Mainos:

Tutkimus: Maailma on saattanut ylittää historiallisen lapsiluvun kynnyksen

Julkaistu tänään 11:19 – Kirjoittaja Toimitus

Globaali lapsiluku on saattanut ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa laskea alle tason, joka vaaditaan sukupolven uusiutumiseen. Uusi tutkimus viittaa siihen, että väestöhuippu saavutetaan jo vuoden 2056 tienoilla, jolloin yhä harvemmat työntekijät kantavat nopeasti ikääntyvän maailman kustannukset.

Tutkimuksen suorittivat Pennsylvanian yliopiston taloustieteen professori Jesús Fernández-Villaverde ja Northwestern-yliopiston tutkija Patrick Norrick. Ihmiskunta on todennäköisesti jo globaalin uusiutumistason alapuolella, he kirjoittavat tutkimuksessaan Terra Incognita: The Economics of a Shrinking World.

Tämä ei tarkoita, että ihmismäärä alkaisi laskea välittömästi. Aiempina vuosikymmeninä syntyneet suuret sukupolvet saavat edelleen lapsia, samalla kun heidän vanhempiensa sukupolvi elää pidempään. Tutkijoiden mukaan tämä väestöllinen momentum voi pitää globaalin kasvun käynnissä vielä noin 30 vuotta.

Jos suuntaus jatkuu, he arvioivat maailman väkiluvun nousevan noin 9 miljardiin vuonna 2056 ja alkavan sen jälkeen laskea – aluksi hitaasti ja sitten nopeammin. Tämä olisi huomattavasti aikaisempi käännekohta kuin YK:n nykyisessä keskeisessä ennusteessa.

Mainos:

Lasku 219 maassa 236:sta

Tutkijat mallinsivat hedelmällisyyslukuja 236 maassa ja alueella vuosina 1950–2023. Niistä 219:ssä pitkän aikavälin suuntaus on laskeva. Keskimääräiseksi laskuksi arvioidaan 0,062 lasta naista kohti vuodessa, eikä aineistossa ole selviä merkkejä siitä, että kehitys olisi tasaantunut.

Lasku ei rajoitu enää vain varakkaisiin länsimaihin. Tutkimus arvioi vuoden 2025 hedelmällisyydeksi 0,87 lasta naista kohti Thaimaassa, 1,01 Kolumbiassa, 1,35 Iranissa ja 1,52 Brasiliassa. Kirjoittajat korostavat, että lasku on ollut erityisen nopeaa viime vuosina matalan ja keskitulotason maissa, joissa se on usein tapahtunut aiemmin kuin väestötieteilijät odottivat.

Asuntojen hinnat, epävarmat työolot, ehkäisyn saatavuus, lastenhoito ja muuttuvat sosiaaliset normit voivat kaikki vaikuttaa asiaan. Tutkijat kuitenkin argumentoivat, ettei mikään näistä selityksistä yksinään selitä, miksi hedelmällisyys laskee samanaikaisesti niin monissa eri yhteiskunnissa. Heidän oma teesinsä on, että nyky-yhteiskunnan organisoituminen tekee suurista perheistä kalliita ja lapsettomasta elämästä helpompaa, vaikka he korostavat tämänkin selityksen pysyvän epävarmana.

Harvemmat työntekijät kantavat suuremmat kustannukset

Taloudellinen seuraus on se, että pienemmät sukupolvet tulevat työmarkkinoille samalla kun ikääntyneiden osuus kasvaa. Tämä pienentää eläkkeiden, terveydenhuollon ja julkisen talouden rahoituspohjaa, samalla kun yleinen talouskasvu hidastuu.

Yhdysvaltoja koskevassa laskelmassa vuoden 2050 tienoilla tutkijat olettavat, että tuottavuus kasvaa edelleen 2 prosenttia vuodessa, kun taas työvoima kutistuu puoli prosenttia. Tällöin pitkän aikavälin kasvu putoaa noin 1,5 prosenttiin. Tällaista muutosta ei voida ratkaista tilapäisellä rahapoliittisella tai finanssipoliittisella elvytyksellä, koska se johtuu siitä, että vähemmän ihmisiä on työssä.

