Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Suuttumus on täysin aiheellinen. Jousisoitin soi noin 350 vuotta jonka jälkeen sen sointi lakkaa. Se kuolee. Jos lasketaan 1700 luvusta 350 vuotta eteenpäin, niin nyt ollaan ostamassa soitinta joka on elinkaarensa lopussa. Se on soittoarvoltaan arvoton muutamien vuosien päästä.
Muutenkin ihmisen mieli on sellainen että se haluaa aina sitä mitä se ei voi saada. Esim. ihmiset voisivat ajaa Ladalla, mutta useimmat haluaisivat ajaa Saksalaisella autolla. Bentleystä tai Ferrareista puhumattkanaa. Ja veikkaan että Lada on talvella lämpöisempi ja miellyttävämpi ajaa kuin Ferrari.
Mutta noihin soittimiin… Maailman arvosoittimista on mitattu ns. Dünnwaldin lukuarvot. Ne kertovat miten hyvä soitin on äänellisesti. Mittaukseen ei vaikuta soiton voimakkuus tai yhden sävelen pituus. Soittajat eivät vain ymmärrä että kun soittimia mitataan puhtaasti äänen perusteella, suomalasten harrasterakentajien soittimet ovat pääsääntöisesti yhtä hyviä kuin maailman arvokkaimmiksi arvostetut soittimet. Käden jälki ja soitettavuus voivat olla erilaisia, mutta äänellisesti yhtä hyviä. Merkittävää on myös se että suuri osa harrastajarakentajien soittimista on äänellisesti parempia kuin nämä maailman kalleimmat soittimet. Tosin, niiltä puuttuu se yleisön ja soittajien tunnearvo, ovathan ne suomalaisten tekemiä. Mutta äänellisesti erinomaisia.
Eli, JOS Lahden kaupunki ostaa sellon harratajarakentajalta tai vaikka ammattilaiselta, ei se maksa kuin murto-osan tuo sellon hinnasta. Kiinasta saa selloja 2500e hintaan. Ne ovat laatuselloja joiden puut ja niiden kuviot voi valita katalogeista. Ja sello toimitetaan perille postin kautta. Ja ne kaikki ovat poikkeuksetta hyvin soivia selloja.
Palaan siihen että ihminen haluaa sitä mitä ei voi saada, ja sen minkä hän voi, sitä hän ei halua. Siksi, antaa kyseisen sellon mennä vapaile markkinoille. JOS vielä löytyy joku joka on siitä mainitun hinnan valmis maksamaan. Kun Lahden kaupunki ei siitä ko. hintaa maksa, tulee osa aikanaan takaisin verotuloina. Joka on plussaa kaupungin kassaan miinuksen sijaan.