Nykysuomelle löytyi jatkaja- Uusia tuulia ja jatkuvuutta

Julkaistu 17.5.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 5 minuuttia

Hyvää iltaa arvoisat lukijat!

Nykysuomi on viimeisen parin vuoden aikana täyttänyt menestyksekkäästi vapaan median tyhjiötä Suomessa ja tarjonnut valtamedian mädännäisyydelle rehellisen vaihtoehdon. Rehellisyydellä tarkoitan sitä, että asiat on Nykysuomessa kerrottu kuten ne ovat todellisuudessa tapahtuneet. Juha Korhonen, Nykysuomen kirjoittajat ja muu taustaväki ovat tehneet ansiokasta työtä julkaisun alkuaikoina tehtyjen virheiden ja epäkohtien muuttamiseksi ja kaikesta ilmoilla olevasta hälinästä sekä mielipahasta huolimatta, näiden henkilöiden ansiosta Nykysuomi on kulkenut vakaasti kohti ”luotettavan tiedonvälittäjän statusta”. Tuo status onkin jotain sellaista, jonka luulisi olevan lähtökohtaisesti tavoiteltava jokaiselle media- toimijalle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan valtamedia on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut entistä enemmän valheiden ja toimituksen mielipiteiden jakelijaksi.

Kuten monesti olette saaneet huomata, Nykysuomi ei ole skandaalihakuinen tai klikkihuoraava media, kuten niin monet valtakuntamme suurimmista julkaisuista ovat. Uutiset ovat ajoittain tylsiä ja puun makuisia, mutta ne sisältävät tietoa. Vieläpä sellaista tietoa, joka kansalaisen on hyvä tietää ja minkä valtamedia usein jättää kattamatta joko heidän ajamiensa intressien vastaisena tai ”poliittisen korrektiuden” nimissä. Vapaa ja rehellinen tiedonvälitys ei ole aina räiskyvää tai erityisen mielekästä luettavaa, vaan se kertoo olennaisen, sen, mitä Meidän kansalaisten todella on hyvä tietää.

Hiljattain vahvistusta saaneet ”huhut” Nykysuomen omistajanvaihdoksesta pitävät paikkansa

Alkaen 1.6.2018 allekirjoittanut ottaa Nykysuomen harteilleen. Olen kirjoittanut enempi vähempi säännöllisesti Nykysuomeen viime syksystä lähtien. Uutisten lisäksi olen kirjoittanut julkaisuun melkoisen politiikkapitoista kolumnia koko tämän ajan. Olen eräänlainen vapaa-ajattelija enkä pidä ajattelun kahlitsemisesta ”ismeihin” ja liian kuristavaan ideologiseen viitekehykseen.

Suurin osa ei varmasti tiedä kuka minä olen, eikä ihme: En ole ollut kovinkaan näkyvä hahmo oikeastaan missään. Olen 29 vuotias politiikan harrastelijasarjassa painiva perheenisä ja perussuomalaisen puolueen jäsen Järvenpäästä. Poliittinen taustani on melko värikäs ja sitäkin puolta olen valmis avaamaan enemmän, jotta kukaan ei vain pääsisi tekemään ”Jymypaljastuksia” jossakin hömppäjulkaisussa… En kuulu yhteenkään keskenään kinastelevaan ”kansallismieliseen” liikkeeseen eikä poliittiset sidonnaisuuteni ole näkynyt, eivätkä tule näkymään Nykysuomessa muuten kuin kolumnieni muodossa. En pidä turhasta jauhamisesta enkä aio sellaiseen lähteä missään vaiheessa, mistään syystä. Tahdon nostaa esiin sen, että minä pidätän itselläni oikeuden arvioida, mikä on ”turhaa jauhamista”. Tämä linja voi tuottaa vihamiehiä ja vähentää potentiaalista ”hyvän päivän tuttujen” määrää, mutta en minä tällä hankkeella kavereita ole hankkimassakaan… Muistutan tätä julkaisua lähtökohtaisesti jostakin ihmeellisestä syystä vihaavia, että minua on turha vihata. Asiat ovat asioita ja Nykysuomi on tiedonvälittäjä. Minä tai kukaan muukaan Nykysuomeen kirjoittavista ei ole syypää siihen, että tämä maa on menossa kovaa vauhtia viemäriin tai että mielikuvitusfasismi/nazismi rehottaa KAIKKIALLA.

Aion pitää osaltani huolen siitä, että Nykysuomen ja poliittisten liikkeiden sekä yhdistysten välille muodostuu todellinen ”hajurako”. Ei siksi, että vastustaisin esimerkiksi ”kansallismielisten” yhdistyksien ja liikkeiden agendaa, vaan siksi, ettei Nykysuomen kaltaista julkaisua voida toteuttaa uskottavasti riippumattomana ja vapaana, mikäli se on jollakin tapaa sidottu em. toimijoihin. Toki asioista tullaan, kuten sanottua, uutisoimaan niin kuin ennenkin. Nykysuomi ei lähde mukaan myöskään politiikan valtavirran, eli joko ”keskoomuksen” ihmisvastaiseen tai vihervasemmiston suomalaisvastaiseen, hapatukseen, vaan kertoo asioista myöskin niiltä osin, miltä muut ne jättävät kertomatta.