YK:n tuorein väestöennuste on varovaisempi. Järjestö arvioi, että maailman väkiluku jatkaa kasvuaan noin 10,3 miljardiin 2080-luvun puolivälissä ja laskee sitten hieman noin 10,2 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. YK arvioi globaalin hedelmällisyyden olleen 2,25 lasta naista kohti vuonna 2024 ja odottaa luvun saavuttavan noin 2,1 tason vasta 2040-luvun jälkipuoliskolla.

Ero osoittaa, kuinka herkkiä pitkän aikavälin ennusteet ovat nykyisille hedelmällisyysluvuille ja tulevaisuuden suuntauksia koskeville oletuksille. Fernández-Villaverde ja Norrick itse varoittavat, että syitä ei vieläkään ymmärretä riittävästi. Heidän pääjohtopäätöksensä ei siksi ole se, että tietty väestönkehityksen polku olisi väistämätön, vaan se, ettei ole olemassa mitään ilmeistä taloudellista mekanismia, joka palauttaisi hedelmällisyyden uusiutumistasolle.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Uudet EU-säännöt siirtävät pankkivaltaa – ja määrittävät, mitä pankkeja asukkaat voivat käyttää

Julkaistu tänään 12:37 – Kirjoittaja Toimitus

EU:n uusi pankkidirektiivi, CRD VI, antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa päättää itse siitä, miten unionin ulkopuoliset pankit saavat toimia niiden markkinoilla. Samaan aikaan eurooppalaista valvontakoneistoa laajennetaan yhteisten sääntöjen, raportoinnin ja EU-elinten suorittaman valvonnan kautta. Kyseessä ei ole täydellinen vallansiirto Brysseliin. Suunta on kuitenkin selvä: pankkivalvonta siirtyy askel askeleelta kansallisesta harkintavallasta kohti yhteistä eurooppalaista järjestelmää.

Tammikuun 11. päivästä 2027 alkaen EU-maiden on CRD VI -direktiivin mukaisesti vaadittava kolmansien maiden kattamilta pankeilta ja yrityksiltä valtuutetun sivuliikkeen perustamista, jos ne haluavat aloittaa tai jatkaa tiettyjen ydinputkien tarjoamista maassa. Näihin kuuluvat talletukset, luotonanto ja takaukset.

Direktiivi on muodollisesti osoitettu jäsenvaltioille. Sen sanamuoto on kuitenkin sitova: kansalliset viranomaiset eivät enää voi vapaasti päättää, saako kolmannen maan pankki myydä tällaisia palveluja suoraan rajojen yli. Niiden on sovellettava EU:n määräämää kynnystä paikalliselle sijoittautumiselle ja toimiluvallle.

Kansallisista viranomaisista tulee toimeenpanijoita

Kansallisen valvonnan ja kansallisen päätöksentekovallan välillä on tärkeä ero. Finanssivalvontaviranomaiset ja kansalliset keskuspankit hoitavat jatkossakin suuren osan päivittäisestä valvonnasta. Mutta CRD VI asettaa puitteet sille, mitä niiden on vaadittava EU:n ulkopuolisilta pankeilta, mitä poikkeuksia on olemassa ja miten rajat ylittävä toiminta on luokiteltava.

Mainos:

Artikla 21c edellyttää sivuliikettä ja toimilupaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Poikkeuksia on olemassa silloin, kun asiakas aloittaa yhteydenoton pankkiin, pankkien välisissä ja konsernin sisäisissä liiketoimissa sekä tietyssä sijoitustoiminnassa. Kansallinen valvontaviranomainen ei kuitenkaan voi jättää noudattamatta pääsääntöä poliittisista tai kilpailullisista syistä. Siitä tulee sen sijaan paikallinen viranomainen, joka toimeenpanee yhteisesti päätettyä eurooppalaista markkinoillepääsyä koskevaa politiikkaa.

