Näkökulma: Miksi Miss Suomea ei valita katsojaäänestyksellä?

Julkaistu 2.10.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Suomi ei ole enää pitkään aikaan pärjännyt kansainvälisissä missimittelöissä. Tämä tuskin johtuu siitä, että suomalaiset kaunottaret olisivat jotenkin rumistuneet viime aikoina. Syyn voin katsoa olevan Miss Suomen valinnan tekevässä "asiantuntijaraadissa".

Muutamasta yksittäisestä julkisuuden henkilöstä koostuva raati tekee valinnan. Noin pieni otos kansasta ei mielestäni riitä arvioimaan jonkun ihmisen kauneutta tai sopivuutta missiksi. Yleensä aina katsojien äänestyksen voittaa aivan eri ehdokas kuin mikä on raadin valinta Miss Suomeksi. Lähes poikkeuksetta kansan suosikki on ollut myös oma suosikkini.

Miksi sitten tässäkään asiassa ei voida antaa valtaa kansalle? Olen vakuuttunut siitä, että mikäli kansa olisi saanut päättää kansainvälisiin kauneuskilpailuihin lähetettävän neitosen, olisi menestys parempaa kuin raadin valitsemilla kandidaateilla on ollut.

Suppean julkkiksista muodostuvan raadin valintaa voivat ohjata ihan muut syyt kuin kauneimman neitosen valinta tai pyrkimys kansainväliseen menestykseen. Nuo syyt voivat olla jopa itsekkäitä. Esimerkiksi viime vuoden missiä valittaessa raati halusi valinnallaan pelkästään korostaa omaa edistyksellisyyttään ja suvaitsevaisuuttaan. Niinpä valituksi tuli monikulttuurisen taustan omaava ehdokas, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa tarjokkaista viehättävimmäksi. Kyseinen henkilö myös epäonnistui haastattelussa jäätymällä täysin. Vaikka esiintymistaito oli ilmiselvästi hukassa, hänet valittiin.

Sama suuntaus jatkui tänä vuonna. Ryhmän monikulttuurinen ehdokas, joka ei tälläkään kertaa ollut läheskään ehdokkaiden parhaimmistoa, tuli valituksi sekä lehdistön ihannetytöksi että peräti ensimmäiseksi perintöprinsessaksi saakka. Hän sai tarpeetonta etua valitsijoiden silmissä siitä, että on toisen polven maahanmuuttaja.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään ulkomaalaistaustaisia missejä vastaan. Jos monikulttuurinen ehdokas on kaunis ja edustava, hän on vähintään yhtä kelpo missiksi kuin supisuomalainenkin. Mutta heidän pitäisi olla samalla viivalla muiden ehdokkaiden kanssa. Monikulttuurinen tausta ei saa olla itseisarvo tai etu, vaan kaikkiin ehdokkaisiin pitää suhtautua objektiivisesti. Viime vuosien suuntaus valitettavasti näyttää siltä, että näin ei ole toimittu.

Sara Chafak on hyvä esimerkki onnistuneesta valinnasta. Hänen tapauksessaan monikulttuuriseen taustaan yhdistyi kauneus ja edustavuus. Mutta hänen missiaikanaan yhteiskunnan keskusteluilmapiiri oli vielä toisenlainen, eikä tuomaristolla ollut tarvetta politisoida valinnallaan. Eikä parinkymmenen vuoden takainen Lola Odusogan valintakaan huono veto ollut, hän menestyi myös kansainvälisesti.

Sekä viime vuonna että eilen illalla pidetyssä tämän vuoden Miss Suomi -kilpailussa olisi ollut ehdolla pitkiä, vaaleita, kauniita ja edustavia tyttöjä, jotka edustavat perinteistä, suomalaista naiskauneutta. Kansainvälisissä kilpailuissa suomalainen vaaleus on eksoottista ja kilpailuvaltti. Miksi tuomaristo ei siis näe nenäänsä pidemmälle, vaan valitsee Miss Suomeksi joko ulkomaalaistaustaisen tai tummakutrisen suomalaisen ehdokkaan? Sellaiset hukkuvat varmasti muiden joukkoon kansainvälisillä missiareenoilla. Se, mikä on Suomessa eksoottista, ei ole sitä maailmalla.

