https://nykysuomi.com/englantilaiset-lapset-haluavat-viettaa-aikaa-luonnossa-mutta-tekevat-niin-harvoin/

Ympäristö

Englantilaiset lapset haluavat viettää aikaa luonnossa – mutta tekevät niin harvoin

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 21.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Photo: iStock/Gajus

Heliganin kyselyssä 61 prosenttia lapsista ei ollut koskaan leiriytynyt ja 55 prosenttia ei ollut koskaan kiivennyt puuhun.

Kolme neljästä englantilaislapsesta valitsisi kouluun uuden luonnontieteen GCSE-tutkinnon, osoittaa tutkimus. Tästä huolimatta enemmistö lapsista sanoo, etteivät he ole koskaan telttailleet tai kiipeilleet puussa.

Cornwallissa sijaitseva The Lost Gardens of Heligan ylläpitää puutarhaa ja maatilaa sekä tarjoaa luontokasvatusta. Elokuussa 2026 tila tilasi tutkimusyhtiö Walrilta kyselyn, jossa haastateltiin 1 004 vastaavaa vanhempi-lapsi-paria eri puolilta Englantia. Kyselyyn osallistui 11–14-vuotiaita lapsia, ja siinä tiedusteltiin heidän kantaansa ehdotukseen uudesta luonnontieteen GCSE-tutkinnosta (peruskoulun päättötutkinto).

Kolme neljästä lapsesta ilmoitti valitsevansa kurssin, heistä 34 prosenttia varmasti ja 41 prosenttia todennäköisesti. Myös useimmat vanhemmat kannustaisivat lapsiaan valintaan. Lapset halusivat eniten oppia eläimistä ja kasveista, niiden elintavoista sekä siitä, miten luontoa voidaan suojella ja ennallistaa. Päivittäinen kontakti luontoon on kuitenkin vähäistä: 61 prosenttia ei ollut koskaan telttaillut ja 55 prosenttia ei ollut koskaan kiipeillyt puussa. He eivät kuitenkaan halua pelkästään ulkona tapahtuvia oppitunteja, vaan yhdistelmän sisä- ja ulko-opetusta.

Heligan kirjoittaa, että kurssin nimen tulisi olla "Natural Futures" eikä "Natural History", jonka lapset yhdistävät pääasiassa fossiileihin, dinosauruksiin ja museoihin. Tutkimuksessa ei mitattu, kumpaa nimeä lapset pitivät parempana. Vielä ei ole päätetty, saako Englanti luonnontieteen GCSE-tutkinnon tai mikä sen nimeksi tulee.

Mainos:

Seuraa keskustelua

Nimimerkki*

Sähköposti (pakollinen, ei julkaista)*

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

Nimimerkki*

Sähköposti (pakollinen, ei julkaista)*

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit

Vanhimmat

Uusimmat Äänestetyimmät

https://nykysuomi.com/liemikilpikonna-tuo-toivoa-uhanalaisille-lajeille/

Ympäristö

Liemikilpikonna tuo toivoa uhanalaisille lajeille

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 9.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Photo: Brocken Inaglory, CC BY-SA 4.0 (cropped)

Liemikilpikonna on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi vuosikymmenten suojelutyön jälkeen, vaikka jotkut osapopulaatiot ovat edelleen uhattuina. Arkistokuva Havaijilta, 2008.

Liemikilpikonnaa ei enää pidetä uhanalaisena. Vuosikymmenten suojelun jälkeen laji siirrettiin kansainvälisellä punaisella listalla luokkaan "erittäin uhanalainen" luokkaan "elinvoimainen".

Uudelleenluokituksen teki Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN, joka esitteli päivitetyn luettelonsa uhanalaisista lajeista järjestön maailman luonnonsuojelukongressissa Abu Dhabissa. WWF:n mukaan maailmanlaajuinen kanta on kasvanut noin 28 prosenttia 1970-luvulta lähtien.