Tämä tarkoittaa, että maalla, joka haluaisi säilyttää avoimemman mallin esimerkiksi sveitsiläisille, brittiläisille tai yhdysvaltalaisille pankeille, jotka palvelevat paikallisia asiakkaita, on huomattavasti vähemmän liikkumavaraa. Pankin vaihtoehdot ovat käytännössä sivuliikkeen perustaminen, EU:ssa sijaitsevan tytäryhtiön käyttäminen tai vetäytyminen osasta markkinoita.

Kasvava eurooppalainen valvontarakenne

CRD VI on nähtävä laajemmassa kontekstissa. EU:n pankkiunioni on jo rakennettu integroidulle arkkitehtuurille, jossa Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset valvontaviranomaiset toimivat yhteisten sääntöjen alaisina. EU-neuvoston mukaan EKP valvoo kansallisten viranomaisten suorittamaa pienempien pankkien valvontaa ja valvoo suoraan merkittäviä pankkeja euroalueella.

EKP:n oma kuvaus on selvä: kansalliset viranomaiset tarkastavat pienemmät pankit suoraan EKP:n valvonnassa, kun taas merkittävät pankit ovat EKP:n suoran valvonnan alaisia. EKP:llä on myös yksinoikeus myöntää pankkitoimilupia maissa, jotka osallistuvat yhteiseen valvontamekanismiin.

Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) tehtävänä on puolestaan kehittää ja turvata yhtenäinen sääntökirja. Heinäkuussa 2025 EBA raportoi, ettei se nähnyt syytä suositella muutoksia artiklaan 21c, vaikka viranomainen myönsi, että kolmansista maista tapahtuvan suoran palvelutarjonnan kiellon vaikutuksia on vaikea mitata.

Tämä paljastus ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. EU on ottamassa käyttöön rakenteen, joka voi vaikuttaa kilpailuun, luoton saantiin ja kansainvälisten pankkipalvelujen valikoimaan, samalla kun sen oma pankkiviranomainen sanoo vaikutusten olevan vaikeasti kvantifioitavissa. Kun epävarmuus on huomattavaa, kohtuullinen jatkokysymys kuuluu, miksi markkinoillepääsyn kynnystä silti nostetaan unionin tasolla.

Lisää valvontaa, muttei täydellistä vallanottoa

Olisi väärin väittää, että jäsenvaltiot olisivat menettäneet kaiken hallinnan pankkeihinsa. Kansalliset valvontaviranomaiset hoitavat jatkossakin monia päivittäisiä tehtäviä ja säilyttävät erityisen roolin muun muassa pienempien pankkien ja kolmansien maiden sivuliikkeiden osalta. CRD VI on myös direktiivi, mikä tarkoittaa, että säännöt pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön kautta.

Kansallinen täytäntöönpano tapahtuu kuitenkin yhä tihenevän EU-kehyksen sisällä. EU päättää keskeisistä vaatimuksista, EKP voi harjoittaa suoraa valvontaa tai seurantaa, ja EBA muotoilee yhteisen sääntökirjan ja raportointijärjestelmän. Kansallisesta tasosta tulee siten enemmänkin toimeenpaneva kerros ylikansallisessa rakenteessa kuin riippumaton sääntelijä, jolla on täysi vapaus suunnitella markkinoillepääsyä.

Kuka maksaa uudesta rajasta?

Kannattajat korostavat rahoitusvakautta ja yhdenmukaisempaa sääntökirjaa. Nämä tavoitteet ovat todellisia, erityisesti euroalueen pankkikriisien jälkeen. Mutta jokainen uusi toimilupakynnys tuo mukanaan myös kustannuksia: ulkomainen pankki, joka ei halua rakentaa paikallista organisaatiota ja täyttää uusia vaatimuksia, saattaa poistua markkinoilta. Tämä vähentää kotitalouksien, yritysten ja sijoittajien vaihtoehtoja – silloinkin, kun väärinkäytöksistä ei ole epäilyjä.