Kyllä kansa tietää, voisi sanoa tämänkin asian kohdalla. Sama homma Euroviisujen kanssa. Kun tuomaristolla on näppinsä pelissä Suomen edustajan valinnan kanssa, on menestystä turha odottaa. Varsinkin kun valintamenetelmänä on naurettavan kehno Uuden musiikin kilpailu. Mutta se on jo aivan eri juttu se.

Asumme Suomessa ja olemme suomalaisia. Antakaamme siis Suomen kansan valita niin Miss Suomi kuin Suomen euroviisuedustajakin. Voisi tulla sitten sitä menestystäkin.

 

 

Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

6 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Juhlavuoden missi valittu
Juhlavuoden missi valittu
8

Suomen kansa ei yksinkertaisesti osaa valita oikeaa missiä. Yleensä se suomen kansan suosikki on isorintainen, ei naamastaan se kaunein ja muutenkin isompi kokoinen, reitevä yms..
Miss Universe kisaan ei kannata lähettää jos ei ole kroppa kunnossa ja Michaelalla se on kunnossa.
Essi ei yksinkertaisesti ole voittaja-ainesta, kannattaisi unohtaa missikisat kokonaan, työtä silti voi riittää esim alusvaate mallina, täyttää kupit hyvin.
https://scontent-arn2-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/e35/22069437_1963264773942922_6262059362630500352_n.jpg

VENEPAKOLAINEN
VENEPAKOLAINEN
8

Mitä veetä onko asialla taas missi as tuntelia,kommenttisi on mutu tuntuu mielipide,ei mikään tosi asia.olet vissiin joskus saanut mutuki viivaa ( bankogissa).niin kuolaat näitä maahantunkeutuneita alkeellisia kädellisiä.

Makunen E.
Makunen E.
8

jonkun pitää saada vetää välistä, hyvä veli järjestelmä toimii

Kai Ruonala
Kai Ruonala
8

Kansanäänestyskö, oppivat vielä pahoille tavoille, muka vaikuttamaan = PAHA ASIA (olisiko jo peräti vihapuhetta?).

Rumempi voitti
Rumempi voitti
8

No huh huh… Että ne sitten hylkäsi Essin ja otti tuon noita-akan näköisen (juutalaiset kasvonpiirteet) omaavan. Olisihan se ollut kauheaa jos Suomesta olisi lähetetty Miss-universum kilpailuun nuori kaunis nainen, jonka povi heilahtelee viekoittelevasti ja jolla on kansainväliset kauneusihanteet: leveä leukaperä ja terävä leuka. Ja joka muutenkin on kuin joapojan päiväuni.

Kansahan voisi äänestää väärin. Olisi se kamalaa jos Suomea lähtisi edustamaan vaaleaverikkö jolla on maidonvalkoinen iho. Joka erottuisi koko porukasta kuinn kuulas talvihenkäys. Nythän voittajalla oli pömppis ja ikääkin sen verran että kevään uudet mallit menivät ohi.

Meri Vuokko
Meri Vuokko
8

Joss siin kävi sillain, niinkuin yleensä missikisoissa käy. Kun kilpasisko oikein keimaili siinä yleisölle televisiokameroilla ja tuomaristollle, niin kilpakumppani vieressä tokaisi. Turha sun on siin yrittää, minä nimittäin viime yönä voitin tän kilpailun;). Enkä kyllä maksullisen tekstiviestin enkä maksupuhelimen kautta laittaisikaan viestiä taikka enkä soittaisi, siin palaa omaa rahaani. Parempi vaan antaa joidenkin tuomareiden päättää asioista. Jälkeenpäin voidaan sitten syyttää tuomaristoa vääristä valinnoista. Kyllä Adriana Gerksijevan olis kuulunut voittaa, Essi Unkuri 1. perintöprinsessa ja 2. perintöprinsessan ois sitte jo tuomaristo saanutkin päättää, sitä harvemmin kun tarvitaan. Essi Unkuri on vähän lyhyt missiks, mutta onhan hän puolivälissä Suomea pituussunnassa mitattuna, niin sillähä siit ois selvitty kunnialla läpi. Vaasan tyttö ei ois vapissu tai sitt ois ollu haavanlehti suihkuseurapiireissä, värinää kehii.

