Yhdysvallat, Tanska ja Grönlanti allekirjoittivat tiistaina New Yorkissa puolustussopimuksen, jolla ei ole päättymispäivää. Yhdysvaltain sotilaskoneet saavat laskeutua mihin tahansa saarella, ja Kööpenhamina sekä Nuuk sitoutuvat varmistamaan, että tuleva itsenäinen Grönlanti pysyy Natossa ja ottaa kantaakseen Tanskan oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen mukaisesti.
Sopimus on solmittu Yhdysvaltoja edustavan hallituksen ja Tanskan kuningaskunnan hallituksen välillä ”yhdessä” Grönlannin hallituksen kanssa. Se muuttaa ja täydentää 27. huhtikuuta 1951 solmittua puolustussopimusta, joka on säännellyt Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Grönlannissa yli seitsemän vuosikymmenen ajan. Valkoisen talon julkaisema englanninkielinen teksti on määräävä, mikäli kieliversiot ovat ristiriidassa keskenään.
Johdanto-osassa todetaan jo tarkoitus: vahvistaa puolustusjärjestelyjä ja ”vahvistaa niiden pysyvää luonnetta”. Siinä tunnustetaan myös osapuolten yhteinen etu sallia Yhdysvaltain armeijalle pääsy Grönlannin alueelle siinä määrin kuin on tarpeen Nato-alueen, Grönlannin ja Amerikan mantereen puolustamiseksi, mukaan lukien Golden Dome -puolustusjärjestelmän perustamisen kautta.
Tammikuussa The Nordic Times uutisoi Donald Trumpin haluavan pysyvän hallinnan Grönlannista. Hallinta ei ole sopimuksen käyttämä sana. Artikla XI on kuitenkin otsikoitu ”Sopimuksen pysyvä luonne”, ja siinä määrätään, että sopimuksella ei ole päättymispäivää ja sitä voidaan muuttaa vain, jos kaikki osapuolet ovat siitä yksimielisiä.
Lentokoneita, laivoja ja sukellusveneitä koko saarella
Yhdysvallat voi modernisoida ja laajentaa Pituffik Space Basea, entistä Thulen tukikohtaa, ja voi perustaa ylimääräisen puolustusalueen Narsarsuaqiin etelässä ja Mestersvigiin itärannikolla. Jo tammikuussa liikkui tietoja kahdesta paikasta uusille amerikkalaistukikohdille saarella. Lisää voidaan lisätä: mikä tahansa osapuoli voi ehdottaa uutta puolustusaluetta, jonka vuonna 1991 perustettu pysyvä komitea ottaa käsittelyyn.
Artiklan VI mukaan Yhdysvaltain valtion alukset, lentokoneet, yksiköt ja ajoneuvot saavat liikkua vapaasti puolusalueiden välillä maalla, merellä ja ilmassa. Amerikkalaiset lentokoneet saavat lentää ja laskeutua mille tahansa Grönlannin alueelle, mukaan lukien aluemerelle, ja Yhdysvaltain valtion alukset saavat liikkua pinnan alla aluemerellä ”ilman rajoituksia” lukuun ottamatta niitä, joista osapuolet sopivat.
Länsiblokin ulkopuolisten sijoittajien esto
Artiklan IX mukaan mikään Naton ulkopuolinen valtio ei saa perustaa omia sotilaslaitoksia Grönlantiin tai ylläpitää siellä kestävää sotilaallista läsnäoloa, elleivät osapuolet toisin sovi.
Artikla X koskee taloutta. Valtiot tai sijoittajat maista, jotka eivät ole Naton jäseniä, Nato-kumppaneita eivätkä EU-maita, eivät saa pitää hallussaan määräysvaltaa, merkittävää vaikutusvaltaa tai pääsyä ei-julkisiin tietoihin ”erityisen herkillä aloilla tai toiminnoissa” Grönlannissa. Käsite kattaa muun muassa, mutta ei rajoittuen, kriittisen infrastruktuurin ja luonnonvarojen hyödyntämisen. Poikkeukset edellyttävät osapuolten sopivan siitä, että toiminta ei aiheuta uhkaa. Grönlannin on sovellettava sääntöä investointien seurantalakiensa kautta yhteistyössä Tanskan viranomaisten kanssa, joiden puolestaan on kuultava Yhdysvaltain viranomaisia.
Ehdollinen itsenäisyys
Sopimuksen johdanto-osassa vahvistetaan Tanskan kuningaskunnan suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus ja tunnustetaan, että grönlantilaiset muodostavat kansan, jolla on kansainvälisen oikeuden mukainen itsemääräämisoikeus. Siinä todetaan myös, että itsenäistymismenettelystä säädetään vuoden 2009 Grönlannin itsehallintolaissa.