CRD VI ei kiellä yksityishenkilöitä pitämästä tilejä muissa maissa. Säännöt kuitenkin antavat EU-instituutioille suuremman vallan niistä ehdoista, jotka määrittävät, mitkä pankit saavat tarjota tiettyjä palveluja unionin asukkaille. EU ei valitse yksittäisen asiakkaan pankkia, mutta sivuliikevaatimusten ja yhteisten toimilupakehysten kautta se voi sulkea pois pankit, jotka eivät hyväksy eurooppalaista mallia. Asiakkaalle, jonka pankki päättää poistua markkinoilta, käytännön seuraus on silti sama: vähemmän valinnanvaraa, korkeammat kynnykset ja vähemmän kansallista vaikutusvaltaa kotimaisiin pankkimarkkinoihin.

Ruotsin kuntien korruptiohälytykset johtavat harvoin syytteisiin

Julkaistu tänään 10:33 – Kirjoittaja Toimitus

Katsaus 80 kunnalliseen skandaaliin osoittaa toistuvan kaavan: harvoista tapauksista ilmoitetaan poliisille, vielä harvemmat johtavat syytteisiin, ja hälytyksen tehneet henkilöt riskivät menettää työnsä.

SVT:n tutkiva ohjelma Uppdrag granskning ja SVT:n paikallistoimitukset ovat tutkineet epäiltyä korruptiota ja muita epäselvyyksiä Ruotsin kunnissa vaalikausilla 2018–2026. Kun väärinkäytökset tulevat ilmi, vastuuhenkilöt kohtaavat usein vain vähän seurauksia, SVT raportoi.

Ystadissa kunnanjohtajaa kestittiin illallisilla ja matkoilla turvallisuusyrityksen toimesta, jonka kanssa hän oli allekirjoittanut sopimuksia. Sopimusten arvoksi arvioitiin noin 700 miljoonaa Ruotsin kruunua. Kaksi kunnanjohtajaa, jotka yrittivät hälyttää asiasta, joutuivat jättämään tehtävänsä, kun taas matkoille osallistuneet virkamiehet lähtivät myös kunnasta.

Virkamiehet asetettiin syytteeseen, mutta käräjäoikeus vapautti heidät myöhemmin. Tuomiosta ei valitettu, ja selvityksen mukaan Ystadin kunta on edelleen sidottu turvallisuussopimuksiin, joista se yrittää irtautua.

Mainos:

Halusi tapauksen ylemmän oikeusasteen arvioitavaksi

Natali Engstam Phalén, korruptioasiantuntija poliisin kansallisesta operatiivisesta osastosta (NOA), sanoo, että tuomioiden saaminen voi olla vaikeaa tällaisissa tapauksissa. Samalla hän pitää valitettavana, ettei Ystadin tuomiota viety seuraavaan oikeusasteeseen.

Kun todisteet näyttävät tältä, seuraavan oikeusasteen suorittama arviointi olisi tervetullutta, Natali Engstam Phalén totesi SVT:lle.

Ystadin nykyinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Paula Nilsson (Maltillinen kokoomus) torjuu väitteen, jonka mukaan toisen kunnanjohtajan erottaminen liittyisi pyrkimyksiin paljastaa epäilty korruptio. Hänen mukaansa kunnan oli sen sijaan keskityttävä korjaavaan työhön puutteiden tultua ilmi, ja tätä työtä pitäisi johtaa jonkun muun.

OECD tunnistaa järjestelmän heikkouksia

SVT:n katsaus on linjassa OECD:n syyskuussa 2025 julkaisemassa raportissa Ruotsille osoittaman kritiikin kanssa. Järjestö arvioi, että kuntien ja alueiden korruptiosta ilmoitetaan liian vähän, ja toteaa, että toisin kuin valtion virastoilla, kunnilla ja alueilla ei ole vastaavaa lakisääteistä velvollisuutta ilmoittaa epäillystä korruptiosta.