Norjalainen viikinkihauta avattiin

Julkaistu eilen 14:42 – Kirjoittaja Toimitus

Arkeologit ovat avanneet Grønhaugissa, Länsi-Norjan Karmøyssä sijaitsevan viikinkiaikaisen laivahaudan. Ensimmäiset löydöt viittaavat hyviin säilymisolosuhteisiin ja mahdollisesti laivahaudan alla olevaan vielä vanhempaan hautaan.

Grønhaug on yksi useista monumentaalisista hautakummuista Karmsundin salmen rannalla Karmøyssä, alueella, joka on pitkään yhdistetty varhaiseen viikinkiaikaan. Stavangerin yliopiston arkeologisen museon arkeologit tutkivat kumpua Norjan kulttuuriperintövirasto Riksantikvarenin toimeksiannosta.

Tästä tulee uskomattoman jännittävää, ja odotan tätä erittäin paljon. Tämä on kuin jouluaatto meille, jotka rakastamme Norjan viikinkiperintöä. Norjan laivahautakummuille ei löydy vertaa maailmasta, ja Karmøyssä ne ovat ainutlaatuisia, sanoo Riksantikvarenin pääjohtaja Hanna Geiran.

Riksantikvaren kertoo, että laivahautaa tutki viimeksi vuonna 1902 arkeologi Haakon Schetelig. Tuolloin löytyi noin 15 metriä pitkän tammilaivan jäänteitä sekä osa hautarustuksista. Parhaiten säilyneet rungon lankut vietiin Bergeniin, kun taas suuri osa märästä puuaineksesta jätettiin maahan.

Uusi kaivaus on myös osa pyrkimyksiä nostaa Norjan viikinkilaivahautoja esiin mahdollisessa tulevassa maailmanperintökohteiden nimeämisessä. Karmøyssä sijaitsee myös Salhushaugen, josta aiemmin tuntemattoman laivan ääriviivat tunnistettiin maatutkalla vuonna 2023.

Merkkejä jostakin vanhemmasta laivahaudan alla

Työt viittaavat jo nyt siihen, että kummulla saattaa olla pidempi historia kuin vain viikinkiaikainen hautaus. Laivahaudan alapuolelta arkeologit ovat löytäneet kivirakenteen ja kerroksia, jotka saattavat kuulua vanhempaan pronssikautiseen kumpuun. Arvio on toistaiseksi alustava, ja lisänäytteitä otetaan ennen kuin varmempi aikajana voidaan vahvistaa.

Jos löytö varmistuu, viikinkiaikainen hautaus on saattanut sijaita paikalla, joka oli jo entuudestaan vanha ja merkittävä maisemassa. Tämä sopisi malliin, jossa myöhemmät hallitsijat uusiokäyttivät vanhempia monumentteja yhdistääkseen itsensä maahan, muistiin ja auktoriteettiin, vaikka asiaa ei ole Grønhaugin osalta vielä ratkaistu.

Säilynyttä kasvillisuutta ja laivanauloja

Ensimmäiset löydöt viittaavat poikkeuksellisen hyviin säilymisolosuhteisiin kummun sisällä. Arkeologit ovat löytäneet metallinauloja, jotka ovat saattaneet olla peräisin laivasta, sekä puuta ja turvekerroksen, josta kasvillisuus on edelleen erotettavissa. Säilynyt turve on mahdollistanut sellaisten kasvien tunnistamisen, joita esiintyi kummun rakentamisajankohtana.

Tällä on merkitystä, koska orgaaninen materiaali häviää usein nopeimmin vanhoista haudoista. Löydöt voivat tarjota parempaa tietoa siitä, miten kumpu rakennettiin, mitä sinne laitettiin ja miltä paikka näytti hautauksen aikaan.

Suuri osa laivahaudasta on säilynyt, joten täällä on paljon sellaista, mikä on pysynyt koskemattomana viikinkiajalta lähtien. Emme tiedä, mitä tulemme kohtaamaan, sanoo arkeologi Marie Ødegaard.

Merenkurkku: Suomen muuttuva rannikko

Julkaistu eilen 12:38 – Kirjoittaja Toimitus

Suomen Merenkurkun saaristo tarjoaa sekä omaleimaista luontoa ja erityistä saaristolaiselämää että vieraanvaraisia rannikkokaupunkeja kulttuurin ja historian äärellä. Saaristo on valittu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi – maailmanlaajuinen tunnustus poikkeuksellisen kulttuurisen tai luonnollisen arvon paikoille – viimeisimmän jääkauden jälkeen muovautuneen erityisen maisemansa ansiosta.

