Tampereesta vapaakaupunki, uusi suunta Suomelle – Veikko Vallin

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 9.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 6 minuuttia

Yrittäjän talouspohdintaa pitkän käytännön kokemuksen kautta; Epäilen vahvasti, että Suomen korkea työttömyys ja velkaantuminen johtuvat meidän talousjärjestelmästä. Vahvasti uskon myös, että työttömyys ja velkaantuminen eivät pääty ennen kuin talousjärjestelmää muutetaan. Ja jotta asioita ja järjestelmiä voidaan muuttaa paremmin toimiviksi, pitää ymmärtää mikä on huonosti ja vinossa.

Taloustieteessä jakolinjat kulkevat vapaan markkinatalouden (kuluttajat, yrittäjät ja yritykset johtavat) ja valtiokeskeisen suunnitelmatalouden (diktaattori tai poliitikot johtavat) välillä. Päätermit ovat kapitalismi ja sosialismi. On lisäksi niiden variaatioita, mutta pysytään näissä.

Suomessa on ollut vallalla näistä kahdesta pääaatesuunnasta muodostettu, lähes jakomielinen, ”sekasotkutalousmalli”.

Toisaalla on pyritty globaaliin markkinoiden vapauteen sallimalla tuonti halpatyövoimaa käyttävistä maista, ja toisaalla, oman maan sisällä ja EU:ssa, on pyritty sosialistiseen suuntaan eli voimakkaaseen poliittiseen ohjaukseen, eli suunnitelmatalouteen.

Suomessa lähes kaikkea säännellään. Valtiojohto, johon kuuluu myös ay-liike, on tietävinään kaiken paremmin kuin markkinat, eli kuluttajat, duunarit, yrittäjät ja yritykset. Holhousvaltiona Suomi lienee läntisen maailman ykkönen.

Lopputuloksena on pitkään jatkunut suurtyöttömyys, valtion huono taloustilanne ja koulutetun väestönosan muuttotappio.

Pahin tilanne on teollisuuskaupungeissa kuten Tampere (työttömyys 18-20%), sillä eniten maan sisäisestä suunnitelmataloudesta kärsivät teollisuuspaikkakunnat, jotka menettävät työpaikkoja. Kun lisäksi palvelusektorikin, esimerkiksi ravintola- ja viihdeala, on voimakkaasti säänneltyä, ei lisätyötä löydy enää sieltäkään.

MITTARIT KÄYTTÖÖN – UUSI MALLI LÖYTYY NIISTÄ

Vapaa markkinatalous voittaa voimakkaasti säännellyn mallin aina lopulta. Sitä on tutkittu erilaisilla mittareilla, kuten ”taloudellisen vapauden indeksillä”.

”Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellisen vapauden indeksi korreloi positiivisesti elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa.”

Valtioita voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen pisteyttämällä vapautta. Yleisimmin käytetään näitä muuttujia:

  1. Yritystoiminnan vapaus
  2. Kaupankäynnin vapaus
  3. Verotuksen keveys
  4. Julkisen sektorin koko
  5. Rahapoliittinen vapaus kuten hintasäännöstelyn laajuus
  6. Sijoitustoiminnan vapaus
  7. Rahoitusmarkkinoiden vapaus
  8. Omistusoikeuksien toteutuminen
  9. Vapaus korruptiosta
  10. Työmarkkinoiden vapaus

Mielestäni Suomi ei kokonaisuutena sijoitu riittävän hyvin tässä kokonaisuudessa, jotta se voisi edes teoriassa pärjätä paremmin. Olen tarkkaillut tätä tilannetta ulkomailta käsin.

Euroopassa vain Sveitsi, Viro ja Irlanti ovat 10 kärjessä tässä kokonaisindeksissä globaalisti. Suomen listasijoitus on 19. vaikka geografinen sijaintimme maailman kartalla on melko huono. Uskon vahvasti, että meidän pitäisi pyrkiä taloudellisen vapauden kymppikerhoon nopeasti, jotta talous- ja työllisyystilanne kohentuu.

Meidän pitäisi vapauttaa erityisesti maan sisäistä taloutta eli sisämarkkinoita. Vienti kyllä vetäisi, jos tuotteiden hinta-laatu olisivat kohdallaan.

Lisäksi pitäisi huomioida kotimaan palvelusektori. Kuten Nalle Wahlroos sanoi, palvelusektorilla olisi työpaikkoja käytännössä rajattomasti, jos systeemi sen sallisi. Saattaa olla jopa niin, että työttömyys hellittää vasta kun palvelusektori vapautetaan ja matalapalkkatyötä tuetaan esimerkiksi verohelpotuksilla tai pienellä kansalaispalkalla.

TAMPEREESTA VAPAAN TALOUDEN KOKEILUALUE

Tampere oli nousunsa aikoihin vapaakaupunki. Itse asiassa, koko Suomen nousu hyvinvointivaltioksi pohjustettiin Tampereella sen pitkän historian aikana.

Taloudellisen vapauden kymmenestä mittarista tärkeimpiä Tampereen tyyppiselle kaupungille ovat mielestäni nämä viisi:

  1. Yritystoiminnan vapaus
  2. Kaupankäynnin vapaus
  3. Verotuksen keveys
  4. Työmarkkinoiden vapaus
  5. Julkisen sektorin koko

Näissä viidessä asiassa pitäisi ajattelu mielestäni kääntää toisin päin kuin se on nykyisin. Mitä tämä tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että otetaan mallia sieltä missä vapautta on enemmän ja sääntelyä vähemmän. Annetaan myös talouden tekijöiden eli yrittäjien ja yritysten päättää miten näiden asioiden pitäisi olla. Tämän voisi tehdä ensin Tampereella, jossa asuu 1/24 Suomen asukkaista.

