Kirjoitin jokunen aika sitten blogin ääriliikkeistä. Pohdiskelin siinä valtiovaltamme typeryyttä ja täydellistä osaamattomuutta niissä asioissa, joista se itse saarnaa kansalle. Nimittäin keskustelusta, vuoropuhelusta ja ymmärryksestä. Samaa pohdiskelen tänäänkin, pari päivää Suomen vastarintaliikkeen kieltämiseen tähtäävän, läpeensä poliittisen ja ennalta arvattavan oikeudenkäyntiprosessin alkamisen jälkeen. Kuten mediakin on useaan otteeseen todennut, vastarintaliike ei ole rekisteröity yhdistys eikä sen toiminta ole millään tavoin riippuvainen suomen yhdistyslaista tai sen suomasta statuksesta. Aatteensa vuoksi liike ei myyöskään ole nauttinut tasavertaista lain suojaa vaan on aina ollut syytettyjen penkillä vaikka syytä ei olisi ollutkaan. Mitä valtio siis aikoo ottaa vastarintaliikkeltä pois kun se saa vietyä kirjoittamansa oikeudenkäyntinäytelmän loppuun? Päivi Räsäsen mallin mukaisesti, koska rekisteröimätönkin yhdistys voidaan kieltää, niin sehän kielletään.
Vastarintaliikkeen jäsenet ovat sen sorttista väkeä että heitä ei juurikaan kiinnosta antaako valtiovalta heille jotakin, ainakin tässä tapauksessa he ottavat sen mikä heille lain kirjaimen mukaan kuuluu: oikeuden kokoontua ja ajatella juuri niinkuin haluaa. On yhdentekevää kielletäänkö vastarintaliike vai ei, sen toiminta jatkuu. Se saattaa jopa laajeta mikäli oikeuden päätös on kieltämisen kannalla.
Tilanne on mielestäni verrattavissa aseettomaan sisällissotaan. Niin raju on kontrasti vastarintaliikkeen ja Suomen valtion ihanteiden välillä. Propagandalla kumpikaan ei tuota sotaa voita eikä aseellinen kapina ole ainakaan tällä hetkellä mahdollinen joten mikäli Suomi pitää edes näiltä osin kiinni sivistysvaltioperiaatteestaan, ei vastarintaliikkeen jäseniä tulla ampumaan kuin koiria kadulle. On siis pattitilanne. Ottaen huomioon valtion liberaalin politiikan jokaisella toiminta-alueella, on varmasti todella kiusallista että täällä toimii liike jonka joka ainoa ihanne on ristiriidassa nykyisen systeemin kanssa.
Mitä siis tehdä? Suomihan on suorastaan erikoistunut vähemmistöjen hyysäämiseen joten mitä jos joku nappiherra edes kerran kysyisi "kuinka voimme liennyttää tilannetta?". Miksi ei? Me teemme sitä terroristeillekin, miksi emme poliittisille toisinajattelijoille. Mitä jos media ja päättäjät päästäisivät heidät mukaan keskusteluun maamme suunnasta? Me teemme niin pakolaisille, miksi emme maamme parasta ajatteleville poliittisille radikaaleille. Lyhyessä ajassa toimimattomaksi ja jämähtäneeksi osoittautunut valtiovaltamme saattaisi saada aivan uudenlaista näkökulmaa asioihin. Halutaanko sellaista, on sitten toinen asia. Halutaanko että kansa todella kuulisi mitä vastarintaliikkeellä on sanottavana, ilman valtamedian filttereitä?
On hyvä muistaa että vaikka sananvapautta pidetään universaalina oikeutena, sen pois ottaminen ei vaadi kovinkaan paljon vaivannäköä. Vapauksien rajoittaminen alkaa pienestä, esimerkiksi vastarintaliikkeen kieltämisestä ja päättyy orwellilaiseen yhteiskuntaan jossa toisinajattelijat katoavat kuin pieru saharaan ja jossa totuutta muokataan historiaa myöden valtion tarpeiden mukaan uusiksi. Poliittinen korrektius, vihapuhelait, magneettimedian oikeudenkäynnit ja muu vastaava hapatus ovat jo kohtalaisia askelia siihen suuntaan. Suomalaisten on pidettävä kiinni oikeuksistaan sillä valtiovalta on niitä sinulta viemässä. Joko kerrallaan tai pala palalta.