Mikä sitten muuttuu? Tiedonvälityksen kannalta ei kovinkaan moni asia. Uutisia kerrotaan kuten ennenkin, ainoastaan skaala tulee laajentumaan tai ainakin kohdentumaan hieman eri tavoin. Tulevaisuudessa Nykysuomi kertoo entistä suuremmalla alueella sekä kotimaan että ulkomaiden tapahtumista. Sen lisäksi erinäisiä muutoksia tullaan tekemään siihen, miten asioista kerrotaan. Painopistettä siirretään hieman tutkivampaan suuntaan ja artikkelit tulevat olemaan laajempia kuin ennen, unohtamatta päivittäisten ”leipäuutisten” tekemistä. Toki edellä mainittujen muutosten tekeminen vaatii sekä aikaa, että monimuotoisia resursseja, jotka luonnollisesti ovat jokainen eri syystä kiven alla. Antakaa siis aikaa…

Rehellisyydestä ja suorasukaisuudesta Nykysuomi ei tule tinkimään, vaan uutisoitavat aiheet kerrotaan yhä kuten ne ovat tapahtuneet ja asioista tullaan puhumaan niiden oikeilla nimillä. Välittämättä poliittisista käänteistä tai ”korrektiudesta”, asioista on puhuttava ja kansalla on oikeus tietää! Sen sijaan sekä kiusantekona Nykysuomea syystä tai toisesta vastustaville, että esimerkiksi sosiaalisen median kiusanteon harhaisen ”oikeutuksen” poistaakseni, tulen pitämään huolta siitä, ettei Nykysuomen uutisoinnissa käytetty retoriikka koskaan tule olemaan pätevä syy esimerkiksi facebook- bannille, rikosilmoitukselle tai muulle vastaavalle. Tokihan tämä on mahdotonta toteuttaa täydellisesti ja massiiviset koneistot jotka sosiaalisen median takana häärivät, tulevat tulevaisuudessakin tekemään kaikkensa sen eteen, etteivät kiusalliset totuudet vain päädy kansan verkkokarvoille. Tässä on roolia Sinullekin, jakamalla uutisia, autat vapaata tiedonvälitystä ja pidät huolen siitä, että se, mikä kansan tietoon on saatava, sinne saadaan. Samoin tietoosi tullut, mahdollisesti arvokas tieto on todennäköisesti tietämisen arvoinen jollekin toisellekin! Kerro siitä meille ja teet palveluksen kanssaihmisillesi sekä itsellesi.

Nykysuomi tulee lisäämään avoimuutta asteittain. Konkreettisesti tämä näkyy lukijalle niin, että tulevaisuudessa esimerkiksi julkaisuun kirjoittavien henkilöiden nimet tulevat olemaan näkyvissä ja jokaiseen kirjoittajaan on mahdollista ottaa yhteyttä sähköpostitse. Tämä parantaa sekä palautteen antamisen mahdollisuutta että poistaa yhden argumentin vastustajiemme jo lähtökohtaisesti varsin kapeasta työkalupakista. Tällä hetkellä kirjoittajien anonymiteetille kuitenkin on perusteet… Tappouhkauksia, jatkuvaa solvaamista ja reaalimaailmassa tapahtuvaa syrjintää ei tulisi joutua sietämään yhdenkään ihmisen etenkään Nykysuomessa tapahtuvan kirjoitustyön vuoksi. Tuon asian esille mm. siksi, että olen itse joutunut kokemaan kaikkea edellä mainittua poliittisten mielipiteideni ja niiden julkaisemisen vuoksi. Todellisuudessa tilanne on se, ettei Nykysuomeen kirjoittavien työrauhaa ja turvallisuutta sanan laajassa merkityksessä voida toistaiseksi turvata muuten kuin anonymiteetillä. Siksi, minun näkemykseni mukaan, omalla nimellään kirjoittavat kolumnistimme ovat poikkeuksellisen rohkeita ihmisiä.

Jotta tämä kirjoitus nyt ei paisuisi aivan suunnattoman pitkäksi, alan tätä tässä paketoimaan. Aion tuoda lukijoillemme Nykysuomen kuulumisia viikoittain ja järjestän myöskin tarpeen sekä mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia esittää kysymyksiä ja käydä dialogia julkaisusta. Muistutan arvon lukijaa siitä, ettei Nykysuomi pyöri kuukauttakaan ilman teitä, joten teillä on valta käsissänne. Te jokainen voitte auttaa Nykysuomea pysymään ”online” lukemalla uutisiamme, kertomalla meille tietojanne ja vaikkapa jakamalla artikkeleitamme sosiaalisessa mediassa. Vastapalveluksena Nykysuomi lupaa tuottaa teille monimuotoista luettavaa ja mahdollisimman kattavaa uutisointia myös tulevaisuudessa.

Kiitos!

Petri Perta

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.