Arvoisat kuulijat! Hyvät seminaariin osallistujat!
Viikko sitten päättyi määräaika, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat esittää oman hankkeensa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlien ohjelmaan. Se tuotti peräti 5000 erilaista hanketta. Ohjelmiston kirjo on erittäin laaja. Kyselytutkimuksen mukaan Suomi100 -tapahtumien suunnitteluun oli osallistunut jo elokuuhun mennessä yli puoli miljoonaa ihmistä.
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on saavuttamassa kaikkein tärkeimmän tavoitteensa. Olemme tehneet sen yhdessä - tillsammans, kuten juhlavuoden tunnus kuuluu. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on näyttänyt voimansa. Urheiluseurat, kulttuurijärjestöt, tieteen edustajat, yritykset, työmarkkinajärjestöt – mitä erilaisimmat tahot ovat osallistuneet juhlavuoden ohjelman rakentamiseen.
Tänään palaamme maamme eturivin historiantutkijoiden johdattamana niihin aikoihin ja tapahtumiin, jotka johtivat valtiollisen itsenäisyyden toteutumiseen.
Nyt on juuri oikea aika nostaa historia näkyvämmin esille. Kun katsomme kalenteria, lähes joka päivälle voitaisiin kirjoittaa kiinnostava artikkeli otsikolla ”tapahtui tasan sata vuotta sitten”.
Juuri tänään tasan sata vuotta sitten Suomeen saatiin tieto vallan vaihtumisesta Pietarissa. Vladimir Leninin johtamat bolsevikit olivat tehneet vallankaappauksen. Väliaikaisen hallituksen pääministeri Kerenski oli paennut ja muita hallituksen jäseniä oli pidätetty. Suomen eduskunnan valtuuksilla Pietariin lähteneet neuvottelijat totesivat, että enää ei ollut olemassa sitä hallitusta, jonka kanssa oli tarkoitus sopia Suomen aseman järjestämisestä. Näin Suomen ja Venäjän valtioyhteys katkesi, siksi olemme kokoontuneet tänne tänään.
Suomessa lokakuun vaaleissa valittu eduskunta oli ehtinyt juuri aloittaa työnsä hyvin riitaisissa merkeissä. Yhteiskunnalliset ristiriidat olivat kärjistyneet, ja maata uhkasi elintarvikepula.
Tänään saamme kuvauksen siitä, mitä sata vuotta sitten tapahtui. On kuitenkin hyvä muistaa, että edellytyksiä maamme itsenäisyyden toteutumiselle rakennettiin pitkään, yli sata vuotta. Suomen kohtalot riippuivat ratkaisevasti eurooppalaisen politiikan käänteistä, kuten tohtori Risto Volanen tuoreessa kirjassaan ”Suomen synty ja kuohuva Eurooppa osoittaa”.
Ratkaiseva murroskohta oli Suomen siirtyminen Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809. Suomen suuriruhtinaskunta sai autonomian, jonka suojissa kansalliset instituutiot saattoivat kehittyä.
Mutta lisäksi tarvittiin kansallisen tietoisuuden herätys. Sadan vuoden aikana vahvistui vähitellen ajatus, että suomi voisi olla enemmän kuin yhden pienen kansansirpaleen äidinkieli jossain pohjantähden alla. Herätysliikkeet, nuorisoseurat, osuustoimintaliike, työväenliike, teollisuutemme perustajat – kaikki rakensivat edellytyksiä sille, että Suomi oli valmis tarttumaan tilaisuuteensa, kun mahdollisuuksien ikkuna avautui syksyllä 1917.
Tällä paikalla on syytä korostaa valtiollisten instituutioiden merkitystä. Vuoteen 1917 tultaessa oli kertynyt jo kymmenen vuoden kokemus demokraattisesti valitun eduskunnan työstä. Oli syntynyt puoluerakenne, jossa kaikkien väestöryhmien ääni pääsi kuuluviin.
Toinen tärkeä valtiollinen instituutio oli kotimainen hallitus eli senaatti, jonka juuret juontavat vuoteen 1809.
Molemmilla instituutioilla oli tärkeä rooli itsenäistymisessä. Eduskunta totesi virallisesti valtioyhteyden katkeamisen ottamalla korkeimman vallan itselleen 15. marraskuuta 1917. Marraskuun lopulla eduskunta nimitti äänestyksen jälkeen P. E. Svinhufvudin senaatin. Sen tehtäväksi tuli itsenäisyyden toteuttaminen.
Svinhufvud luki eduskunnalle 4. joulukuuta itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta senaatin toimet ja itsenäisyysaloitteensa Santeri Alkion toimiessa eduskunnassa tämän ponnen ensimmäisenä allekirjoittajana. Siitä päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä.
Arvon kuulijat!
Suomen historiassa vuoden 1917 jälkeen tulivat merkittävät vuodet 1918 ja 1919. Juuri itsenäistynyt ajautui raakaan sisällissotaan vuonna 1918. Vajaa vuosi sisällissodan päättymisen jälkeen vuonna 1919 maassa järjestettiin jälleen demokraattiset eduskuntavaalit. Suomi sai tasavaltaisen hallitusmuodon ja maata ryhdyttiin rakentamaan parlamentaarisen kansanvallan pohjalta.
Sadan vuoden välimatka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tuota kolmen vuoden jaksoa kiihkottomasti, kokonaisuutena. Tehtävämme on yrittää ymmärtää tuota aikaa ja senaikaisia toimijoita heidän omista edellytyksistään lähtien.
Suomen tie itsenäisyyteen oli kapea ja kivikkoinen. Tie vei lopulta perille. Siitä voimme olla tänään kiitollisia - yhdessä.
Hyvää itsenäisyytemme juhlavuotta teille jokaiselle!
Lähde: Valtioneuvoston viestintäosasto
Haista sipilä pitkä vittu. Mannerheimritarien muistotilaisuuteen ei riittänyt Askaisten Ritaripuistossa euroakaan. Sen sijaan monikulttuuripaskaan ja koodaribussille Afrikassa rahaa kyllä riittää yltäkyllin. HAISTA PASKA!!
Koodaribussia Afrikkaan, multikulttipaskaa, loishyysäämistä, oman kansan kyykyttämistä ja ryöstämistä. kansallisomaisuuden hävittämistä, nepotismia, virka-aseman väärinkäyttöä, valehtelua, isänmaanpetosta.
Ettäs kehtaat SIppilä, Haista jo PP!
Juuri noin!