Kansallisdemokraatit: Lopetetaan puheet ja aloitetaan tekemään Suomi suureksi jälleen!

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 31.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Kansallismielisten puolueeksi pyrkivien yhdistysten syntyminen ei tule tyhjästä eikä vain hetken mielijohteesta. Niillä on selvä tilaus näinä aikoina kun valtaapitävien puolueiden toiminta on enemmän tai vähemmän kansan toiveiden vastaista. Näiden yhdistyksien ohjelmat poikkeavat toisistaan, mutta perimmäinen tavoite on yhteinen: oman kansan asiat ensin kuntoon!

Jokaisessa yhdistyksessä on kasvukipuja, varsinkin jos nousukiito on kova ja johto huumaantuu. Silloin voi käydä niin, että sisäisiä kiistoja syntyy ja ovet paukkuvat. Näistä riidoista ei hyödy kukaan muu kuin vastustajamme ja se vain edesauttaa sitä, että sama sorto jatkuu edelleen.

Monesti on kuullut puhuttavan, että kansallismielisten yhdistyksien pitää lyöttäytyä yhteen, mutta kovista puheista huolimatta se on jäänyt vain puheen asteelle. Joskus on ollut yhteisiä tilaisuuksia joissa yhdessä on kerätty kannattajakortteja, mutta vain omalle yhdistykselle. On käynyt niinkin, että vaikka yhteistyötä on haluttu tehdä, niin omat kannattajakortit saatua on lähdetty omille teille.
Mainos

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Tällainen minäminä -meininki ei tule koskaan auttamaan ketään meistä eteenpäin tavoitteidemme saavuttamiseksi. Tämän takia Kansallisdemokraatit esittävät haasteen kaikille puolueiksi pyrkiville:

-keräämme yhdessä kaikille haasteeseen osallistuville yhdistyksille vaadittavat 5000 kannattajakorttia

-kun omat kannattajakortit on kasassa, niin jatkamme korttien keräystä myös muille kunnes kaikilla on vaadittavat kortit kasassa

-kaikkien haasteeseen osallistuneiden saatua kortit ja yhdistyksien saatua merkityksi puoluerekisteriin muodostamme vaaliliiton seuraaviin tuleviin vaaleihin

-mikäli tulosta syntyy ja eri puolueista valitaan henkilöitä valtuustoihin/eduskuntaan, jatkamme yhteistyötä asioissa jotka ovat meille yhteisiä

Ohjelmiemme erilaisuudesta johtuen kannattajakuntamme on erilaista ja saadut äänet jakautuvat. Koska vaalitapamme on se mikä on, niin ainoastaan laajoilla listoilla voi saavuttaa tulosta. Yksin emme tule voittamaan, mutta yhdessä olemme vahvoja! Lopetetaan puheet ja aloitetaan tekemään Suomi suureksi jälleen!


Kansallisdemokraatit.fi

47,155 total views, 2 views today

how to train for pullupsThey're short of converting to flag rules, you know, there's really no way to avoid a lot of the types of injuries, equipment simply can't do it or at least so far the equipment that's been devised. So I'm not sure what the alternative is, but the number of injuries really hasn't slowed down with any of the changes in equipment or rules, at least the overall number of injuries. Blake has improved a cheap oakleys lot over the last two years, in terms of his mechanics and how the ball comes out. He's also taken ownership of the offense. (B) The pin can be any size you want. It just has to fit into the slot you cut into C. People who can't bend properly also usually have very poor coordination and strength in their glutes (butt muscles). That means whether you're trying to increase your vertical jump or just look good in your jeans, your backside is probably snoozing right through your workouts, making you miss out on all the benefits.. She had sprung up in air jordan release date the bed, on her knees, and was frantically entreating for oakley holbrook polarized permission to speak in her own defense, when a new coach outlet sales personage appeared on the scene, and stilled the clamor by coach outlet in branson mo his presence. This individual was a surgeon named H bert, a ray ban custom jerseys 4075 friend of Madame Duparc s, who announced that he had arrived christian life coaching to give the family the benefit of Fake ray bans his assistance, and ray wholesale Jerseys ban logo who proposed to commence operations by searching the servant s pockets coach poppy handbags Wholesale Jerseys without further delay.. While we acknowledge Brandon's right, we also believe that whatever issues we face, we also occasionally must stand together to show our allegiance to our common bond wholesale football jerseys as a nation. In our view, the national anthem is one of those moments. That's hitting it in the center. Sometimes you've got to use English for different reasons. Putting grip, ball back, weight forward, hands forward. Stroke it like a putter. Like Dave Duerson was 50 years old and well established in his career and his community. It wasn't transition that was his problem. The numbers are down big across the board, and even the league's steadfast Sunday Night Football games are in viewing free fall. Meanwhile, Twitter is flexing strong growth in its Thursday Night Football streams, and that comes on top of Facebook (NASDAQ:FB) and Snapchat seeing tremendous success delivering OTT 2016 Olympic content. Goats take a break from feeding cheap mlb jerseys as they are milked on the Paula Olson farm, Wednesday, Feb. 18, 2015, near Madrid, Iowa. Correcting this is no simple task the subconscious acknowledgement is already there. It is no doubt difficult for commentators to be aware of what emphasis they are placing on players, and when they are highlighting black players for no particular reason.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/