Suomessa on maailman suurin saaristo, johon kuuluu yli 80 000 saarta. Sen rannikolla on monia kaupunkeja, kyliä, nähtävyyksiä ja ennen kaikkea vaikuttavia luonnonmaisemia. Ne, joilla ei ole omaa venettä, voivat usein kulkea saarten välillä lautalla – joskus jopa maksutta.

Tässä luonnonkauniissa ympäristössä sijaitsee kivikkoinen Merenkurkun saaristo. Se muodostaa yhteisen maailmanperintökohteen Ruotsin Korkean rannikon kanssa. Merenkurkku on Suomen ainoa luonnonperintökohde UNESCO:n maailmanperintöluettelossa, ja siellä on monia paikkoja ja vierailukohteita tutkittavaksi.

Koe jääkauden muovaamat maisemat

Merenkurkun saaristossa on poikkeuksellinen luonnonympäristö, ja sitä kuvataan yhdeksi parhaista paikoista kokea viimeisimmän jääkauden jälkeinen maankohoaminen. Tässä kiven valtakunnassa vierailijat voivat nähdä labyrinttimaisia moreenimaisemia, jotka nousevat merestä ja muodostavat uusia matalikoita yhden ihmisiän aikana. Hyvä aloituspiste on Maailmanperintöportti, joka tarjoaa ilmaisen yleiskatsauksen saaristoon.

Saaristossa on paljon koettavaa, ja useisiin alueisiin pääsee autolla. Saarille pääsee myös veneellä, esimerkiksi maailmanperintöristeilyllä. Vierailijat voivat myös meloa, pyöräillä tai seurata monia vaellusreittejä.

Kivikkoinen rantaviiva Suomen Merenkurkun saaristossa.
Kivikkoinen rantaviiva Suomen Merenkurkun saaristossa. Kuva: Antonio Caiazzo/CC BY-SA 2.0

Historiallinen Vaasan kaupunki

Lähistöllä sijaitsee Vaasa, kaupunki, jossa kulttuuri ja historia kohtaavat aktiviteetit ja viihteen. Keskustasta merenranta on vain muutaman minuutin päässä; seikkailunhaluisemmat vierailijat voivat vuokrata kajakin tai vesiskootterin. Kaupunkiin voi tutustua myös Lilliputti-kaupunkijunalla tai varata matkan kelluvalla saunalautalla.

Kaupungissa on monia museoita, kun taas Vanha Vaasa tarjoaa historiallisia nähtävyyksiä. Maan täällä tiedetään nousseen merestä noin tuhat vuotta sitten, mikä on ollut tärkeää alueen historialle. Vaasan perusti vuonna 1606 kuningas Kaarle IX, ja se kehittyi kivikirkon ympärille.

Vaasasta Merenkurkun saaristoon matkaavat voivat ylittää Suomen pisimmän sillan, 1 045 metriä pitkän Raippaluodon sillan.

Svedjehamn nähtynä Saltkaretin näkötornista.
Svedjehamn nähtynä Saltkaretin näkötornista. Kuva: AleGranholm/CC BY 2.0

Kesä satamassa

Svedjehamn on vierailun arvoinen paikka kokemukselle, jossa yhdistyvät saaristo ja paikallinen kulttuuri. Täällä punaiset venevajat seurailevat moreeneja ja kehystävät pientä satamaa idyllisessä kesätunnelmassa. Jalkaisin tutustuville sopii 3,5 kilometrin pituinen Bodvattnetin reitti. Salteriet-kahvila, joka on rakennettu vuonna 1920 ja toimi kalansuolaamona vuoteen 1989 asti, on toinen pysähdyspaikka satamassa.

Rapujuhlat – Ruotsin loppukesän rituaali

Julkaistu eilen 09:08 – Kirjoittaja Toimitus

Elokuussa ruotsalaiset kokoontuvat kylmien rapujen, kruunutillin, paperilyhtyjen ja juomalaulujen ääreen. Ulkopuoliselle perinne saattaa näyttää iloiselta loppukesän juhlalata, mutta rapujuhlat ovat kehittyneet vähitellen – yläluokan herkkutarjoilusta kansanomaiseksi rituaaliksi, joka kertoo myös tarinaa Ruotsin muuttuvasta vesiluonnosta.

