Julkisuuteen on tällä viikolla päätynyt Helsingin käräoikeuden päätös, jossa oikeus ilmoittaa, ettei se käsittele kansalainen Antti Heinosen haastehakemusta, jossa presidentti Mauno Henrik Koivistoa syytetään törkeästä valtiopetoksesta 6.5.1992, jolloin Koivisto toimi tasavallan presidenttinä.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tiettävästi hakemus on jätetty jo 25 vuotta sitten. Kuitenkin se otettiin vireille vasta tämän vuoden maaliskuun lopussa, ja käräjäoikeus antoi päätöksensä toukokuun alussa.
Oikeuden hitaan käsittelytahdin lisäksi on monella taholla ihmetelty syytteen perusteita, eli sitä, mitä oikein tapahtui 6.5.1992. Nykysuomen tutkivat journalistit selvittivät asian.
Toukokuun kuudentena päivänä vuonna 1992 kokoontui ns. Koiviston konklaavi, jolla nimellä kutsutaan presidentti Mauno Koiviston koolle kutsumaa tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien tapaamista.
Presidentinlinnaan kokoontui silloin noin 30 henkeä, muun muassa korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano. Arvellaan, että tässä tapaamisessa Koivisto painosti korkeimman oikeuden jäseniä olemaan myötämielisempiä pankeille velallisten ja pankkien välisissä oikeudenkäynneissä.
Koivisto piti virheellisenä erityisesti Korkeimman oikeuden 3.4.1992 tekemää päätöstä, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuolisesti nostaa lainansaajan korkoa. Koiviston mielestä tuomioistuinten oli ajateltava erityisesti pankkien asemaa. Pankit kärsivät massiivisista ongelmaluotoista toisaalta talouslaman vuoksi ja toisaalta siksi, että ne halusivat periä luotoista devalvaatiokorotukset, mikä oli monelle yritykselle liikaa.
On väitetty, että kokouksen jälkeen Korkeimman oikeuden linja muuttuikin velallisia kohtaan ankarammaksi. Toisin sanoen Koivisto halusi pelastaa pankit velallisten kustannuksella. Tämän on tulkittu johtaneen tuhansien yritysten ja yksityishenkilöiden talousahdinkoon, konkursseihin ja jopa itsemurhiin.
Koivisto oli pyytänyt keskustelua Korkeimman oikeuden presidentin kanssa sekä ennen että jälkeen varsinaista kokousta. Koiviston keskusteluista on olemassa muistiinpanot. Presidentti Tarja Halonen kuitenkin päätti salata ne ulkopuolisilta.
Arja Alho puolestaan on kiistänyt Uuden Suomen blogissaan koko Koiviston konklaavin olemassaolon sekä Koiviston muistiinpanojen salaamisen.
Lähde: Wikipedia
