Mainos:

Näkökulma: Itsekseen viihtyminen onkin ”masturdatingiä”

Julkaistu 5.8.2018 – Kirjoittaja Toimitus
Viihdelehti Stara julkaisi tänään jutun, jossa kerrottiin mm. yhä useamman ihmisen kyllästyneen sosiaaliseen mediaan ja siihen, että pitäisi olla jatkuvasti naamari päällä muiden ihmisten edessä. Ratkaisu, eli sosiaalisen median käyttämättömyys ja itsekseen asioiden tekeminen on nyt "masturdatingiä", eikä vain sosiaalisen median käyttämättömyyttä ja asioiden tekemistä yksin.

Mietinpä vain, onko sosiaalinen media tehnyt ihmisistä todella niin riippuvaisia ja elämäntyylimme ylipäätään niin turtuneita jatkuvaan massojen ympärilläoloon, että yksin viihtyminen on jälleen uusi asia, vai onko pyörä vain keksitty ja nimetty uudestaan? Ihmisen läheisyys on toki ihmiselle melko tärkeää, jotta ihminen kehittyisi "oikealla tavalla" ja pysyisi saavutetulla kehitysasteella sosiaalisine taitoineen, empatiankykyineen ynnä muineen, mutta kuinka ihmeessä yksinäisyys voi olla niin uusi asia?

Yksinäisyys on, ainakin itselleni, usein parasta aikaa siitäkin huolimatta, että olen varsin onnellisessa parisuhteessa ja viihdyn toki puolisoni kanssa oikein hyvin. Yksinäisyys antaa rauhan keskittyä vaikkapa työntekoon tai muihin itselleni rakkaisiin asioihin. Toivoisin sen myöskin olevan jokapäiväistä niin, että ainakin pari tuntia päivässä saisi olla yksin. "Masturdeittaanko" siis alati ja lopun ajan haaveilen "masturdeittaamisesta"? Ei, vaan olen vain yksin ja teen asioita.

Jotkut ihmiset ovat myöskin tahtomattaan yksinäisiä. He "masturdeittaavat" läpi elämänsä, kunnes heidät poistetaan "muonavahvuudesta" hautajaisissa, missä ei ole paikalla kuin pappi ja kenties pari kirkon tai vanhainkodin työntekijää. Tekeekö tämä uusi trendi yksinäisistä ja syrjäytyneistä edistyksellisiä ja "trendikkäitä"? Ei, he vain ovat yksin ja tekevät asioita.

Miksi sitten nimetä asioiden yksin tekeminen ja "jatkoille pääseminen", eli mahdollisesti runkkaaminen uudestaan? "Itsenäiset treffit ovat tavallaan hemmottelua, jolloin saa syödä rauhassa lempiherkkujaan ja käydä elokuvissa."-artikkelissa todetaan. Onko siis työpäivän jälkeinen yksin, ennen puolison kotiin saapumista ja lapsen tarhasta hakemista syöty päivällinen tai yksinäisen miehen maksalaatikko "masturdeittaamista"? Jos ei, niin mitä se sitten on? Varata pöytä hienosta ravintolasta, laittaa parempaa päälle, puhua yksinään romanttisia pöydässä, mennä sen jälkeen skumppapullon kanssa rannalle katsomaan auringonlaskua ja tumputtaa sitten kiihkeästi rantahiekalla pyöriskellen?

Mainos:

Loppukaneetti, "vietä laatuaikaa itsesi kanssa."- on toki hyvä kehotus ihmiselle tässä hektisessä ajassa jota elämme, mutta miksi se esitellään niin kovin uutena asiana? Onko ihminen vieraantunut jo itsestäänkin siinä, missä se on mm. somen vuoksi vieraantunut yhä lähempänä ja lähempänä olevien kanssaihmisten kanssa?

Petri Perta

 

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

8 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Juhani
Juhani
8

Ihan ansiokas kirjoitus, varsinkin kun tunnistan itseni siitä.
Olen aina saanut hoidettua asiani paremmin yksin, vaikka jotkut läheisriippuvaiset eivät sitä ymmärrä.
Monet ajautuvat huonoihin parisuhteisiin tai kaveriporukoihin pelkästään siksi, ette he pelkäävät yksinoloa.

Monet ei nykyään näe, kuin ääripäät eli esim. olet suosittu ja kavereiden ympäröimä tai yksinäinen, joka nysvää kotona piliä, hieman kärjistettynä. 🙂
Mustan ja valkean välillä ei nähdä enää värejä, pätee moneen muuhunkin asiaan nykypäivänä!

”Onko ihminen vieraantunut jo itsestäänkin siinä, missä se on mm. somen vuoksi vieraantunut yhä lähempänä ja lähempänä olevien kanssaihmisten kanssa?”
Mielestäni kyllä ja sen lisäksi jossain kommenttipalstoilla ihmiset huutelevat törkeyksiä, mitä eivät uskalla ns. naamatusten sanoa.

Sensuroimaton Totuus
Sensuroimaton Totuus
8

Ruokaa, ase ja yksin lapin erämaahan -suurin vapaus mitä nykyaikana voi saavuttaa. Suosittelen!

Se juna meni jo
Se juna meni jo
8

Ovatkoahan kaukoidän munkitkin mastrdatingeja kun ne viettävät pitkät ajat yksin mietiskellessään ja hiljentyessään.