OECD tunnistaa myös korruptionvastaisen asiantuntemuksen puutteen erityispoliisiyksiköiden ja syyttäjävirastojen ulkopuolella. Raportin mukaan tämä voi tarkoittaa, että varoitusmerkit jäävät huomaamatta, tapaukset lähetetään väärälle viranomaiselle tai tutkinnat rakennetaan heikosti.

Entinen julkinen syyttäjä Thomas Forsberg korostaa myös hiljaisuuden kulttuuria keskeisenä ongelmana. Ilmiantajat riskivät joutua kärsimään seurauksista nostaessaan esiin epäkohtia, kun taas lakisääteiset ilmiantojärjestelmät eivät aina toimi tarkoitetulla tavalla, hän kertoi SVT:lle.

Lasten rekrytointi rikollisuuteen kasvussa Ruotsissa

Julkaistu tänään 10:00 – Kirjoittaja Toimitus

Raportit rikollisuuteen rekrytoitavista lapsista ja nuorista lisääntyivät kesän aikana huolimatta poliisin mobilisaatiosta, jonka tarkoituksena on pysäyttää suuntaus.

Ruotsin poliisi käynnisti helmikuussa kansallisen Operaatio Augeren hillitäkseen lasten rekrytointia vakaviin väkivaltarikoksiin. Aloite tehtiin sen jälkeen, kun jengiläiseen väkivaltarikollisuuteen epäiltyjen 13- ja 14-vuotiaiden määrä kolminkertaistui vuosien 2023 ja 2025 välillä. Tavoitteena on, että poliisi, koulut ja sosiaalitoimi jakavat tietoa ja puuttuvat tilanteeseen ennen kuin lapset ajautuvat vakavampaan rikollisuuteen.

Aloitteesta huolimatta poliisi vastaanotti touko- ja heinäkuun välisenä aikana 240 ilmoitusta, kun vastaavana aikana viime vuonna ilmoituksia tuli 197, kertovat Ruotsin radion hankkimat luvut. Tämä on 20 prosentin lisäys. Tukholman alueen osuus ilmoituksista oli suurin.

Rekrytointia tapahtuu sekä verkossa että paikoissa, joissa lapset viettävät aikaa, kuten koulujen pihoilla ja urheilukentillä. Rikolliset saattavat ottaa yhteyttä tarjoamalla karkkia, pizzaa tai muita pieniä tavaroita ennen kuin pyytävät lapsia suorittamaan tehtäviä.

Mainos:

Mobilisaatiosta huolimatta digitaalisen rekrytoinnin rinnalla on edelleen esiintynyt paikallista, kasvokkain tapahtuvaa rekrytointia, operaatiosta vastaava poliisipäällikkö Stephan Kiernan sanoi Ruotsin radiolle.

Valaat palaavat entisille vesilleen

Julkaistu tänään 09:39 – Kirjoittaja Toimitus

Sinivalaita ja sillivalaita havaitaan yhä useammin Namibian ja Etelä-Afrikan länsirannikolla. Löydökset viittaavat siihen, että kaksi valtameren suurinta eläintä ovat hitaasti palaamassa vesille, joilta 1900-luvun teollinen valaanpyynti ne lähes hävitti.

Tutkijat kokosivat havaintoja, rantautumisia ja julkaistuja rekisterejä toukokuusta 1964 maaliskuuhun 2025. Aineisto koskee Etelämantereen sinivalaita ja etelän sillivalaita Kaakkois-Atlantilla.

Tutkimus, joka julkaistiin African Journal of Marine Science -lehdessä, raportoi 12 sinivalashavaintoa, yhden rantautumisen ja viisi aiemmin julkaistua tietuetta. Sillivalaiden osalta koottiin 76 havaintoa ja kuusi rantautumista.

Määrät ovat edelleen alhaisia, mutta havainnot ovat yleistyneet huomattavasti. Tutkijoiden tarkistamista vahvistetuista havainnoista 95 prosenttia rekisteröitiin vuosien 2012 ja 2025 välisenä aikana.

