Tärkeä kysymys tämän päivän Suomessa. Eikä kysymys koske ainoastaan vain Suomea vaan Pohjoismaita sekä koko Eurooppaa. Kansalaisten hätähuutoon ei saa vastausta politikoiltamme eikä koko EU tunnu tietävän miksi se on ylipäänsäkin olemassa. Rikosten uhrit eivät saa myötäeläjiltä eikä myöskään niitä varten perustetuilta järjestöiltä henkilökohtaista apua. Kirkko oli ennen niin auliisti ojentamassa kriisiapua pienenkin tapahtuman johdosta. Nyt ei edes kirkko, jota kansalaiset veronmaksajat elättävät, tarjoa pienintäkään apua hädänalaisille kirkkonsa jäsenille.
Miksi ei yksikään itseään järkevänä pitävä poliitikko, virkamies, viranomainen tai piispa ilmoita, että nyt tästä sekasotkusta tehdään loppu. Suomalaiset, jotka elättävät nämä virastot, virkamiehet, poliitikot ja vieläpä sen kirkonkin, jotka ovat uhranneet terveytensä sekä henkensä rakentaakseen maan sellaiseksi missä Suomalaisten on hyvä ja turvallinen asua. Käsittääkseni maalla ja sen hallituksella on velvollisuus kunnioittaa Suomalaisten tahtoa osoittaakseen kiitollisuutta näille ihmisille jotka ovat antaneet sille niin raskaan panoksen, että maa on saatu sellaiseksi miksi Suomalaiset itse sen ovat halunneet rakentaa.
EU:n liittymisen jälkeen politikoista tuli viestintuojia. Ei enää ole Suomalaisille omaa, sitä maailmankuulua, sisua ja sisulla saatuja poliittisia päätöksiä jotka on vain ja ainoastaan tehtyjä itseämme varten. Häpeämmekö aikaisempaa elämäämme? EU:n liittymisen jälkeen halusimme tulla verratuiksi eurooppalaisiksi muiden eurooppalaisten rinnalla. Jotkut alkoivat verrata entistä aikaa johonkin seitsemän veljeksen Impivaaraan. Miksikö niin? Tietääkseni jokaisella näillä EU:n jäsenmailla on myöskin oma historiansa. Eikä se ole muidenkaan maiden kohdalla ollut kovinkaan mairittelevaa ja rikasta. Onko hävettävää olla Suomalainen? Ei varmasti pitäisi olla sillä maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä jotka todella haluaisivat olla Suomalaisia.
Mitä Suomi antaa meille ja mitä se vaatii meiltä. Kysymys voi olla vaikea vastattavaksi ainakin tämän niin kutsutun Nokia sukupolven osalta. Heiltä Suomi isänmaana on vaatinut varsin vähän mutta puolestaan se on antanut heille kaiken. Sen kaiken he ovat saaneet lähes kiitoksella mikäli ovat katsoneet edes sen välttämättömäksi vastapalvelukseksi. Suurilta ikäluokilta kysyttäessä vastaus on aivan toisenlainen. Heidän vanhempansa lunastivat maan itsenäisyyden kalliilla hinnalla. Suuret ikäluokat rakensivat isiensä kanssa maan kukoistavaan nousuun kovalla työllä ja itseään säästämättä, jotta saataisiin hyvät lähtökohdat tälle tulevalle Nokia sukupolvelle. Nyt tämä sukupolvi ei enää olekaan tyytyväinen kotimaahansa. Samoin poliitikot yrittävät leikkiä suurta valtiomiestä vaikka niin, he itse kuin kansakin tietää, että se on pelkkää teatteria. Tällaisille herroille kuin Stubb, Katainen ja muutama muu maansa myynyt poliitikko tuntee itsensä varmaankin suureksi eurooppalaiseksi vaikuttajaksi. Todellisuudessahan he ovat, vanhan dementisen kommunistin Berliinistä, käskykassaroita tai juoksupoikia ja tyttöjä. Siis tuskinpa näillä näkymillä ainakaan omat politikomme eivät pysty Suomen tilannetta selvittämään, mikäli sitten EU ei kaadu suurilta savijaloiltaan. Siinä pienen pieni oljenkorsi.
