Äänet, jotka kiistävät Venäjän uhan, saattavat vaatia telkeämistä telkien taakse. Näin totesi Paul Richards, Fabian Societyn rahastonhoitaja ja Labour-puolueen entinen erityisavustaja, Jacob Rees-moggin paneelissa GB News -kanavalla. Samana iltana juontaja itse vaati, että brittien on palautettava velvollisuudentunto ja ”stiff upper lip” -asenne.
Segmentti esitettiin 21. syyskuuta 2026 Rees-Moggin ohjelmassa State of the Nation. Punaisessa solmiossa esiintynyt Richards puhui siitä, mitä hänen mukaansa vaadittaisiin, jos Britannia joutuisi sotaan Venäjän kanssa. Kyse ei ollut vakoojista tai sabotoijista, vaan ihmisistä, jotka tekevät erilaisen arvion uhasta.
— Meidän olisi lukittava joitakin ihmisiä telkien taakse. Joitakin ”Venäjä-mielisiä” ääniä. Niitä, jotka sanovat, ettei uhkaa ole olemassa. Meidän olisi ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin, sanoo Paul Richards.
Samassa argumentoinnissa hän puhui niistä, jotka eivät halua lähteä sotaan, ja siitä, että myös asevelvollisuutta tarvittaisiin. Andy Burnham on toiminut Britannian pääministerinä tämän vuoden heinäkuun 20. päivästä lähtien. Richardsin vetämä raja ei siis kulje rikoksen kohdalla, vaan mielipiteessä uhasta ja haluttomuudessa palvella.
Vankilaa väärästä mielipiteestä uhasta
Richards ei ole mikään satunnainen vieras keskustelussa. Labourin alainen ajatushautomo Fabian Society toteaa itse, että hän on seuran rahastonhoitaja, entinen kansallinen puheenjohtaja, erityisavustaja ja useiden seuran pamflettien kirjoittaja. Juuri tämä ääni Rees-Moggin studiossa luettelee, ketkä tulisi teljetä vankilaan.
Seura perustettiin vuonna 1884, ja se otti tunnuksekseen suden lampaan vaatteissa. Ajatuksena oli sijoittaa omia ihmisiä hallitukseen, yliopistoihin, mediaan ja virkamieskuntaan, kunnes instituutiot itse toteuttaisivat sen, mitä fabiaanit halusivat. Se oli mukana perustamassa London School of Economicsia ja Labour-puoluetta.
Velvollisuutta niille, joita hän kutsuu sekarotuiseksi kansaksi
Juontaja ei tyytynyt vain moderoimaan keskustelua. Syyskuun 21. päivänä Jacob Rees-Mogg julkaisi noin kahdeksan minuutin videon otsikolla ”Meidän on palautettava velvollisuudentunto ja Stiff Upper Lip”. Velvollisuus ja tuo stoinen itsehillintä on siis palautettava maassa, jossa yksi hänen omista panelisteistaan haluaa samaan aikaan lukita eri mieltä olevat vankilaan.
Rees-Mogg ei ole mikään tavallinen TV-kasvo. Hän istui alahuoneessa vuosina 2010–2024 ja toimi muun muassa alahuoneen johtajana sekä Brexit-asioista vastaavana ministerinä. Hän kuuluu poliittiseen luokkaan, joka on sukupolvien ajan lähettänyt muita rintamalle.
Seuraavana päivänä, 22. syyskuuta, hän kirjoitti erillisessä postauksessa: ”Englantilaiset ovat sekarotuinen kansa (mongrel people), eivät arjalainen herrarotu.” Postaus kohtasi ankaraa kritiikkiä.
Sama mies, joka haluaa elvyttää velvollisuudentunnon, leimasi englantilaiset seuraavana päivänä sekarotuiseksi kansaksi. Heidän odotetaan seisovan kansakunnan puolella, vaikka hän itse kutsuu heitä sekarotuisiksi.
Kuka päättää, kuka on ”Venäjä-mielinen”?
Kukaan paneelissa ei ole The Nordic Timesin läpikäymässä materiaalissa selittänyt, mihin raja vedettäisiin. Kuka päättää, kuka on ”Venäjä-mielinen” ääni? Riittääkö uhka-arvion kyseenalaistaminen TV-keskustelussa, työpaikalla tai verkkopostauksessa?
Selvää on, että ehdotukset kulkevat yhteen suuntaan. Tavallisten brittien odotetaan pukevan univormun ylleen, purevan hammasta tai pysyvän hiljaa. Vaatimusten esittäjät tekevät niin TV-sohvalta, solmio kaulassa ja lähetysajan turvin, eikä kukaan heistä vaarannu tulevansa kutsutuksi ensimmäisenä.”