Eiköhän tässäkin tapauksessa ole dopamiiniriippuvaisten aroganttien pissisten lanseeraamasta haukkumasanasta sille että ihmiset hylkäävät sosialisen median ja BB-ohjelmat. PIeni joukko narsisteja ei saa enää kiksejä haukuessaan muita koska jäljelle jäävät vain samanhenkiset. Ja se on kamalaa.

Sosialiset mediat tekivät tehtävänsä muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Mutta sen jälkeen ne eivät ole tarjoneet ihmisille muuta kuin henkilökohtaisten tiedostojen kopiointia ja yksityiselämän vakoilua.

sukassakus
sukassakus
8

Yksinolo on monesti suorastaan yleellisyys, se että pääsee eroon edes joskus nykyajan ”paskavirrasta”.
Nykyään ei paljoa enää opeteta selviämään yksin ja siitä johtuu monesti nykyihmisten tyhmyys mikä tulee vaikka esiin kun pitäsi tehdä itse ruokaa, ei osata edes tehdä yksikertaista einestä, se pitää tulla äiteen vääntämänä tai vaikkapa läheisen karvakäsiräkälän pizzanvääntäjältä.
Paras hetki on nähdä nykynyhveröiden laumaleimaantuminen kun pitäisi vaikka yöpyä pari yötä luonnossa.

Röhkäle
Röhkäle
8

Itsekseen viihtyminen on varmaankin luontaista suomalaiselle kansanluonteelle. Miksipäs ei. Yksin ollessa on hyvä miettiä syntyjä syviä, latautua ja suunnitella. Pari kertaa vuodessa kunnon masturdating kalsarikännit, roskaruokaa ja sata asteinen sauna. Johan jaksaa taas tiimityötä ja vittumaisia työkavereita.
Valitettavasti monikulttuurisuushelvetti on pilaamassa tämän yksinäisen laatuajan. On varauduttava uhkaan rauhaisen itseiselon menettämisestä. Kansallismielisten tulee hoitaa homma niin että myös tulevaisuudessa pystyy masturdeittaamaan. On perustettava aseellinen suojeluskuntajärjestö, koska valtio ei ole kyennyt eikä edes halunnut varjella Suomen kansan turvallisuutta ja oikeutta elää turvallisesti omassa maassaan kantasuomalaisten kesken toisiinsa luottaen.

juha.
juha.
8

Jaha. Sitäkö tässä on koko aika tullut tehdyksi???
Täytynee tästä sitten suoriutua ”ripille” huoraintaloon! Katsos kun tuo Suomen pääkirkko on jo niin huorahtava, että paras mennä sinne missä homma ei jää puolivillaiseksi. Tietääkseni itse Jeesus Kristuskin viihtyi huonomaineisten naisten seurassa ulkokultaisten publikaanien ja fariseusten suuresta pahennuksesta huolimatta, sillä olihan heillä perin ulkokultaisina ja itserakkauden hyvettä täynnä olevana suora yhteys Jumalaan ainakin omasta mielestään. Eikäpä siinä Jumalaa tarvitakaan ”kun yks kakkaa, kaks kakkaa” ja niin pois päin.
Jeesuksen seurustelu naisten kanssa oli kunniallista ja henkevää sorttia. Jotain sellaista, josta me perisyntiset miehet emme tiedä mitään. Siksipä meitä hukkuukin joka kesä paljon, kun humalapäissä ei pysytä viivalla ”vetten päällä”.
Mutta tästä kaikesta huolimatta hukkunut ruumis nousee kuulemma pintaan kolmantena päivänä aivan kuten Jessekin, mutta vain kuitenkin kuolleena, joka takaa sen, että mies kuin mies saa muutaman ystävällisen sanan osakseen tosin kuulematta niistä ainoatakaan, mutta sehän on aivan normi juttu ja luonnonlaki aivan kuten sekin, että kun vaihdat kassajonoa. Häviät aina.

Tämän kokenut
Tämän kokenut
8

Jos esim. pitkäaikastyötön, jouduttuaan esim. TYP myllyyn ja kertoo viihtyvänsä yksin, olet masentunut ja ollaan ohjaamassa psykitarille ja tietenkin tarjotaan heti masennuslääkkeitä. Syynä on esim. se ettet ole ”sosiaalisessa” mediassa ja et pidä entisiin työkaverihin enää jatkuvaa yhteyttä. Se että viihdyt yksin ja inohat nykyistä somehuoraamisen kulttuuria ei kelpaa syyksi.

Jeppes
Jeppes
8

No siis SoMe ja erityisesti Facebook on osa ”Social Engineering”- projektia jonka tarkoitus on parin sukupolven aikana:

1) Vieroittaa ihmiset yksityisyydestä niin että yksityisyydestä tulee erikoisuus ja halveksuttava asia, jopa rikos, ja yksityisyyden puutteesta uusi normi.

2) Hallita tätä ihmismassaa sosiaalisen paineen avulla, helposti hallittava ihminen hakee hyväksyntää ja hyväksynnän ansaitsee kun hyväksyy ylhäältä annetut ja ryhmässä ylläpidetyt tietyt sosiaaliset normit ja säännöt sekä poliiittisen ideologian, joita taas sosiaalisella medialla ja sen sensuurilla/rangaistuksilla eli ihmisen sosiaalisen eristämisen uhalla määrätään.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/