Täysin vastoin nykyajan doktriiniksi hyväksyttyä konsensusta, haluan väittää, että suomalaisten luonteen suurin vika ja useimpien Suomen ongelmien äiti, on suvaitsemattomuuden puute. Tämä, yhdistettynä suomalaiseen sielunmaisemaan istutettuun herrojen ja titteleiden kunnioittamiseen, on johtanut maamme tuhon partaalle.

Suomalaiset tuntuvan aivan tyynesti hyväksyvän poliitikkojen lehmänkaupat, koplaukset ja suoranaiset rikokset, vaikka ne tehdään heidän itsensä tappioksi, aivan kuin asiaan kuuluvana käytäntönä. Me suvaitsemme tyynesti, että meitä sorretaan, meille valehdellaan, meiltä kavalletaan. Ja kaikki tämä ihmisten toimesta, jotka ovat töissä meillä ja joille me maksamme palkan.
(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Esimerkiksi eräässä somessa  käydyssä keskustelussa seuraavan presidentin valinnasta, keskustelijat jatkoivat muina miehinä Sauli Niinistön kaavailua jatkokaudelle, sen jälkeen kun  keskustelussa oli jo tuotu esiin, kuinka Niinistö harhautti kansaa uskomaan, ettei EU:iin liittyminen sitoisi suomea EMU-alueeseen. Tämä harhautus on tullut maksamaan Suomelle kymmeniä miljardeja euroja.

Samassa keskustelussa esiin tuotiin presidentti Martti Ahtisaarta kohtaan esitetyt erittäin vakavat lahjussyytteet. liittyen Kosovon rauhanneuvotteluihin. Mielipide, jota kukaan keskustelussa ei edes alkanut kyseenalaistamaan oli tuon pohjalta: ”Hänen johdollaan ja kansainvälisellä mandaatilla niitä sopimuksia syntyi. Epäilykset eivät ole rikoksia. Tämä epäilty sai myös Nobelin. En usko että se ihan turhasta tulee.”

Ei tietenkään tule Nobelin palkinnot turhasta. Olenkin varma, että Martti Ahtisaari on tehnyt kansainväliselle eliitille suuria palveluksia -ja työmieshän on palkkansa ansainnut. Esimerkiksi Suomen EU-liittymisen varauksettomasta ajamisesta ja  valtuutuksen antamisesta  liittymissopimuksen allekirjoittamiseen. Tämä muuten jo kuukausia ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Ei vallan pieni ansio. Tullut Suomen kansalle maksamaan maltillistenkin arvioiden mukaan vähintään 100 miljardia euroa. Ja jossain, jotkut, ovat taas tuon verran rikkaampia, sillä eihän se raha toki tuuleen ole kadonnut. Paitsi ehkä suomalaisten näkökulmasta.

Ehkäpä suomalaisen ajattelutavan kiteytti parhaiten rouva, joka päätyi kritisoimaan keskustelun liian kriittistä henkeä: ”  Ihan pientä rajaa tuohon kielenkäyttöön. Puhumme kuitenin tasavallan arvokkaasta instituutiosta.”  Arvokas instituutio, jonka henkilöitymäksi kuitenkin kelpaa maanpetoksen tehnyt tai Albanian mafialta lahjuksia vastaanottanut henkilö?

Jokseenkin kaikille suomalaisille on myös viimeistään tähän mennessä selvinnyt, että päättäjämme toimivat koko ajan ja johdonmukaisesti vastoin suomalaisten toiveita ja suomalaisten tappioksi. Silti suomalaiset jatkavat suvaitsemistaan. Tosin toinen käsi nyrkkiin puristettuna ja hiljaa kirouksia manaillen. Vaalien alla kuitenkin nöyrästi palataan hyväksymään vallitseva tilanne ja tyydytään valitsemaan näistä samoista piireistä, yrittäen arvata kuka joukosta olisi se pienin roisto ja vähiten vahinkoa aiheuttava.

Tuolla maailmalla, johon pieni on-maamme-köyhä-ja-siksi -jää-ajatteluun sopeutunut kansa välillä kateellisena katselee, on epärehellisiä  ja kelvottomiksi osoittautuneita poliitikkoja jopa kannettu roskalavoille. Mikä meitä täällä Suomessa vaivaa? Puuttuuko meiltä suvaitsemattomuuden lisäksi myös roskalavoja?

Kristiina Kalliojärvi

1,847 total views, no views today