Artikla XI asettaa tälle oikeudelle ehtoja. Jos Grönlanti valitsee itsenäisyyden, Tanskan ja Grönlannin hallitusten on ”yhdessä varmistettava”, että uusi valtio suostuu pysymään Natossa, tarvittaessa jäsenyyttä hakemalla, ja että se itsenäistymispäivästä lähtien ottaa kantaakseen kaikki Tanskan oikeudet ja velvollisuudet sopimuksen ja aiempien puolustusjärjestelyjen mukaisesti. Grönlannin valtiota, jota ei ole vielä olemassa, luvataan siis jo etukäteen Natolle ja Yhdysvaltojen tukikohtaoikeuksille.
Bertrand: Aluevaltaus ilman invaasiota
Keskiviikkona kommentaattori Arnaud Bertrand julkaisi X-alustalla ketjun, jossa hän kuvailee sopimusta huomattavasti ankarammin sanakääntein kuin sen allekirjoittaneet hallitukset. Hänen tulkintansa on analyysi, ei tekstin virallinen tulkinta.
Avaa julkaisu X:ssä
Bertrandin mukaan sopimuksessa ei ole kyse tukikohdista vuoden 1951 merkityksessä, vaan siitä, että Yhdysvallat saa ”laillisen hallinnan Grönlannin koko tulevaisuudesta”. Hän pitää itsenäisyyslauseketta räjähdysherkimpänä ja päättelee, että Grönlanti ei voi käytännössä koskaan tulla suvereeniksi, koska Yhdysvallat saisi hänen tulkintansa mukaan laillisen perusteen pysäyttää itsenäistyminen, joka ei täytä ehtoja. Investointikiellosta hän kirjoittaa, että Grönlannin taloudellinen suvereniteetti on mennyttä ja Yhdysvallat saa veto-oikeuden siihen, kuka investoi.
Sopimus ei anna Yhdysvalloille mitään nimenomaista veto-oikeutta itsenäisyyteen; velvoite on asetettu Kööpenhaminalle ja Nuukille. Investointien osalta tekstissä sanotaan, että ”osapuolten” on sovittava poikkeuksista, mutta koska Yhdysvallat on yksi osapuolista, poikkeusta ei voida tehdä ilman amerikkalaisten suostumusta.
Bertrand näkee sopimuksen kahden vuoden painostuksen päätepisteenä. Hänen mukaansa Tanska on allekirjoittanut Grönlannin tulevaisuuden pois ”välttääkseen jotain pahempaa”. Ketju päättyy toteamukseen, että sopimus ”saattaa olla” suurin aluevaltaus sitten toisen maailmansodan ilman invaasiota, ja että Grönlanti ei ole oikeastaan osapuoli muutoin kuin Tanskan jatkeena.
Kööpenhamina ja Nuuk: Suvereniteetti tunnustetaan
Kuvan toinen puoli on sopimuksen omassa tekstissä ja hallituksilla. Valkoisen talon julkaisema versio määrittelee Grönlannin hallituksen yhdeksi kolmesta osapuolesta, vahvistaa Tanskan suvereniteetin ja grönlantilaisten itsemääräämisoikeuden ja viittaa olemassa olevaan polkuun kohti itsenäisyyttä.
Pääministerin kanslian ennen allekirjoittamista julkaisemassa lehdistötiedotteessa Tanskan pääministeri Mette Frederiksen kutsui sitä sopimukseksi, joka vahvistaa turvallisuutta Arktiksella ja Pohjois-Atlantilla ja joka samalla tunnustaa ”valtakunnan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden sekä Grönlannin kansan itsemääräämisoikeuden”. Tammikuussa hän sanoi Tanskan puolustavan Grönlantia jopa Yhdysvaltoja vastaan. Nyt hänen hallituksensa seisoo sopimuksen takana, joka antaa Yhdysvaltain sotilaskoneille laskeutumisoikeuden koko saarella.
Grönlannin pääministeri Jens-Frederik Nielsen antoi samassa lehdistötiedotteessa kuvan, joka on suorassa ristiriidassa Bertrandin kuvauksen kanssa Grönlannista pelkkänä jatkeena. Sopimus ”tunnustaa Grönlannin edut ja paikkamme kansainvälisessä yhteistyössä”, hän sanoi ja piti rohkaisevana sitä, että saaren turvallisuutta vahvistetaan.
Parlamenteilla on viimeinen sana
Sopimus ei ole vielä voimassa. Se tulee voimaan päivänä, jona Yhdysvalloille ilmoitetaan diplomaattisella nootilla, että Tanska yhdessä Grönlannin kanssa on saattanut päätökseen tarvittavat parlamentaariset menettelyt. Kun nootti on lähetetty, mitään päättymispäivää ei ole odotettavissa, ja jokainen muutos vaatii Washingtonin allekirjoituksen.