Liemikilpikonna (Chelonia mydas) elää trooppisilla ja subtrooppisilla merillä. Paikalliset yhteisöt ovat suojelleet naaraita, munia ja pesimärantoja, kun taas kalastusala on ottanut käyttöön menetelmiä, jotka vähentävät sivusaaliin määrää.

— Tämä on loistava esimerkki siitä, kuinka lajit voivat toipua, jos vain teemme oikeita asioita, WWF Norjan ilmasto- ja luontojohtaja Eirik Lindebjerg kertoo NRK:lle.

Mainos:

Työ ei ole vielä valmis. Jotkut osapopulaatiot ovat edelleen uhattuina eläimiä sotkeviin kalastusvälineisiin, ylikalastukseen ja elinympäristöjen häviämiseen liittyen.

Myös muiden lajien kannat ovat kasvaneet. Villien tiikerien määrä kasvoi noin 3 200:sta vuonna 2010 noin 5 700:aan vuonna 2025.

Tonnikalojen kannat Atlantin ja Tyynenmeren alueella ovat toipuneet vuosikymmeniä kestäneen ylikalastuksen jälkeen, eikä niitä enää pidetä uhanalaisina.

Eteläisessä Afrikassa norsupopulaatiot ovat vakaita tai kasvavia alueilla, joilla paikalliset yhteisöt johtavat maankäytön hallintaa.

https://nykysuomi.com/luomuviljely-ei-aina-tarkoita-pienempia-satoja/

Ympäristö

Luomuviljely ei aina tarkoita pienempiä satoja

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Photo: iStock/ajcespedes

Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn välinen satoero kaventuu pölyttäjistä riippuvaisilla kasveilla tutkijoiden katsauksen mukaan. Kuvituskuva.

Satoero kaventuu, kun viljelykasvit tarvitsevat pölyttäjiä. Tutkijat eivät havainneet selvää eroa luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn satojen välillä sellaisten kasvien kohdalla, jotka tarvitsevat merkittävää apua hyönteisiltä.

Argentiinan Barilochen ECOPOL-tutkimusryhmä vertaili 199 aiemman tutkimuksen katsauksessa luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja 61 viljelykasvilla maailmanlaajuisesti. Ryhmä on sidoksissa tutkimusneuvosto CONICETiin ja Universidad Nacional del Comahueen, ja tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.

Kurpitsat ovat lähes täysin riippuvaisia pölyttäjistä, ja omenat tuottavat suurempia satoja niiden avulla. Viljat taas tulevat toimeen ilman hyönteisiä. Tällä erolla on merkitystä, kun luomuviljelyä verrataan tavanomaiseen viljelyyn.

Tavanomainen viljely tuottaa yleensä suurempia satoja. Kasveilla, jotka eivät ole riippuvaisia pölyttäjistä, tutkijat arvioivat edun olevan noin neljännes. Mitä enemmän kasvi tarvitsee pölyttäjiä, sitä pienemmäksi tuo etu käy.

Mainos:

Hyönteisten apu tekee eron

Siirtämällä siitepölyä mehiläiset ja muut pölyttäjät auttavat kukkia tuottamaan hedelmiä ja siemeniä. Se, kuinka paljon sadot laskevat ilman niitä, osoittaa, kuinka riippuvainen kasvi on niiden avusta.

Korkean pölyttäjäriippuvuuden kasveilla tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkitsevää eroa sadoissa luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn välillä. Analyysi ei siis todista, että sadot olisivat täsmälleen yhtä suuret.

Tausta-aineisto vertaili saman kasvin ja saman vuoden luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja pelloilta, maatiloilta tai koeviljelmiltä.

Mahdollisuus hedelmille ja siemenille

Tutkijat viittaavat siihen, että luomuviljelyn runsaammat ja monimuotoisemmat luonnonvaraiset pölyttäjät voivat auttaa kaventamaan satoeroa. Komposti ja muut orgaaniset lannoitteet voivat myös tuottaa enemmän kukkia ja nektaria. Katsaus ei kuitenkaan todista, että parempi pölytys olisi syynä tähän.