Rapujuhla ei ole virallinen juhlapyhä, eikä sillä ole kiinteää muotoa. Se voi olla suuri kokoontuminen verannalla tai yksinkertainen illallinen läheisten ystävien kesken. Silti ajoitus on lähes aina sama: elokuun illat, jolloin kesä vielä viipyilee, mutta pimeys saapuu aiemmin. Pöydälle asetetaan yleensä kokonaisia keitettyjä rapuja, jotka syödään kylminä ja maustetaan kruunutillillä. Vieraat kuorivat ne käsin, käyttävät usein pieniä ruokalappuja ja pitävät tauon lyhyen juomalaulun ajaksi. Leipä, juusto ja piirakat ovat yleisiä lisukkeita, mutta rituaalin keskiössä ovat ravut ja yhteinen ateria.

Juuri tämä ruoan ja vuodenajan fuusio tekee rapujuhlasta tunnistettavan. Sen sijaan, että kyse olisi vain yhdestä ruokalajista, se merkitsee siirtymää sydänkesästä syksyyn muiden seurassa.

Vieraita rapujuhlilla Häringen kartanossa vuonna 1991.
Rapujuhlat Häringen kartanolla vuonna 1991. Kuva: Holger.Ellgaard/CC BY-SA 4.0

Herkusta ruotsalaiseksi tavaksi

Perinne ei alkanut jokapäiväisenä ruokana ruotsalaisilla maatiloilla. Ravut eivät alun perin kuuluneet maatalousyhteiskunnan tavalliseen ruokavalioon. Kuitenkin 1500-luvulta lähtien niitä tarjoiltiin Ruotsin yläluokan pöydissä. Kielen ja kansanperinteen laitos (Institutet för språk och folkminnen) kirjoittaa, että tapa saapui todennäköisesti saksalaisen yläluokan ruokailukulttuurin kautta.

Ajan myötä ravunsyönti levisi yhteiskuntaluokkien välillä. Alun perin eksklusiivisesta herkusta tuli osa ruotsalaista ruokakulttuuria, ja Ruotsin vesien hitaasti kasvavaa kotimaista jokirapua pidettiin erityisen hienona. Niitä myös vietiin ulkomaille. Rapujuhlasta ei tullut ruotsalainen siksi, että se olisi aina ollut sellainen, vaan koska tuotu tapa juurtui ja sopeutui ruotsalaisiin vuodenaikoihin, raaka-aineisiin ja juhlatapoihin.

Kun laki loi aloituspäivän huuman

1800-luvun lopulta vuoteen 1994 asti ravustus oli kiellettyä marraskuusta elokuun alkuun asti kantojen suojelemiseksi. Aluksi pyynti alkoi 7. elokuuta kello 17.00; vuonna 1982 aloitus siirrettiin elokuun ensimmäiseen keskiviikkoon kello 17.00. Tästä juontaa juurensa rapujen ja ruotsalaisen loppukesän välinen yhteys.

Juuri 1900-luvulla rapujuhlat saivat nykyisin tunnetun muotonsa. Sana skiva, joka on dokumentoitu vuosisadan alusta lähtien, tarkoittaa juhlaa tai kokoontumista, ja se kehittyi todennäköisesti mielleyhtymistä pöytälevyyn, ruokaan ja juomaan.

Akvariitti on toinen tuttu osa kuvaa, vaikka sitä ei tarjoilla kaikissa rapujuhlissa. Yhteys rapujen ja vahvan juoman välillä oli jo niin vakiintunut, että kuvittaja ja kirjailija Albert Engström käytti sitä poliittisena aseena vuonna 1922, kun Ruotsi äänesti täydellisestä kieltoluesta.

Vuoden 1922 juliste Ruotsin alkoholin kieltoäänestyksestä.
Juliste Ruotsin vuoden 1922 kieltolakiäänestyksestä. Lähde: 1922 ruotsalainen kansanäänestysjuliste.

Engström piirsi kuuluisan "ei"-julisteen, jossa oli sanat: "Ei! Ravut vaativat näitä juomia!" Viesti oli tarkoituksellisen arkipäiväinen: kieltolaki esitettiin ei abstraktina poliittisena kysymyksenä, vaan tunkeutumisena rakastetulle aterialle. Juliste sai lisävoimaa, koska itse kansanäänestyskysymys koettiin vaikeasti tulkittavaksi. Jälkikäteen siitä on tullut yksi selkeimmistä merkeistä siitä, kuinka tiiviisti rapujuhlat ja pieni ryyppy akvaviittia on liitetty toisiinsa ruotsalaisessa julkisessa elämässä.

