MTV uutisoi viikonloppuna, että kirkon ulkomaanapu aikoo perustaa pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan. Järjestön tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä myymällä ruokaa, joka muuten päätyisi kaatopaikalle.
Vapaaehtoisvoimin toimiva kauppa tulee myymään ruokaa 50-70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin.
Kun tähän asti hävikkiruokaa on pyritty tarjoamaan muun muassa köyhille ja asunnottomille ilmaiseksi, kerää kirkko nyt hävikkiruuat kaupoista ja tuottajilta myydäkseen ne.
Vaikka hinta olisikin reilusti kaupan hintoja edullisempi, kyseessä on kuitenkin hävikkiruoka, jonka kirkko saa ilmaiseksi. Kun lisäksi toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin, ei palkkakustannuksiakaan pääse toiminnasta muodostumaan.
Näin ollen rahan pyytäminen vähävaraisilta hävikkiruuasta on ehdottoman tuomittava teko verovaroin pyörivältä organisaatiolta.
Idea on hyvä, jos kirkko perustaisi pysyvän pisteen, jossa hävikkiruokaa jaetaan ilmaiseksi. Tässä tapauksessa kirkko kuitenkin tekee bisnestä vähävaraisten kustannuksella, ja kerää itselleen rahanteon välineeksi hävikkiruuan, joka muuten saattaisi päätyä jollekin oikeasti hyvää tekevälle järjestölle, joka jakaa ruokaa ilmaiseksi sitä tarvitseville.
Ilmeisesti veropohjainen rahoitus ja ruuasta saatavat myyntitulot eivät Kirkon ulkomaanavulle riitä, sillä MTV:n mukaan järjestö kerää varoja kaupan perustamiseksi myös joukkorahoituskampanjalla, johon osallistuvat voivat ostaa 15 euron arvoisia "virtuaaliosakkeita". Osakkeita myytiin esimerkiksi Helsingissä viikonloppuna järjestettävillä Maailma kylässä -festivaaleilla.
– Hävikkiruokakauppa olisi tarkoitus avata tämän vuoden puolella. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, miten joukkorahoitus lähtee käyntiin ja miten ihmiset ryhtyvät hanketta tukemaan, projektipäällikkö Else Hukkanen selittää MTV:lle.
Wikipedian mukaan vuosina 2007-2012 kirkollisveron vuotuinen tuotto-osuus on vaihdellut 95 ja 133 miljoonan euron välillä. Luulisi noin isosta potista pystyvän rahoittamaan myös hävikkiruuan jakelupisteen kustannukset, että ei tarvitsisi käydä köyhän kukkarolla.
Jos ihmettelette, mihin kirkollisveroeurot sitten oikein käytetään, voitte vaikka lukea viime kesänä julkaistun Iltalehden artikkelin siitä, miten muun muassa arkkipiispa Kari Mäkisen ja Helsingin piispa Irja Askolan alkoholiostokset ovat usein olleet pöyristyttävän suuria. Valtavia viinamääriä ei suinkaan ole maksettu omasta pussista, vaan niin sanotusti firman piikkiin.
Kirkolla siis riittää avokätisesti varoja piispojen mittaviin alkoholiostoksiin, mutta ei vähävaraisten ruoka-apuun. Joku voisi tässä vaiheessa puhua jo moraalisesta rappiosta.
Olisiko kirkolla peiliin katsomisen paikka?






