Huthit lupaavat olla koskematta muiden valtioiden aluksiin Bab el-Mandebissa – yhdellä poikkeuksella: Saudi-Arabia. Viestin toimitti politbyroon jäsen Mohamed al-Bukhaiti AP:n haastattelussa sunnuntaina sen jälkeen, kun liike otti haltuunsa Mochan satamakaupungin ja keskeiset saaret, kuten Perimin, ja sai siten hallintaansa salmen, jonka kautta kulkee normaalisti noin 12 prosenttia maailmankaupasta.
Syyskuun alussa Jemenin länsirannikolla tapahtuneen etenemisen jälkeen huthit hallitsevat kapeaa pullonkaulaa, joka yhdistää Punaisenmeren Adeninlahteen. Al-Bukhaitin mukaan Washington otti yhteyttä, kun eteneminen saavutti itse salmen. Vastausviesti oli, kuten hän sitä kuvailee, lupaus selkeällä osoitteella.
— Vahvistimme, ettemme kohdista toimia Yhdysvaltoihin tai mihinkään muuhun valtioon salmessa, ainoana poikkeuksena saudi-vihollinen, hän kertoi AP:lle Zoom-haastattelussa Sanaasta. — Tämä on edelleen tilanne.
Tämä on poliittinen viesti yhtä paljon kuin sotilaallinen vakuutus: pysykää poissa sodasta Saudi-Arabiaa vastaan, niin jätämme muun merenkulun rauhaan. Al-Bukhaiti kuvailee operaatioita sulkemisen vastakohtana.
— Sotilaallisten operaatioidemme tavoitteena ei ole sulkea Bab el-Mandebin salmea, vaan pikemminkin varmistaa merenkulun vapaus sen läpi kaikille, mukaan lukien Jemenille, hän sanoi.
Oman kanavana, ilman yksityiskohtia
Donald Trump sanoi edellisenä viikonloppuna, että hänen hallintonsa "kävi keskusteluja" huthien kanssa, sanomatta milloin. "Huthit soittivat meille, eivätkä he halua taistella kanssamme", presidentti sanoi AP:n mukaan. "He haluavat mieluummin, ettemme ole mukana, ja he päästävät useimmat laivat läpi.”
Al-Bukhaiti ei vahvista tällaista suoraa puhelinyhteyttä. Hän puhuu vain epäsuorista kontakteista amerikkalaisviranomaisiin Omanin kautta, joka on pitkään toiminut välittäjänä osapuolten välillä. AP on erikseen raportoinut, että Oman isännöi amerikkalaisten ja huthien edustajien välistä tapaamista edellisenä viikonloppuna, viitaten huthivirkailijaan ja toiseen neuvotteluista tietoiseen henkilöön – molemmat pysyivät nimettöminä, koska heillä ei ollut valtuuksia puhua. Sitä, millä tasolla kontaktit tarkalleen olivat ja mitä luvattiin, ei ole näin ollen vahvistettu.
Malli on joka tapauksessa tuttu. Juuri Oman neuvotteli vuonna 2025 tulitauon, jossa Yhdysvallat lopetti viikkoja kestäneet pommituksensa hutheja vastaan vastineeksi siitä, että liike lopetti hyökkäykset amerikkalaisaluksia vastaan Punaisellamerellä. Tuo sopimus jätti Saudi-Arabian ulkopuolelle – ja juuri tässä raossa huthit nyt toimivat.
Saarto saartoa vastaan
Riadia kohtaan pätee täsmälleen päinvastainen kuin salmen vakuutukset. Huthit ovat julistaneet saarron Saudi-Arabian merenkululle Bab el-Mandebissa ja Punaisellamerellä ja hyökänneet Saudi-Arabiaan kytkeytyvien alusten sekä kuningaskunnan sisällä olevien öljylaitosten kimppuun. Lauantaina Saudi-Arabia vahvisti, että liike oli yrittänyt iskeä pääkaupunkiin ballistisella ohjuksella, joka saudi-johtoisen koalition mukaan ammuttiin alas.
Hyökkäykset jatkuvat al-Bukhaitin mukaan siihen asti, kunnes Riad lopettaa huthien hallitsemien alueiden saarron ja päästää laivat liikkeen satamiin Punaisellamerellä. Vasta sitten he ovat valmiita neuvottelemaan. Hän syyttää eskalaatiosta Saudi-Arabiaa: laukaisijana oli hänen mukaansa koalition tekemäksi väitetty ilmaisku Sanaan kansainväliselle lentokentälle, joka esti huthien valtuuskuntaa kuljettaneen iranilaisen koneen laskeutumisen.
Varoitus ulkomaailmalle on yhtä suora kuin lupauskin. Liike sanoo voivansa käydä sotaa useilla rintamilla, "mikäli mikä tahansa valtio sekaantuu aggressioon Jemeniä vastaan Saudi-Arabian rinnalla".
— Tänään Jemen kykenee käymään taistelua – ei pelkästään sisäistä konfliktia, vaan myös kansainvälistä, al-Bukhaiti sanoi.
"Länsirannikko" pelinappulana
Samaan aikaan huthit pitävät ovea raollaan. Liikkeen korkeimman poliittisen neuvoston puheenjohtaja Mahdi al-Mashat sanoi sunnuntaina puheessaan Sanaan vuoden 2014 valtauksen vuosipäivänä, että "Emme ole sulkeneet ovea rauhalta".
Al-Bukhaiti on samalla selväsanainen siitä, miksi sävy voi olla nyt samanaikaisesti sekä sovitteleva että tinkimätön: Jemenin länsirannikon hallinnan myötä voimatasapaino on hänen mukaansa siirtynyt Sanaan eduksi, ja Saudi-Arabia on "menettänyt kriittisimmän korttinsa: länsirannikon".
Se, mitä lupaus on käytännössä arvoinen, ratkeaa kahden asian perusteella, joihin kumpikaan osapuoli ei ole vielä vastannut: tyytyykö Washington pysymään ulkopuolella ja onko Riad valmis päästämään laivat huthien satamiin.
