Paavo Väyrynen on kirjoittanut blogissaan erehtyneensä ja myöntävänsä sen. Hän kertoo, kuinka ei osannut aavistaa kirjoittaessaan blogia, kuinka Timo Soini oli hajoittamassa perussuomalaiset.
Paavo Väyrynen blogikirjoituksessaan:
Minulla on sellainen maine, että en koskaan myönnä tehneeni virhettä enkä erehtyneeni. Nyt olen ja myönnän sen.
Kun tarkastelin Suomen poliittisen elämän tapahtumia täältä Strasbourgista käsin, hairahduin uskomaan sen tulkinnan, jonka Timo Soini joukkoineen niistä antoi.
Blogikirjoituksissani suhtauduin myötätuntoisesti Timo Soiniin ja siihen enemmistöön, joka koki puoluekokouksessa tappion. Kirjoitin, että maaseutua puolustava ja köyhän asiaa ajava vennamolaisuus jäi kodittomaksi, vaikka sitä globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen synnyttämien vaikeuksien keskellä erityisesti tarvittaisiin.
Näitä blogeja kirjoittaessani en edes aavistanut, että Timo Soini oli hajottamassa Perussuomalaisten eduskuntaryhmää.
Tapahtumia lähempää seurannut Jorma Melleri antoi viime tiistaina julkaisemassaan Uuden Suomen blogissa (http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238520-sipilan-ja-sukselaisen-ottopojat) terävän tulkinnan siitä, mitä viime päivinä on oikeasti tapahtunut. Melleri rinnasti Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen 60 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin SDP:n eduskuntaryhmälle kävi samoin.
SDP hajosi vuonna 1957, kun Väinö Tanner oli valittu sen puheenjohtajaksi. Viisi sosialidemokraattien edustajaa meni mukaan V. J. Sukselaisen hallitukseen vastoin puolueensa kantaa. ”Alettiin puhua Sukselaisen ottopoikahallituksesta”, kirjoittaa Melleri.
Melleri on löytänyt yhtymäkohtia silloisten ja nykyisten ottopoikien väliltä myös tasavallan presidentin roolista. Hän kirjoittaa:
”Nythän monet ovat väittäneet, että presidentti Niinistön puheet sinetöivät lopullisesti perussuomalaisten ulosheiton Sipilän hallituksesta. Pääministeripuolue oli sama 1957 ja nyt, vain nimi on vaihtunut maalaisliitosta keskustaan.”
Vuonna 1957 Väinö Tannerin johtama SDP syytti Maalaisliittoa ja Kekkosta puolueensa hajottamisesta.
SDP:n hajoaminen ja Sukselaisen ottopoikahallituksen muodostaminen liittyi ulkopolitiikkaan. Kun puolue siirtyi Tannerin valinnan myötä entistä enemmän oikealle, osa puolueen johtajista päätti irrottautua ja lähteä tukemaan Paasikiven linjan mukaista ulkopolitiikkaa. Tämä oli niissä oloissa isänmaallinen teko. SDP puolueena tuli Urho Kekkosen johtaman ulkopolitiikan tueksi vasta 1960-luvun puolivälissä.
Soinilaisten suostumisessa Sipilän-Orpon hallituksen ottopojiksi ei ole mitään isänmaallista, päinvastoin.
Koko operaation tavoitteena näyttää olleen tuen varmistaminen sille politiikalle, jolla Suomea viedään sotilaallisen liittoutumisen ja ylikansallisen yhdentymisen suuntaan. Tätä ratkaisua on perusteltu sillä, että sen ansiosta hallituksen on entistä helpompi tukea EU:n yhteisen puolustuksen kehittämistä ja euroalueen muuttamista todelliseksi talousunioniksi.
Näköpiirissä ovat jopa Nato-jäsenyyttä kovemmat sotilaalliset velvoitteet ja lopulta asema osana Naton eurooppalaista pilaria. Näköpiirissä ovat yhteisvastuullinen pankkiunioni, euroalueen yhteinen budjetti pysyvine varainsiirtojärjestelmineen, yhteinen valtiovarainministeri ja lopulta yhteinen hallitus ja parlamentti.
Tämän ottopoikaratkaisun jälkeen nykyisestä eduskunnasta ei varmaankaan enää löydy vaihtoehtoista hallituspohjaa. Jos tämä enemmistö hajoaa, RKP ja KD tuskin enää lähtevät mukaan. Keskusta on Kokoomuksen armoilla.
Sääliksi käyvät ne periaatteen perussuomalaiset, jotka lähtivät tukemaan ottopoikien hallituspaikkoja. Puristus on kova, kun Kokoomus ja Keskusta ajavat entistäkin liberaalimpaa sisäpolitiikkaa ja nykyistäkin federalistisempaa Eurooppa-politiikkaa.
Toisaalta heille on tarjolla vaihtoehto. Kansalaispuolue tarjoaa kodin niille perussuomalaisille, jotka hyväksyvät sen tavoitteet ja ohjelman. Jäseneksi hyväksyttävät parlamentaarikot pääsevät suoraan puoluehallituksesta käsin vaikuttamaan puolueen linjaan.
Kyllä Paavo useissa asioissa Ps linjoilla ja nykyinen Ps on entistä vahvemmin sanojensa takana, Timolta + kumpaneilta karkas mopo käsistä, mersun takapenkille pääsyn myötä. Sipilä ja kumppanit laitto Timon liekaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että Paavon kannattais siirtyä, Meidän PS Hallaahon joukkoon.