90 luvun vaihteessa valtava taloudellinen kriisi ajoi hallituksen tekemään historian tyhmimmän päätöksen. Milteinpä kaikki valtiolliset yritykset yksityistettiin jolloin valtio jäi näihin vai osaomistajaksi. Se toi hetkellistä apua silloiseen kassalikviditeettiin, mutta sen jälkeen onkin Suomipoika ja tyttö joutuneet maksumiehiksi. Kaikki on nykyään kaupan ja vaikka valtio onkin osaomistaja yhtiöissä niin valtio on siltikin vain vähemmistöosakas. Ei tarvitse paljonkaan järkeä kun tietää ketkä niissä yhtiöissä sanelee ehdot. Hyvänä esimerkkitapauksena oli edellisen hallituksen myymä sähkön jakeluverkosto ulkomaalaiselle yhtiölle vaikkakin oppositio silloin teki mielestäni hyvän ehdotuksen. Oppositio olisi halunnut, että perustaan rahasto mihin Suomen eläkesäätiö ja piensijoittajat olisivat voineet sijoitta ja ostaa sen verkoston. Silloin rahat olisivat jääneet suomeen ja niistä olisi kertynyt myöskin verotuloja. Mutta ei niin ei. Nyt sitten jälleen Suomalaiset maksavat korotettuja siirtomaksuja.
Suomen tyhmä EU pakotteinen maahanmuutto vie sitten viimeisetkin tuhkat pesästä. Eikä ainoastaan rahoja vaan se on ajanut tekemisillään kansa kahtiajakoon. Tuolla aikaisemmin mainitsemani Nokiasukupolvi joka on nyt niin viimeisen päälle kansainvälistyneet, että he haluavat, kun eivät kasvuiässä antaneet mitään valtiolle, osoittaa kuinka suvaitsevaisia he ovat. He ovat suvaitsevaisia tasan tarkkaan niin kauan kun se riittää, että he ilmoittavat olevansa sitä. He eivät kuitenkaan halua osallistua konkreettisilla toimillaan niin minkäänlaiseen hyötytoimintaan. Heidän mielestään se riittää, että he ovat kaikkien naamakirjojen mukaan ilmoittaneet sen. Heistä ei ole edes järkevään keskusteluun sillä he ovat niin itseään täynnä etteivät osaa muuta kuin yhdessä opettelemansa fraasi ja kliseet. He ilmeisesti kuvittelevat asuvansa Shangrilaassa missä kaiki hyvä vain on olemassa. Tokihan he haluavat järjestää jos jonkinlaista tapahtumaa, mutta se kaikki oan ainoastaan pöngittämään heidän omaa egoaan. Kaikki muut heidän ulkopuoliset ovat heidän mielestään sitä valkoista kouluttamatonta roskasakkia. Keskustelemaan heidän kanssaan ei pysty, sillä heillä on vain muutamia yhteisiä korulauseita sekä rasisti, fasisti, nazi ja äärioikeistokortteja, joten keskustelu menee aina siihen samaan eli korttipakan selailuun. Toisinaan herää ajatus, että olisi kärpänen ja pääsisi seuramaan näiden suvakkien puheita heidän koteihinsa, niin siitä minulla on vahva usko, että tuskinpa siellä lähipiirissä ollaan niinkään suvaitsevaisia. Mutta ei ei, ei edes kärpäs***i voi muuntautua.
Siis kysymykseen miten vältät täystuhon tuntuu olevan vaikea löytää ratkaisua. Pitäisikö vai nostaa kädet pystyy ja sanoa suvakeille, että ok tehkää te asiat kuntoon niin me puolestamme emme maksa veroja ennen kuin maa on jälleen elinkelpoinen ja missä kansa saa päättää. Mitä arvelisitte? Uskoisitteko, että muutamassa kuukaudessa asiat olisivat mitä parhain päin. Kaikille olisi töitä, vanhuksilla hyvät elinolosuhteet, valtionvelka olisi pienenempäänpäin ja maassa olisi kymmeniä tuhansia pakolaisia jotka kiittäisivät ja kumartaisivat Suomen suvaitsevaisia. Tämä unelmahan on sitten aivan viimeinen joka tulisi toteutumaan. Siinä vaiheessa kun suvakkien pitäisi tarttua todelliseen tekemiseen niin hän huomaisikin aivan yllättäen, että kuinka varattu hän onkaan ja kuinka kaikki muutkin asiat, aina anopin kuolemasta, sattuisivat juuri sille ajalle.
Uskokaa taikka älkää mutta kyllä se on kuitenkin se suvakkien nimittämä valkoinen suomalainen rupusakki jotka ne asiat taas kerran oikaisee. Nämä ihmiset eivät pelkää likaistakaan työtä eivätkä kaipaa kiitosta tekemästään vaan hänelle riittää, että hän voi tuntea olevansa kunnon Suomalainen
