Kansallisdemokraatit: Demokratia ja Kansallismielisyys

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 16.1.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Kansallismielinen Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Suomessa kansallismielisyyden tuomitsevat media ym. päättäjämme ja asiantuntijamme ovat vaalituloksesta järkyttyneitä, koska kansa äänesti väärin eli ei äänestänyt kuten oli ”sovittu”.

Suomessa ei voida järjestää mistään asiasta sitovaa kansanäänestystä, koska äänestäjien pelätään äänestävän eri ratkaisua kuin mitä media ja poliittiset päättäjämme ovat yltäkylläisessä viisaudessaan typerille äänestäjille koittaneet pakkosyöttää.

Eri ns. ”asiantuntijoiden” ja tehtyjen gallupeiden mukaan Trumpilla ei ollut kansallismielisenä ”oma maa ensin – pellenä” mitään mahdollisuuksia tulla valituksi presidentiksi – toisin kävi.

Kun mahtava Amerikka on nyt tehnyt kansallismielisen valinnan, uskon tämän toimivan merkittävänä rohkaisuna ja bonuksena myös euroopan kansallismielisille puolueille sekä pahana takaiskuna kansallismielisyyden tuomitseville tahoille. Saksassa ja Ranskassa on vaalit tulossa – odotan kansallismielistä jytkyä.

Diktaattoreina pidetyt ”hirmuvaltiaat” Hussein Irakista ja Kaddafi Libyasta poistettiin vallasta länsimaisen demokratian oikeutuksella. Huomioimatta jäi, että demokratiaa ei saavuteta pakottamalla, kuten ei johonkin uskontoon liittymistäkään, vaan ratkaisun muutoksiin tulee tapahtua sisältä päin – ei ulkoisella pakolla. Nyt em. maissa on täysi kaaos, kun kaikki eri näkemyksiä omaavat tahot haluavat päättäjiksi riehuen asein saadakseen vallan toimia uutena ”hirmuvaltiaana”.

Ei demokratiaan voi pakottaa valtioita, joilla on kautta historiansa ollut johtaja, joka päättää asioista – päätökset ovat aina jonkun mielestä vääriä teki päätöksen diktaattori tai kansa. USA:n uuden presidentin (Trump) valitsi kansa, mutta tämäkin päätös aiheutti ja aiheuttaa edelleenkin rettelöintiä ja riehuntaa, koska kansan demokratian säännöin toteutettua päätöstä on joidenkin tahojen mahdoton hyväksyä.

Meillä Suomessa eletään nyt ”ylidemokratian” aikaa, jossa kaikilta kysytään mielipide kaikista asioista, jolloin mistään asiasta ei saada aikaan päätöstä. Olisi ollut hyvä säilyttää presidentin valtuudet esim. nimittää ammattiosaajista koostuva virkamieshallitus päättämään maamme hyvinvoinnista, koska vain puolueensa kannatusta ja hyvinvointia ajattelevilta poliitikoilta tämä kyky puuttuu.

Sakari Salmi
Kansallisdemokraatit ry.
Puoluesihteeri
kansallisdemokraatit.fi

 

2,148 total views, 1 views today

But research shows that your tunes are probably making you a worse driver, even if you just like a little ambient music in your Prelude."These whale songs are so . Yawn . Next, spend a few hours researching your target market. Find T shirt companies on the internet, and make notes about their submission requirements on a spreadsheet. If Corporate America was covered like sports, then annual budget sessions would get the same kind of around the clock coverage this weekend's NFL Draft did. Congratulations to Roger Goodell and the NFL for turning its annual player draft into a mini version of the Super Bowl as a significant revenue generator and attracting enormous fan interest in the offseason.. It is not part of the prescribed Hayne narrative to feel sorry for him, but while he has been dipping his toe here and there, and for the most part being rejected, he has given up the chance to patiently build, brick by brick and game by game, something that is truly great. At 28, fortunately, cheap jerseys he still has the wholesale jerseys chance to complete arugby league career with more meat on its bones. Former NFL quarterback Trent Dilfer believes they are the second most valuable offensive players "because of their size and skill set . On any given play they can be run blockers, they can be pass blockers, they can run routes and catch passes. 9to5 Mac also reports that at the same town hall where Cook allegedly announced the hockey jerseys donations, he also revealed that employees would be getting bigger discounts on Apple products. Employees can now get $500 off on the purchase of a Cheap Football Jerseys new Mac and $250 off on the purchase of an iPad on top of the 25 percent discount they already had.. Last week, the Inglewood City Council unanimously approved Kroenke's plan to build a stadium on the site of the Hollywood Park Wholesale NFL Jerseys racetrack, less than two months after the plan's public unveiling. Kroenke's group collected 22,183 signatures supporting its initiative in less than three weeks. These tricks are like an autism spectrum fake oakleys lie detector. They're not foolproof. It's not only urination, either. Sometimes showers become painful if the water gets too hot, because my netherworld is now very sensitive. The league has been preparing for this lockout for years, the players say, noting that the owners hired the same attorney who led the NHL lockout and has instructed teams to include provisions in contracts that reduce or eliminate pay in the event of a lockout. The NFL has been similarly adept negotiating with the television networks and the owners will get paid oakley outlet even if the games aren't played.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/