Globaali lapsiluku on saattanut ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa laskea alle tason, joka vaaditaan sukupolven uusiutumiseen. Uusi tutkimus viittaa siihen, että väestöhuippu saavutetaan jo vuoden 2056 tienoilla, jolloin yhä harvemmat työntekijät kantavat nopeasti ikääntyvän maailman kustannukset.
Tutkimuksen suorittivat Pennsylvanian yliopiston taloustieteen professori Jesús Fernández-Villaverde ja Northwestern-yliopiston tutkija Patrick Norrick. Ihmiskunta on todennäköisesti jo globaalin uusiutumistason alapuolella, he kirjoittavat tutkimuksessaan Terra Incognita: The Economics of a Shrinking World.
Tämä ei tarkoita, että ihmismäärä alkaisi laskea välittömästi. Aiempina vuosikymmeninä syntyneet suuret sukupolvet saavat edelleen lapsia, samalla kun heidän vanhempiensa sukupolvi elää pidempään. Tutkijoiden mukaan tämä väestöllinen momentum voi pitää globaalin kasvun käynnissä vielä noin 30 vuotta.
Jos suuntaus jatkuu, he arvioivat maailman väkiluvun nousevan noin 9 miljardiin vuonna 2056 ja alkavan sen jälkeen laskea – aluksi hitaasti ja sitten nopeammin. Tämä olisi huomattavasti aikaisempi käännekohta kuin YK:n nykyisessä keskeisessä ennusteessa.
Lasku 219 maassa 236:sta
Tutkijat mallinsivat hedelmällisyyslukuja 236 maassa ja alueella vuosina 1950–2023. Niistä 219:ssä pitkän aikavälin suuntaus on laskeva. Keskimääräiseksi laskuksi arvioidaan 0,062 lasta naista kohti vuodessa, eikä aineistossa ole selviä merkkejä siitä, että kehitys olisi tasaantunut.
Lasku ei rajoitu enää vain varakkaisiin länsimaihin. Tutkimus arvioi vuoden 2025 hedelmällisyydeksi 0,87 lasta naista kohti Thaimaassa, 1,01 Kolumbiassa, 1,35 Iranissa ja 1,52 Brasiliassa. Kirjoittajat korostavat, että lasku on ollut erityisen nopeaa viime vuosina matalan ja keskitulotason maissa, joissa se on usein tapahtunut aiemmin kuin väestötieteilijät odottivat.
Asuntojen hinnat, epävarmat työolot, ehkäisyn saatavuus, lastenhoito ja muuttuvat sosiaaliset normit voivat kaikki vaikuttaa asiaan. Tutkijat kuitenkin argumentoivat, ettei mikään näistä selityksistä yksinään selitä, miksi hedelmällisyys laskee samanaikaisesti niin monissa eri yhteiskunnissa. Heidän oma teesinsä on, että nyky-yhteiskunnan organisoituminen tekee suurista perheistä kalliita ja lapsettomasta elämästä helpompaa, vaikka he korostavat tämänkin selityksen pysyvän epävarmana.
Harvemmat työntekijät kantavat suuremmat kustannukset
Taloudellinen seuraus on se, että pienemmät sukupolvet tulevat työmarkkinoille samalla kun ikääntyneiden osuus kasvaa. Tämä pienentää eläkkeiden, terveydenhuollon ja julkisen talouden rahoituspohjaa, samalla kun yleinen talouskasvu hidastuu.
Yhdysvaltoja koskevassa laskelmassa vuoden 2050 tienoilla tutkijat olettavat, että tuottavuus kasvaa edelleen 2 prosenttia vuodessa, kun taas työvoima kutistuu puoli prosenttia. Tällöin pitkän aikavälin kasvu putoaa noin 1,5 prosenttiin. Tällaista muutosta ei voida ratkaista tilapäisellä rahapoliittisella tai finanssipoliittisella elvytyksellä, koska se johtuu siitä, että vähemmän ihmisiä on työssä.
YK:n tuorein väestöennuste on varovaisempi. Järjestö arvioi, että maailman väkiluku jatkaa kasvuaan noin 10,3 miljardiin 2080-luvun puolivälissä ja laskee sitten hieman noin 10,2 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. YK arvioi globaalin hedelmällisyyden olleen 2,25 lasta naista kohti vuonna 2024 ja odottaa luvun saavuttavan noin 2,1 tason vasta 2040-luvun jälkipuoliskolla.
Ero osoittaa, kuinka herkkiä pitkän aikavälin ennusteet ovat nykyisille hedelmällisyysluvuille ja tulevaisuuden suuntauksia koskeville oletuksille. Fernández-Villaverde ja Norrick itse varoittavat, että syitä ei vieläkään ymmärretä riittävästi. Heidän pääjohtopäätöksensä ei siksi ole se, että tietty väestönkehityksen polku olisi väistämätön, vaan se, ettei ole olemassa mitään ilmeistä taloudellista mekanismia, joka palauttaisi hedelmällisyyden uusiutumistasolle.
Vielä kun vihreät sais tajuamaan että vaikka sähkö tulee pistorasiasta sähkön tekemiseen tarvitaan aina jotain polttoainetta jolla generaattoria pyöritetään. Mutta taitaa olla liian vaikeaa.