Seppo Heino (ps.): Eu määrää Suomen poliisin poliittisen kyttäämisen

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 24.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Viime lokakuussa EU:sta tulleen direktiivin mukaan poliisi joutuu palkkaamaan 50 uutta poliisia ”viharikollisuuden torjuntaan”. EU:n käskyn kylkiäisenä tulleessa raportissa kerrotaan, että Suomen on taisteltava erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvää ”rasismia”, ”suvaitsemattomuutta” ja ”vihapuhetta” vastaan.

Yhä enemmän poliittiseksi muuttuva poliisi julkisti perjantaina 13.1. uuden YouTube-kanavansa, jolla he tulevat julkaisemaan kaikenlaista somepoliisien tuottamaa materiaalia.

Kanavan julkistustilaisuudessa ensimmäisenä aiheena oli ”vihapuhe” – jota ei ole juridisesti määritelty mitenkään. Tätä varten oli tehty videoita ja keksitty uusi kampanja: kivapuhe. Ja kuten ennenkin, tällaisten arveluttavien tempausten kommentoinnin mahdollisuus on poistettu käytöstä näiltäkin videolta.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Kampanjan sanoma on aikaansaanut arvostelua: Ihmisten mielestä vihapuhe ei ole suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma, vaikka poliisi niin yrittää väittää. Esimerkiksi viime vuonna kolminkertaistuneiden seksuaalirikostilastojen pitäisi kiinnostaa poliisia enemmän kuin internetissä suoritettava anonyymi kommentointi.

Kansalaisia myös kummastuttaa, miksi poliisia on erikseen kielletty puhumasta maahanmuuttajarikollisuudesta, joka koskee tavallisia kaduntallaajia, mutta rasismista voi paasata loputtomiin.

Sisäministeriön käskyttämän poliisin tärkein tehtävä nykyään tuntuukin olevan kulttuurimarxistien mielistely omituisilla kannanotoilla ja tempauksilla. Mutta sisäministeriö ei ole huomannut, että suurin osa suomalaisista ei allekirjoita tuollaista totuuden vääristämistä ja tällainen ”vihapuheesta” jankkaaminen vaan lisää ihmisten epäluottamusta poliisia kohtaan.

Toivoisin poliisin voivan toimia puhtaiden faktojen pohjalta, ilman mitään politiikkaa, palaten takaisin siihen rooliin, mitä varten he ovat olemassa tai ainakin väittävät olevansa: kansalaisten turvaksi ja rikoksen selvittämistä varten.

Suomen perustuslakiin on määritelty pykälä yhdenvertaisuudesta. Asettamalla vieraat omien edelle aiheutetaan tämä viha. Tässä maassa on nyt porukkaa joita syötetään kalliisti verovaroin ja annetaan ilmaiset terveys- ja hammashoidot yksityisellä puolella, toisten venyttäessä penniä että saa edes sen yhden aterian. Joten onko ihme, että ihmiset ovat vihaisia?

Suomi maksaa EU-jäsenmaksua vuosittain noin 2 miljardia euroa. Siitä palautetaan noin puolet EU-tukiaisina ja korvamerkittynä erilaisiin EU:n määrittelemiin hankkeisiin. Vastineeksi tästä miljardin nettojäsenmaksusta saamme jatkuvasti huonoja ja jopa haitallisia määräyksiä ja direktiivejä, joista tämä poliisien suorittama vihapuheen kyttäys on yksi.

EU:ta voisi nimittää jo Eurostoliitoksi, koska Neuvostoliiton kaltaiseen totalitaristiseen yhteiskuntamalliin EU on kiihtyvää vauhtia menossa.

Perussuomalaisten tulisi ottaa EU-eron valmistelu seuraavaan eduskuntavaaliohjelmaansa, koska monet muut eduskuntapuolueet ovat liian kaukana tavallisen kansalaisen arjesta, eroa edes ajatellakseen.

Seppo Heino, kaupunginvaltuutettu (ps.), Järvenpää

5,745 total views, 3 views today

The University of Helsinki conducted a similar study, administering 1.5 g ethanol per kg of body weight (!) to 8 healthy men aged 20 26, and found that their testosterone levels dropped by 23% on average between the 10th and 16th hour after they started drinking. Furthermore, cheap jerseys cortisol levels were elevated by 36% on average, and growth hormone secretion was heavily suppressed.. 4) Underappreciated Margin Expansion Story: Aramark's cheap jerseys management announced a transformation initiative in 2013 that comprised a four year plan focused on i) accelerating growth, ii) improving productivity, and iii) attracting the best talent. Overall, the initiative targeted for annual organic sales growth of 3% 5%, adjusted operating income growth of mid to high single digits and adjusted earnings per share growth in the low double digits.. I have two family members I hadn't talk to in a while and recently communication was opened up and Cheap ray bans they expressed desperate prayer needs for children in the family. I was not even aware of these needs. He thought the cabby was going to let him off at a warehouse, not oakley outlet Fenway Park. Indeed the first time my parents took me to a game, in the magic summer of 1967, I was dismayed Fake Oakleys when we entered what seemed to be just another old building and walked through the dark and dreary cheap authentic jerseys area under the stands. Each volume was acquired using a raster scan consisting of 100 B scans with 1000 A scans per frame and each B scan was separated by 60 for 6 6 scans and 50 for 5 5 scans. The inner retinal layers were evaluated for tethering of the nerve Cheap Football Jerseys fiber layer (NFL), striae (or disarrangement) of the inner retinal layers, and wrinkling or irregularities on the inner retinal surface. Forests are cut down in order create land for grazing cattle. Huge herds of animals require food and forests are cleared out to make way for grazing lands for these cattle. A doctor in Aleppo identified the child as 5 year old Omran Daqneesh. He was brought to the hospital, known as "M10," on Wednesday night, following an airstrike by Russian or government warplanes on the rebel held neighborhood of Qaterji, said Dr. So why has he left? The answer lies in a friendship that went badly wrong, or perhaps in one that never really existed at all. Johnson was appointed five years ago by Jerry Jones, the Cowboys owner. Even after the league enacted tougher punishments for domestic violence and three accused players sat out during games Sunday, the Twitter hashtag BoycottNFL and calls for Commissioner Roger Goodell's removal are running rampant. Gov.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/