myös poliisin ja oikeusjärjestelmän resursseja, kun syyttäjä ja puolustus voisivat perustaa kantansa absoluuttisiin faktoihin  työlään aihetodistelun sijaan.

Länsimaisen demokratian puhtaita tarkoitusperiä palvelisi myös väestörekisteristä arvottava 50 henkilön kansalaistoimikunta, joka laatisi ehdotuksen siitä, mitkä luottamusasemat ja virat edellyttäisivät seurantalaitteen käyttöä.

Tällä uudistuksella lisättäisiin myös kansalaisten hiipunutta kiinnostusta politiikkaan ja lisääntyneen luottamuksen ansiosta myös yhteiskunnallinen ilmapiiri kehittyisi suotuisasti turhien epäilysten hälvetessä.

Timo Isosaaren Puheenvuoro

6,995 total views, 4 views today

As soon as one does, the eagle grins slightly and pushing forcefully into the air aiming at the successful hunter. With a few bumps and sharp talons, the eagle makes off with the prize leaving the other defeated and hungry. The fun will continue after the game if there is a win for the home team. I have seen many tailgates go into the early morning hours of the next day so be prepared to not sleep much if you stay at one of the locations in your RV. Oh, and please refrain from any comments about how you should just be happy you have a healthy baby. Because firstly, not everyone gets a healthy baby regardless their mode of birth. Thanks, all, for joining us today. And jordans for sale I'd just start out by saying I continue to be pleased with our quarterly results, particularly given the many headwinds the industry and our businesses are collectively facing. With her silver gray curls, girlish voice, and diminutive five foot nothing frame, Sutherland seems an unlikely expedition leader. But the 63 year old archaeologist is a rolling storm in camp. Alabama has this fantastic defensive front line that probably will put a lot of pressure on Washington quarterback Jake Browning. He has struggled this year against good defenses. However, when she gets to Oz and meets the Wizard, he turns out to be a fake. If it was all just a dream, how did Dorothy know that the same guy was a fraud? It seems fair to assume that the Wicked Witches' deaths in Oz might be telling Dorothy something she doesn't already know about Miss Gulch in the real world. This is supposed to be "for recreational purposes only," but the real reasons behind it become more apparent cheap nfl jerseys when you consider that the same company also offers a Disconnected Number Generator that does the opposite: It blocks all incoming calls and plays a "You have reached a number that is disconnected" message to anyone calling in. What exactly is the joke there?. "I don't want to be part owner of an [arena] football team. [Laughs] That's Paul and Gene's newest venture. Be sure to have great ounce of patience, always discuss things in a nice manner when trouble arises. Don't be cocky Cheap Ray Ban Sunglasses in criticizing for some errors, correct them by talking in private. Games and sports are wholesale nfl jerseys the cheap jerseys source of enjoyment, amusement and pleasure. No other living being but man needs games and sports for his mental recreation. The Seahawks and their coaching staff have no one else to blame but themselves for this. The biggest question raised is why wasn't the ball given to Marshawn Lynch..

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/