"Sen sijaan tuloksemme osoittavat, että luomuviljely voi tarjota ekologisesti edullisen tavan tuottaa ravinnerikkaita ja taloudellisesti arvokkaita pölyttäjistä riippuvaisia viljelykasveja", tutkijat kirjoittavat tutkimuksessa.

Vehnä, riisi ja maissi eivät sitä vastoin ole riippuvaisia pölyttäjistä. Löydös ei siksi tue tavanomaisen viljelyn korvaamista kaikkialla. Tutkijat näkevät luomuviljelyn täydentävänä menetelmänä, erityisesti pölyttäjien apua tarvitseville kasveille.

https://nykysuomi.com/villit-mehilaiset-luokiteltiin-uhanalaisiksi-eussa/

Ympäristö

Villit mehiläiset luokiteltiin uhanalaisiksi EU:ssa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 30.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Photo: Andrew Cannizzaro/CC BY 2.0

Kuvassa näkyy laji, ei villi yhdyskunta. Uhanalaisuusluokitus koskee vain ilman mehiläishoitajia eläviä yhdyskuntia.

Ensimmäistä kertaa villit mehiläisyhdyskunnat on luokiteltu EU:ssa uhanalaisiksi, koska ne eivät tule toimeen ilman mehiläishoitajien pesistä lähteviä parvia.

Ilman mehiläishoitajien pesistä tulevia parvia EU:n villien mehiläispopulaatioiden ennustetaan vähenevän noin 56 prosenttia 10 vuodessa. Arvio perustuu Hohenheimin yliopiston ja sveitsiläisen Agroscope-tutkimuslaitoksen tutkijoiden kehittämään malliin.

Uusi tutkimus hyödyntää tietoja villien yhdyskuntien selviytymisestä seitsemässä Euroopan maassa. Tutkijat olettavat, että jokaisesta yhdyskunnasta lähtee kaksi parvea vuodessa. Villejä yhdyskuntia löytyi viidestä maasta. Useimmilla alueilla yhdyskuntia kuolee enemmän kuin uusia perustetaan, joten alueelle muuttavat mehiläiset pitävät populaatioita yllä.

— Koko maailman mittakaavassa Euroopassa on alhaisin villien mehiläisyhdyskuntien tiheys, sanoo Benjamin Rutschmann Agroscopesta tiedotteessa.

Mainos:

Useat populaatiot Keski-Euroopassa ovat kovan paineen alla, kun taas Englannissa on vakaita yhdyskuntia. Tutkimusyhteistyössä on dokumentoitu yli 1 600 pesimäpaikkaa 15 maassa.

Luokitus koskee EU:ta. Muun Euroopan osalta tietoa ei ole riittävästi, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ei ole määrittänyt niille uhanalaisuusluokkaa.

Sama mehiläinen kuin pesässä

Kyseessä ei ole eri mehiläinen. Sama laji elää sekä mehiläispesissä että puiden onkaloissa. Uhanalaisuusluokitus koskee kuitenkin vain ilman mehiläishoitajia eläviä yhdyskuntia, ei hoidettuja pesiä.

Villit yhdyskunnat elävät puiden onkaloissa, kallionhalkeamissa ja onteloissa seinissä. Niiden osuus on noin kuudesosa kaikista Euroopan mehiläisistä.

Tarhatut ja villit mehiläiset myös sekoittuvat keskenään. Mehiläistarhan kuningatar voi paritella villin yhdyskunnan kuhnureiden kanssa. Parvi, joka lähtee pesästä ja asettuu vanhaan tikankoloon, lasketaan tällöin villiksi.

— Tämä tarkoittaa, että nykyisten tietojen perusteella selkeä biologinen erottelu villien ja hoidettujen mehiläisten välillä ei ole kestävällä pohjalla, sanoo Patrick Kohl Hohenheimin yliopistosta.