Tuontiravut

Rapurutto muutti olosuhteita jo vuonna 1907. Tuonti kasvoi, ja rapuvadeilla alkoi lopulta usein näkyä muita lajeja kuin Ruotsin alkuperäistä jokirapua. Nykyään jokirapu on erittäin uhanalainen: Ruotsin maatalousyliopisto (Sveriges lantbruksuniversitet) arvioi, että noin 97 prosenttia sen kannoista on hävinnyt viime vuosisadan aikana, pääasiassa ruton vuoksi. Istutettu täplärapu voi kantaa tartuntaa ja on osaltaan vaikuttanut katoon.

Syvästi ruotsalaisena pidettyä perinnettä vietetään siksi usein tuontiravuilla tai muilla lajeilla kuin jokiravulla.

Rapujuhlat tänään

Nykyään rapujuhlat pidetään yleensä kotona, kesämökeillä tai puutarhoissa. Perhe ja ystävät kokoontuvat katetun pöydän ääreen. Ravut tarjoillaan kylminä tilliliemessä ja syödään hitaasti käsin.

Rapujuhlien ruokia ja koristeita.
Ruokaa ja koristeita ruotsalaisissa rapujuhlissa. Montaasi. Kuva: CujoJnr/CC BY-SA 4.0, iStock/ezoom

Yleisiä lisukkeita ovat näkkileipä ja Västerbotten-juustopiirakka, joka valmistetaan ikääntyneestä ruotsalaisesta Västerbotten-juustosta. Paperikuut ja rapulyhdyt tekevät pöydästä juhlavan ja luovat tunnelmaa elokuun lopun iltaan. Ruokalappuja tarvitaan käytännön syistä, kun kuoret ja liemi päätyvät vaatteille. Ne ovat usein pieniä kaulaan sidottavia paperiesiliinoja, mieluiten kirkkaanvärisiä ja koristeltuja punaisilla ravuilla, kuilla tai humoristisilla kuvioilla. Niistä on tullut myös osa leikkisää pukeutumista yhdessä pienten paperihattujen kanssa, joita monet vieraat käyttävät illan aikana.

Monille myös akvaviitti ja laulut kuuluvat tilaisuuteen. Nubbe on pieni, usein maustettu ryyppy, joka nautitaan maljan kera. Ennen sitä seurue laulaa usein lyhyen, yleensä humoristisen juomalaulun. Alkoholi ei ole välttämätöntä juhlille, mutta maljan nostamisen ja laulamisen rituaali tuo ryhmän yhteen rapujen välissä.

Rapujuhlat ovat muuttuneet aikansa mukana. Mutta joka elokuu ihmiset kokoontuvat edelleen hitaan aterian ääreen, kädet tahmeina tilliliemestä ja laulu odottamassa matkaansa pöydän yli.

Kuinka nopeat maksutavat muokkaavat digitaalisia palveluita

Julkaistu 28.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Kuinka nopeat maksutavat muokkaavat digitaalisia palveluita

Digitaaliset palvelut kilpailevat nykyään ennen kaikkea ajastasi. Uusia sovelluksia, verkkokauppoja ja viihdepalveluita julkaistaan jatkuvasti, mutta vain harvat onnistuvat tekemään käyttökokemuksesta niin sujuvan, että niihin palaa yhä uudelleen.

Kehitystä vauhdittavat erityisesti mobiilikäyttö, nopeat maksutavat ja kasvavat odotukset siitä, että kaikki toimii ilman turhia vaiheita. Samalla palveluntarjoajat investoivat yhä enemmän teknologiaan, jonka tavoitteena on tehdä asioinnista nopeampaa, turvallisempaa ja mahdollisimman vaivatonta. Muutos näkyy lähes kaikilla toimialoilla pankkipalveluista verkkokauppoihin ja digitaaliseen viihteeseen. Euroopassa maksamisen kehitystä vauhdittaa myös avoimen pankkitoiminnan yleistyminen, jonka ansiosta rahansiirrot ja tunnistautuminen voidaan yhdistää aiempaa saumattomammin.

