https://nykysuomi.com/suomen-koronalinja-edesvastuuton/
Reijo Tossavainen: Suomen koronalinja edesvastuuton
https://nykysuomi.com/suomen-koronalinja-edesvastuuton/
https://nykysuomi.com/perussuomalaiset-murtavat-kepun-yksinvallan-maaseudulla/
Monien kuntien kunnanvaltuustoissa on nyt kepulla enemmistö paikoista. Odotettavissa on kuitenkin muutos parempaan. Kunnallisvaalit ensi vuoden keväällä muuttavat poikkeuksellisen paljon poliittisia valtasuhteita useimmissa kunnissa ja kaupungeissa.
Jos vertailukohtana ovat edelliset kunnallisvaalit, niin gallupit lupaavat kepun kannatuksen puolittuvan ja persujen kannatuksen tuplaantuvan. Jos vastaava muutos näkyy myös vaalituloksessa, se tarkoittaa kepun yksinvallan päättymistä monissa kunnissa. Samalla perussuomalaisten asemat vahvistuvat.
Nyt monissa kunnissa kepulla on sekä kunnanvaltuuston että -hallituksen ykköspuheenjohtajan paikat. Näin ei liene enää vaalien jälkeen, vaan useissa kunnissa jommalle kummalle keskeiselle päättäjän paikalle valittaneen perussuomalainen.
On kuitenkin muistettava, että gallupit eivät äänestä. Ratkaisevan tärkeää erityisesti kunnallisvaaleissa on ehdokasasettelu. Sen on oltava kattava määrällisesti, mutta myös tasapainoinen esim. asuinpaikan, ammatin, iän ja sukupuolen perusteella.
Perussuomalaiset on vahva toripuolue. Se on hyvä asia, mutta samalla pitää muistaa hyödyntää somea. Monilla paikkakunnilla on esim. Facebookissa paikallisia ryhmiä. Niiden hyödyntäminen on tulevissa vaaleissa hyvin tärkeää, jopa ratkaisevan tärkeää.
https://nykysuomi.com/reijo-tossavainen-brysselista-hapeallinen-neuvottelutulos/
https://nykysuomi.com/suomalaisia-vietiin-orjiksi-venajalle/
Punavihreät agendajournalistit vääristelevät tosiasioita tavalla, joka ylittää sietokyvyn. Tällä kertaa asialla on Ylen ulkomaantoimittaja Sakari Nuuttila. Hän härskisti väittää, että ”Suomellakin on siirtomaahistoriansa, emmekä siksi voi seurata keskustelua ulkopuolisina. Ensiaskel vaikeiden asioiden käsittelyyn on Suomen siirtomaahistorian ja kolonialismin tunnustaminen.”
Vanhaa sanontaa mukaellen ensin on valhe, sitten emävalhe ja sitten agendajournalisti Nuuttilan valehtelu. Sen toteamiselle löytyy vankat perusteet: Suomi oli Ruotsin ja Venäjän siirtomaa. Pahimmillaan eli isovihan aikaan 1700-luvulla Suomesta vietiin Venäjälle miehiä, naisia ja lapsia orjiksi väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin koskaan Afrikasta Amerikkaan.
Maailmalla historiaa kirjoitetaan uusiksi. Suurmiesten ja -naisten patsaita kaadetaan. Halutaan kieltää historia, ja siksi käyttäydytään kuin barbaarit.
Suomessakin ”valkoinen halutaan kääntää mustaksi”. Tosiasioihin perustuen se on mahdotonta, ja silloin jää ainoaksi keinoksi valehtelu. Siksi Ylen punavihreä toimittaja sivuuttaa työnantajansa journalistiset periaatteet, jotka on äskettäin hyväksytty noudatettaviksi. Siellä sanotaan esimerkiksi, että ”kerromme kokonaisuuden kannalta olennaiset asiat”.
Toimittaja Nuuttilan toiminta osoittaa äärimmäistä piittaamattomuutta. Se on mahdollista, koska Ylen päällikkö- ja johtajatasolla homma ei ole hallinnassa tai sitten ihan tietoisesti ei välitetä omista pelisäännöistä. Kun siitä heille huomautetaan, niin yleensä kritiikkiin ei vastata mitentään. Ja silloin harvoin kun vastataan, niin vastauksen sävy on useimmiten hyvin ylimielinen.
Miten kauan tätä jaksetaan sietää?
https://nykysuomi.com/punavihrea-mielipidevaino-kiihtyy/
Historia kertoo, että demokraattisen eli kansanvaltaisen yhteiskunnan rappeutuminen on lähes aina alkanut sananvapauden rajoittamisesta. Esimerkiksi 1930-luvulla natsit polttivat kirjoja. Väärien mielipiteiden vuoksi ne joutuivat roviolle. Siitä oli yllättävän lyhyt matka ihmisrovioille. Kommunismin historia on sitäkin julmempi. Erilaisia esimerkkejä löytyy valitettavan paljon.
Sananvapauden rajoittamiseen on oltu hanakoita niin äärivasemmalla kuin äärioikeallakin. Moni on yllättäen tässä ajassa huomannut, että itseään suvaitsevina pitävät henkilöt ovat käytännössä usein hyvin suvaitsemattomia. Se näkyy maailmalla juuri nyt oman käden oikeutena, suoranaisena vandalismina.
Suomessa maailmalta tutut ilmiöt näkyvät viiveellä. Hietaniemen mellakka ja vaatimus Mannerheimin patsaan poistamisesta ovat oireita siitä mihin kehitys on meilläkin johtamassa.
Sananvapaus on kehittynyt Suomessakin kielteiseen suuntaan. Media on yhä keskittyneempää ja toimittajakunta poliittisesti yhä yksipuolisempaa. Siksi sanomisenvapaus on useimmiten vain samanmielisillä, siis punavihreillä.
Ja jos jollakulla on ainoasta oikeasta totuudesta poikkeavia näkemyksiä, he joutuvat nopeasti punavihreän kenttäoikeuden eteen. Siellä syytettyä ei kuunnella. Tuomio luetaan ja toimeenpannaan nopeasti.
Kenttärovasti Pekka Särkiön tapaus olkoon esimerkkinä. Blogissaan hän pakinanomaisesti irrotteli tavalla, joka ei noudattanut punavihreän mukasuvaitsevaiston näkemyksiä. Välittömästi punavihreät hyökkäsivät Särkiön kimppuun tavalla, joka on paljon puhuttua maalittamista. Helsingin Sanomien toimittaja Tommi H. Nieminen oli tulenjohtajana. Hän kysyi, että miten kauan Särkiö on vielä virassaan. Se oli merkki muille hyökätä Särkiön kimppuun.
En ole samaa mieltä kuin Särkiö. Silti niin nyt kuin jatkossakin tulen puolustamaan jokaisen oikeutta ilmaista oma mielipide. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan tärkein kivijalka yksittäisille kansalaisille ja koko yhteiskunnalle.