Tutkimus viittaa erityisesti luonnollisten pesimäpaikkojen puutteeseen, kun vanhat onttoja kohtia sisältävät puut häviävät. Tiedotteessa mainitaan myös elinympäristöjen katoaminen, siitepölyn ja nektarin saannin väheneminen, varroapunkit, torjunta-aineet ja nykyaikainen mehiläishoito. Hoidetuilla yhdyskunnilla on pesälaatikot pesimistä varten, ja ne saavat lisäravintoa, kun ravintoa on niukasti.

Tutkijat haluavat, että villit mehiläiset tunnustetaan suojelun arvoisiksi ja niitä seurataan.

— Kokonaisuutena tarkasteltuna monet villit populaatiot eivät kuitenkaan pysty selviytymään omin voimin, vaan ne ovat riippuvaisia mehiläishoitajien toiminnasta tulevasta täydennyksestä, Rutschmann sanoo.

https://nykysuomi.com/mies-luuli-pelastaneensa-kotikissan-kyseessa-olikin-tuntematon-villikissalaji/

Tiede

Mies luuli pelastaneensa kotikissan – kyseessä olikin tuntematon villikissalaji

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 18.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Montage. Facsimile: PIF Bolivia/YouTube

Tilcayo on ensimmäinen elävä kissalaji, jolle on annettu uusi tieteellinen nimi yli sataan vuoteen.

Tutkijat ovat nimenneet uuden villikissan Bolivian pilvimetsissä: Leopardus tilcayo. Kyseessä on ensimmäinen kerta yli sataan vuoteen, kun elävälle kissaeläinlajille on annettu uusi tieteellinen nimi.

Nimi tilcayo on otettu paikallisen väestön omasta nimityksestä tälle pienelle kissalle, joka elää Yungasissa – Andien itärinteiden pilvimetsävyöhykkeellä.

Kissa on keskimääräistä kotikissaa pienempi: noin 46 senttimetriä pitkä ja painaa noin 1,4 kiloa. Turkki on vaaleanruskea ja siinä on epäsäännöllisen muotoisia ruusukekuvioita, kertoo Paola Nogales-Ascarrunz, yksi kuvauksen takana olevista tutkijoista.

Johtopäätös perustuu genetiikkaan. Tutkimusryhmä vertaili 38 kokonaista genomia Leopardus-suvun kissoilta, joista useat olivat peräisin museokokoelmista, ja totesi, että tähän asti tiikerikissoiksi kutsutut eläimet ovat todellisuudessa viisi erillistä lajia, kertoo Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus. Tilcayo-linja erosi muista noin 1,4 miljoonaa vuotta sitten.

Mainos:

Samaan aikaan todisteet itse eläimestä ovat vähäiset: kahta elävää yksilöä on tutkittu pienen määrän riistakamerakuvien lisäksi. Se, mitä kissa syö ja kuinka monta niitä on jäljellä luonnossa, on suurelta osin tuntematonta. Sen ulosteet sisältävät pienten jyrsijöiden jäänteitä, ja kamerat viittaavat siihen, että se on pääasiassa aktiivinen yöllä.

Toinen kahdesta yksilöstä on noin kymmenvuotias uros, joka on asunut Senda Verden eläinsuojelualueella vuodesta 2016 lähtien. Muuan mies oli löytänyt sen pentuna tien varresta ja vienyt kotiinsa uskoen sen olevan kotikissa.

Yungas on yksi alueen uhanalaisimmista ekosysteemeistä, jota painavat metsäkato, maatalous, sytytetyt tulipalot ja kaivostoiminta. IUCN käsittelee tiikerikissoja tällä hetkellä kahtena vaarantuneena lajina. Jos ne jaetaan viiteen, kukin linja muuttuu pienemmäksi – ja siten haavoittuvammaksi. Tutkijat ovat toimittaneet aineistonsa IUCN:lle tulevaa arviointia varten.

— Jopa sellaisten lippulaivaryhmien kuin kissojen parissa on vielä uusia lajeja löydettävänä, sanoo Eduardo Eizirik, tutkimuksen vastaava kirjoittaja.