Käyttökokemus tekee vaikutuksen muutamassa sekunnissa

Verkkopalveluilla on vain hetki aikaa vakuuttaa käyttäjä. Jos sivusto latautuu hitaasti, rekisteröityminen tuntuu monimutkaiselta tai maksaminen vaatii useita ylimääräisiä vaiheita, moni siirtyy nopeasti kilpailijan palveluun. Käyttökokemuksesta onkin tullut yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä lähes kaikilla toimialoilla.

Hyvä esimerkki tästä löytyy rahapelialalta, jossa myös maksamisen sujuvuus vaikuttaa palvelun houkuttelevuuteen. Esimerkiksi uudet Brite kasinot perustuvat avoimen pankkitoiminnan hyödyntämiseen, jolloin tunnistautuminen ja maksaminen tapahtuvat suoraan omalla verkkopankilla ilman erillisten korttitietojen syöttämistä. Samalla kotiutukset voidaan monissa tapauksissa käsitellä huomattavasti perinteisiä menetelmiä nopeammin.

Ruotsissa vuonna 2019 perustettu Brite toimii nykyisin 27 Euroopan markkinalla ja on yhteydessä yli 3 800 pankkiin. Palvelu hyödyntää open banking -teknologiaa, jonka ansiosta maksu voidaan vahvistaa suoraan pankin omalla tunnistautumisella ilman erillistä maksutiliä. Tämä vähentää ylimääräisiä vaiheita sekä kuluttajan että verkkopalvelun näkökulmasta.

Sama kehitys näkyy myös verkkokaupoissa ja digitaalisissa palveluissa yleisemmin. Yritykset seuraavat tarkasti, kuinka moni keskeyttää asioinnin kassavaiheessa, sillä pienikin parannus maksamisen sujuvuudessa voi kasvattaa onnistuneiden ostojen määrää. Käyttäjän näkökulmasta paras maksutapa on usein sellainen, jota ei juuri tarvitse ajatella, vaan esimerkiksi tunnistautuminen onnistuu nopeasti ja maksu vahvistuu muutamassa sekunnissa.

Maksamisen nopeus vaikuttaa yhä useampaan ostopäätökseen

Talouden kasvaessa maksamisesta on tullut olennainen osa koko asiakaskokemusta. Kuluttaja ei arvioi pelkästään tuotetta tai palvelua, vaan myös sitä, kuinka helposti ostoksen voi viimeistellä. Muutaman ylimääräisen vaiheen lisääminen kassalla voi kasvattaa keskeytettyjen ostosten määrää merkittävästi.

Samaan aikaan maksuliikenne Euroopassa muuttuu vauhdilla. Pikamaksut ovat yleistyneet nopeasti, ja euroalueen pankkeja koskeva uusi sääntely on lisännyt niiden saatavuutta. Suomessa vuoden 2025 toisella puoliskolla tehtiin noin 79 miljoonaa SEPA-pikamaksua, mikä vastasi 12,3 prosenttia kaikista tilisiirroista. Määrä kasvoi noin 20 miljoonalla edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Nopeat maksut hyödyttävät sekä kuluttajia että yrityksiä. Rahat liikkuvat sekunneissa vuorokauden ympäri, mikä nopeuttaa toimituksia, palautuksia ja asiakaspalvelun käsittelyä. Yritykset puolestaan saavat varat käyttöönsä aiempaa nopeammin, mikä voi parantaa kassavirran hallintaa etenkin suuria maksutapahtumamääriä käsittelevillä toimialoilla.

Kehitys ei rajoitu pelkästään pankkeihin. Maksutavoista on tullut osa yritysten kilpailustrategiaa, ja uusia ratkaisuja otetaan käyttöön sitä mukaa, kun asiakkaiden odotukset kasvavat. Kuluttaja huomaa muutoksen ennen kaikkea siinä, että maksaminen vie yhä vähemmän aikaa.

Digitaalinen viihde seuraa samoja kehityssuuntia

Suoratoistopalvelut, verkkopelit, musiikkipalvelut ja muut digitaaliset viihdepalvelut kilpailevat samoista käyttäjistä. Yhteinen nimittäjä on mahdollisimman pieni kitka palvelun käytössä. Sisäänkirjautumisen, maksamisen ja sisällön löytämisen on onnistuttava nopeasti riippumatta siitä, käytätkö puhelinta, tablettia vai tietokonetta.