Tampere on riittävän suuri uuden talousmallin kokeilualueeksi, ja Tampere on riittävän syvällä työttömyyskriisissä, joten tulokset olisivat melko nopeasti (5-10 vuotta) nähtävillä.

Tampereella on myös nähtävissä jo ”Detroit-ilmiö”, jossa hyvätuloiset ovat muuttamassa pois ja pienituloisia on tulossa sisään.

Eli Tampere olisi optimaalinen talousalue, jossa voisi kokeilla kerran hyväksi havaittua vapaakaupunkimallia. Mitään hävittävää ei olisi, meillä olisi vain voitettavaa.

Tässä on reipas ja visionäärinen alustus, jonka kirjoittaja on yrittäjä. Olen pyrkimässä Tampereen pormestariksi, ja etsin uusia, hyväksi havaittuja keinoja Tampereen ja koko Suomen synkkään työllisyystilanteeseen.

Toivon kommentteja ja täydennyksiä tähän kirjoitukseen taloudesta ymmärtäviltä. Sinänsä jokainen voi antaa tähän näkemyksiä, koska taloustiedekin on ”housut kintuissa” nykyisten ongelmien kanssa.

Parhaat ratkaisut ovat lähes aina ne yksinkertaisimmat ratkaisut.

Steve Jobs:

“Simple can be harder than complex: You have to work hard to get your thinking clean to make it simple. But it’s worth it in the end because once you get there, you can move mountains.”

Muutama linkki:

http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-julkaistiin-euroopan-holhousvaltio-vertailu-arvaat-varmaan-mika-maa-on-ylivoimainen-ykkonen-6536742

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tampere-houkuttelee-tyottomia-ja-opiskelijoita-pois-muuttavien-tulot-suuremmat-kuin-tulijoilla-24153726/

http://yle.fi/uutiset/3-9246332

http://www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/tietoa-tampereesta/arkistot/nayttelyarkisto/vapaakaupunkioikeudet.html

Liitteitä netistä poimittuna:

  1. Pei, Minxin: ”Political Institutions, Democracy, and Development”, Democracy, Market Economics, and Development. World Bank Publications, 2001.
  2. Siirry ylös↑Easton, Stephen T. & Walker, Michael A.: Income, growth, and economic freedom. (Volume 87, Issue 2) American Economic Review, May 1997. American Economic Association.
  3. Siirry ylös↑Ayal, Eliezer B. & Karras, Georgios: Components of economic freedom and growth: an empirical study. (Volume 32, Issue 3) Journal of Developing Areas, Spring 1998. Western Illinois University.
  4. Siirry ylös↑Scully, Gerald: Economic Freedom, Government Policy, and the Trade-Off Between Equity and Economic Growth. (Volume 113, Issue 1-2) Public Choice, 2002. Kluwer Academic Publishers.
  5. Siirry ylös↑Berggren, Niclas: Economic Freedom and Equality: Friends or Foes?. (Volume 100, Issue 3-4) Public Choice, 1999. Kluwer Academic Publishers.

3,290 total views, 2 views today

adrian peterson child abuse trial may begin in december"This is not like, 'Hey, this is cool. I'll put this on my cheap ray bans bucket list. Apparently, Henry fell off the back of a moving pickup truck that was being driven by his wife. Henry died the next href="http://cheapjerseysupply.com/" target="_blank">cheap jerseys day from the trauma sustained during the dispute.. While talking about American football, what cheap nfl jerseys can be more interesting nfl jerseys cheap than the Super Bowl; the championship game of the National Football League (NFL). Even if you are a football fan, you can still enjoy the festivities that revolve around the game. We want our hands to be very, very, very quiet, so I want the putter to move from my shoulders. cheap oakleys So, if you, even around the house, if you've got your feet about shoulder width and your knees flexed, your arms hanging naturally from your shoulders and just put your hands together. Published in 1940, the The Power and the Glory is set in Mexico during the 1930s. The novel tells the story of an unnamed Catholic priest on the run from a high minded police lieutenant determined to arrest him. M: I'm surprised this isn't your feel good story. How the heck did they make the bloody playoffs? I'm glad they fake ray ban sunglasses didn't miss the playoffs for the first time in 25 years and kept that streak going but my gosh how lucky did they get? I don't know if you know but the Bruins are my most hated team. I jumped on Twitter not long after watching that incident, wondering what the general response would be. Encouragingly, the most recent tweet was from a bloke at my club. However, the NFL thinks a cell phone call hurts a team more then being shut out. These players are some of the toughest men on the planet, do you mean to tell me they go home and cry because of these celebrations. When they resumed, the Cubs scored twice in the top of the 10th. Cleveland got one of those runs back in the bottom of the inning, but Chicago held on. Hold it in place, set the top part of the clamp on and, has the bolt in it, so then thread the nut in holding it in place. This way I know that when I put the kick stand up it wont hit the tire. If you have never played football, or haven't played for a long time let me tell you the level of violence does catch you completely off guard at first. I only played special teams on kick off and kick returns, but the first play I was in my bell was rung well enough that Wholesale NFL Jerseys I couldn't remember how I got on the ground. We're coming off a quarter with record wins. We are winning larger projects with more complexity than ever before, we are bringing more services into new markets, we are leveraging our scale and investments in people and technology to change how we deliver work for our clients and we are focused on delivering growth and value for shareholders..

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/