Mainos:

Tuloksemme tarjoavat tärkeää näyttöä siitä, että nämä valtameren jättiläiset ovat hitaasti toipumassa 1900-luvun kaupallisen valaanpyynnin tuhoisista vaikutuksista, jotka ajoivat ne sukupuuton partaalle. Havainnot ovat edelleen harvinaisia, mutta ne ovat yleistymässä verrattuna edellisiin vuosikymmeniin, sanoi päätutkija Bridget James Kapkaupungin yliopistosta tiedotteessa.

Lisää havainnoitsijoita ja lisää valaita

Kehitystä on silti tulkittava varoen. Monet havainnot ovat peräisin kalastustarkkailijoilta ja merinisäkäshavainnoitsijoilta aluksilta, mukaan lukien seismisiä tutkimuksia tekeviltä laivoilta. Lisääntynyt toiminta merellä on myös luonut enemmän mahdollisuuksia havaita valaita.

Samaan aikaan tutkijat arvioivat, että kasvu on linjassa todellisen elpymisen kanssa.

Kun populaatiot hitaasti elpyvät, voimme odottaa näkevämme näiden valaiden asuttavan uudelleen osia historiallisesta levinneisyysalueestaan. Havaintojen ja rantautumisten lisääntyminen on yhdenmukaista tämän asteittaisen toipumisen kanssa, vaikka lisääntynyt offshore-havainnointi saattaa myös vaikuttaa asiaan, sanoi osa-aikainen kirjoittaja Simon Elwen Sea Searchista ja Stellenboschin yliopistosta.

Etelämantereen sinivalaiden arvioidaan olevan edelleen vain noin 3 prosenttia niiden teollista valaanpyyntiä edeltäneestä kannasta. Niiden määrän arvioidaan kasvavan 5–8 prosenttia vuodessa.

Sillivalaat ovat toipuneet pidemmälle. Niiden populaation arvioidaan saavuttaneen vähintään 30 prosenttia valaanpyyntiä edeltäneestä tasosta ja kasvavan noin 4–5 prosenttia vuodessa.

Vuosien 1913 ja 1978 välillä tapettiin tutkimuksen mukaan arviolta 350 000 sinivalasta ja 725 000 sillivalasta.

Entiset poikasalueet jälleen käytössä

Historialliset valaanpyyntitiedot osoittavat, että Benguelan alue oli aikoinaan sekä ruokailualue että poikasalue. Viimeaikaiset havainnot sisältävät myös poikasia: Namibiassa niiden osuus sinivalashavainnoista oli neljännes ja Etelä-Afrikassa noin 11 prosenttia.

Todisteaineisto on pieni, mutta tutkijoiden mukaan se vahvistaa kuvaa siitä, että valaat käyttävät jälleen osia entisestä elinalueestaan.

Sinivalaita nähtiin pääasiassa loppukeväästä syksyyn eteläisellä pallonpuoliskolla. Sillivalaita rekisteröitiin suurimman osan vuotta.

Tutkijat peräänkuuluttavat nyt passiivista akustista seurantaa ja lisää koulutettuja havainnoitsijoita laivoille. Tätä tarvitaan sen määrittämiseksi, miten valaat liikkuvat ja mitkä alueet ovat tärkeimpiä.

Paluu tuo mukanaan myös uusia riskejä. Laivojen törmäykset, kalastusvälineet, vedenalainen melu, saasteet ja ilmastonmuutos uhkaavat edelleen molempia lajeja. Namibian ja Etelä-Afrikan rannikon vedet on aiemmin tunnistettu alueiksi, joilla on suuri törmäysriski.

Merkit paluusta Kaakkois-Atlantille eivät merkitse sinivalaiden ja sillivalaiden täydellistä toipumista, ja näillä populaatioilla on pitkä matka saavuttaakseen historialliset lukumääränsä, sanoi James.