Mobiililaitteiden kasvanut käyttö on vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Pienellä näytöllä jokainen ylimääräinen vaihe tuntuu suuremmalta kuin tietokoneella, minkä vuoksi palveluiden suunnittelussa korostuvat selkeys, nopeus ja yksinkertainen käyttöliittymä.

Maksutavoissa näkyy sama suunta. Korttimaksujen rinnalle ovat nousseet pankkipohjaiset ratkaisut, mobiilimaksaminen ja digitaaliset lompakot. Kuluttajalle tärkeintä on yleensä se, että tuttu maksutapa löytyy helposti ja maksu vahvistuu turvallisesti.

Samalla eri palveluiden väliset erot pienenevät. Jos yksi toimija onnistuu tarjoamaan poikkeuksellisen sujuvan käyttökokemuksen, kilpailijat pyrkivät nopeasti vastaamaan siihen omilla ratkaisuillaan. Näin koko digitaalinen palvelukenttä kehittyy vähitellen samaan suuntaan riippumatta siitä, myydäänkö tuotteita, viihdettä vai erilaisia verkossa toimivia palveluita.

Nettikasinot hyödyntävät uusia maksuteknologioita ensimmäisten joukossa

Rahapeliala on ollut yksi nopeimmin uusia maksutapoja käyttöön ottavista toimialoista. Kilpailu asiakkaista on kovaa, joten jokainen vaihe rekisteröitymisestä talletukseen ja kotiutukseen pyritään tekemään mahdollisimman sujuvaksi.

Perinteisten pankkikorttien rinnalle ovat nousseet avoimeen pankkitoimintaan perustuvat ratkaisut, joissa maksu vahvistetaan omilla verkkopankkitunnuksilla. Samalla henkilöllisyys voidaan tunnistaa osana maksutapahtumaa, mikä vähentää erillisten tunnistusprosessien tarvetta.

Maksutapojen kehityksessä korostuvat myös turvallisuus ja luotettavuus. Brite on lisensoitu maksulaitos, joka toimii EU:n PSD2-sääntelyn mukaisesti. Maksut vahvistetaan aina käyttäjän oman pankin tunnistusmenetelmällä, eikä korttitietoja tarvitse luovuttaa maksun yhteydessä.

Rahapeliala toimii usein uusien maksuratkaisujen testialustana, koska pelaajat odottavat talletusten ja kotiutusten tapahtuvan nopeasti. Onnistuneet innovaatiot leviävät myöhemmin myös verkkokauppoihin ja muihin digitaalisiin palveluihin. Sama ilmiö on nähty aiemmin esimerkiksi mobiilimaksamisen, sähköisten lompakoiden ja välittömien pankkisiirtojen yleistymisessä.

Kilpailu käyttäjistä kiristyy myös tulevina vuosina

Digitaalisten palvelujen määrä kasvaa edelleen lähes kaikilla toimialoilla. Samalla käyttäjien odotukset nousevat jatkuvasti, sillä parhaat palvelut määrittävät nopeasti uuden normaalin myös kilpailijoille.

Maksaminen on hyvä esimerkki tästä kehityksestä. Vielä muutama vuosi sitten päivän tai kahden odotus tilisiirrossa oli tavallista. Nyt sekunneissa toteutuvat maksut yleistyvät nopeasti eri puolilla Eurooppaa, ja sama kehitys näkyy verkkokaupoissa, finanssipalveluissa sekä digitaalisessa viihteessä.

Teknologinen kehitys jatkuu myös tulevina vuosina. Tekoäly, entistä paremmat tunnistusratkaisut ja avoimen pankkitoiminnan laajeneminen muuttavat tapaa, jolla palveluita käytetään ja maksuja tehdään. Kuluttajan näkökulmasta tärkeintä on kuitenkin edelleen yksinkertainen kokonaisuus, jossa kaikki toimii odotetulla tavalla ilman ylimääräisiä viiveitä.

Lopulta kilpailu ei ratkea siihen, kenellä on eniten ominaisuuksia, vaan siihen, kuka tekee palvelun käytöstä helpointa. Palvelu, joka säästää aikaa ja tekee maksamisesta vaivatonta, erottuu edukseen myös markkinoilla, joilla vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan.