Seppo Heino (PS): Nollatutkijoiden kommentit vääristävät uutisointia

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 5.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Berliinin iskun jälkeen televisiossa eräs suomalainen ”terrorismin asiantuntija” kertoi, että islamistien tavoitteena on kasvattaa vastakkainasettelua Euroopassa ja että sen rekrytoinnille on eduksi jos maahanmuuttokriittiset liikkeet kasvavat Euroopassa.

Mutta miksi terrorismin asiantuntijaksi televisioon kutsuttu henkilö ei pysty perustelemaan väitettään?
Siksikö, että tuosta väitteestä ei ole mitään evidenssiä, eivätkä islamistit itse ole sellaista julki sanoneet?

En ole koskaan lukenut tai kuullut islamisteilta muuta julkilausuttua tavoitetta kuin maailmanlaajuinen kalifaatti ja vääräuskoisten tappaminen.

Uutisoinnissa kerrotaan, että terrori-iskujen yhtenä syynä pidetään turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien syrjäytymistä kolmannen luokan kansalaisiksi. Tästä kumpuava katkeruus johtaisi radikalisoitumiseen. Miksiköhän muuten kauko-Idästä tulleet eivät radikalisoidu lähi-Idästä ja Afrikasta tulleiden tavoin?

Näiden ”asiantuntijoiden” mukaan myös pakolaisten joukossa tulevat terroristit olisivat punahilkkasadun juttuja.

Miksi ei vieläkään voida kertoa totuutta? Kuinka kauan tällaiset nollatutkijat ja ”asiantuntijat” saavat vääristää mediassa esitettävää uutisointia?

Tämänkaltainen uutisointi lähentelee propagandaa.
Virallisen totuuden mukaan tämäkään isku ei sitten liity juuri mihinkään, vai onko isku tälläkin kertaa vain yksittäistapaus ja/tai mielenhäiriö?

Jälleen yllätetty suvaitsevaisto kiinnittää huolestuneesti huomiota vain siihen, ettei kukaan vain sano rumasti islamista ja turvapaikanhakijoista.

Muslimit tappavat ihmisiä Euroopassa, mutta valtamediassa esitetään huolta kansalaisten ”vihapuheista” tulijoita kohtaan. Tämän kaiken on mahdollistanut EU:n rajat selällään -politiikka.
Ja valitettavasti tästäkin kärsii tavallinen kansa. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta lähes kaikki terroristit tässä ajassa ovat muslimeja.

Kristittyjen vainot ovat levinneet Lähi-idästä Välimerelle ja Eurooppaan. Välimerta ylittävillä pakolaisveneillä on murhattu kristittyjä heidän uskontonsa tähden.

Valtamediassa tämä on kuitenkin pyritty salaamaan koska se herättäisi kysymyksen: Kuinka järkevää on ottaa Eurooppaan sellaisia maahanmuuttajia joiden asenne eurooppalaista kulttuuria ja kristinuskoa kohtaan on ilmeisen vihamielinen, ja potentiaalisesti vaarallinen?

Lisäksi on aivan sama, onko terrori-iskun tekijä vaikkapa isis-järjestön jäsen tai ns. yksinäinen susi, koska molempien motiivit ovat jotakuinkin samat. Innoituksen lähde on molemmissa tapauksissa Koraanin tulkinnat.

Pääministeri Sipilä ja sisäministeri Orpo päästivät vuosi sitten maahamme 30 000 muslimia. He olisivat voineet estää tulijavirran, koska tulijat tulivat Suomeen Dublin-sopimuksen vastaisesti.

Nyt Sipilä ja Orpo pahoittelevat ja valittelevat Saksan iskuja. Kuitenkaan pahoitteluja ei heiltä tullut, kun kaksi muslimiturvapaikanhakijaa ryöstömurhasi miehen Kajaanissa.

Monet Euroopan päättäjät ovat menettäneet tilanteen hallinnan, pääasiassa siksi, että tosiasioita ei ole tunnustettu.

Joihinkin osiin Eurooppaa näyttäisi vähitellen tulevan samankaltainen kaoottinen pysyvä tila kuin on Afrikan ja Lähi-idän muslimialueilla, ns. uusi normaali. Voisi sanoa, että jopa paikoin sisällissodan kaltainen tilanne.

Muutamat itä-Euroopan maat kuitenkin tätä mielettömyyttä suoraselkäisesti vastustavat. Lisäksi ainakin Venäjän viranomaiset jo kuukausia sitten varoittelivat kansalaisiaan menemästä Euroopassa joulutoreille.

Seppo Heino, kaupunginvaltuutettu (ps.), Järvenpää

1,417 total views, 1 views today

Our prior year results included overhead cost reductions, favorable impacts from consolidating the beer stores in Ontario and equity income from our interest in the Montral Canadiens hockey club. These prior year impacts which did not reoccur this year accounted wholesale jerseys for more than 70% of the decline in first quarter Canada local currency income. USC held a 9 7 lead at halftime, and then coach Pete Carroll said he expected his team to overpower UCLA in the second half, like we always do. UCLA defense kept coming. The fact he is sticking with Ryan Fitzpatrick also not a good look. Bowles is lucky, for now, cheap nfl jerseys the tabloids are focused on the election. Actor Michael Patrick Thornton who uses a wheelchair in real life says he typically doesn't like plays about people with disabilities. "It's brought up authentic nfl jerseys in a kind of, what I call 'What happened to Timmy?' story where it's kind of like an inspiring story of overcoming adversity and whatnot," he says. Universally accepted as one of the best center players in basketball, Shaquille had only one weakness: free throws. Due to this, he was often victim to a strategy which involved fouling the center player, regardless of whether he was holding the ball at the time or not, forcing knock down free throws. Russell Wilson has been intercepted only twice in 304 pass attempts this season, or 0.7 percent; this is the cheap jerseys from china second lowest single season interception rate in league history, based on a 300 attempt minimum (Nick Foles, 0.6 percent for the 2013 Eagles). In his last four oakley outlet games in the month of November (all wins), Wilson has 13 TD passes, no interceptions, 308.8 yards per game, and a 141.3 rating.. Kendricks was drafted as an OLB and played Cheap Jerseys there as a rookie. You have to wonder what happened Cheap Football Jerseys to that promising player, as Kendrick's play slipped considerably this past season. Ali 33, Frazier 31 for the last one. Apologies to Mr. When hitting, when hitting a wood higher in your golf shots, I think the easiest thing to do is to raise the tee height. You'll notice my diver here is a very deep face driver, the clubs today with titanium are bigger heads, requires a higher tee. 2a, however, another characteristic temperature dependence clearly appears. A fitting free resistivity data analysis (see Fig. ET Sept. 16, 2016Los Angeles Rams quarterback Jared Goff, left, greets San Francisco 49ers' Chris Harper after an NFL football game in Santa Clara, Calif., Monday, Sept. "My drinking days started in college, but I didn't realise I had a problem until my leg break in 2004," she says. "I was drinking quite heavily to numb everything, but I didn't know back then that alcohol was a depressant, and I was already depressed about my injury.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/