”Viides kerta toden sanoi” – Suomen hallitusmuoto ei 1919 ollut itsestäänselvä ratkaisu

Julkaistu 29.9.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia
Suomi itsenäistyi 6.12.1917 ja tuosta päivästä alkoi vanhojen rakenteiden purkaminen sekä uusien pystyttäminen. Suoraviivaisin historian opetus siirtyy tuosta hetkestä melkoisella loikkauksella päivämäärään 17.7.1919, jolloin Mannerheim julisti Suomen tasavallaksi. Tasavalta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vaihtoehto, sillä oikeisto pelkäsi kansanvaltaa ja ehtipä tynkäeduskunta julistaa Suomen monarkiaksi jo 1918.

Itsenäistymisen jälkeen jäi sodittavaksi vielä sisällissota, jonka seurauksena eduskuntatyöstä jäivät pois kaikki sosiaalidemokraattiset kansanedustajat. Viimeisen kerran tuolloinen eduskunta kokoontui "täydellisenä" 25.1.1918, kaksi päivää ennen sisällissodan alkua ja tynkäeduskunta sai istunnon aikaiseksi seuraavan kerran vasta sisällissodan päättymispäivänä 15.5.1918. Tuolloin paikalla oli vain 84 kansanedustajaa ja suurimmillaankin tynkäeduskunta käsitti vain 111 edustajaa.

Suomesta kuningaskuntaa tahtovat olivat vahvasti niskan päällä

6.6.1918 Paasikiven hallitus, johon kuului tuolloinen Maalaisliitto (nykyinen Keskusta), Nuorsuomalainen puolue, Suomalainen puolue (nykyinen Kokoomus) sekä Ruotsalainen kansanpuolue RKP, esitti eduskunnalle Suomen hallitusmuodon päättämistä monarkiaksi. Eduskunta hyväksyi tuolloin esityksen, mutta vähemmistön äänet pakottivat asian "jäämään pöydälle" seuraavien valtiopäivien lopullisesti päätettäväksi. Maalaisliiton Kyösti Kallio ja Eero Pehkonen ilmoittivat eroavansa hallituksesta (senaatista) monarkia-päätöksen vuoksi, joskin miehet lopulta söivät sanansa ja jäivät, mutta vain kahdeksi kuukaudeksi. Kaksikko erosi hallituksesta lopulta elokuussa, samasta syystä: Maalaisliitto ajoi Suomeen tasavaltaa.

Toinen äänestys monarkiasta pidettiin 13.7.1918 ja monarkistit voittivat jälleen. Mm. Saksa ilmoitti tukevansa Suomen monarkiaa ja senaatti taas kertoi eroavansa, mikäli monarkia ei saa tarvittavaa kannatusta. Asian kolmas käsittely siirtyi "hamaan tulevaisuuteen" kun osa kansanedustajista pyysi lisäaikaa asian pohdiskeluun. Asiaa käsiteltiin jälleen noin kuukautta myöhemmin ja tuolloinkaan ei saatu aikaiseksi vaadittavaa 5/6 enemmistöä, joten asia siirtyi päätettäväksi uusien vaalien jälkeen.

Monarkian kannattajat vaativat pettyneinä kuninkaanvaalia, perustellen vaatimuksensa vuoden 1772, Ruotsin vallan aikaisella hallitusmuodolla, joka mm. keskitti valtaa kuninkaalle ja jolla perusteltiin myöskin Venäjän keisarin valtaa Suomessa. Pitkällisen ja kiivaan keskustelun jälkeen eduskunta antoi hallitukselle oikeuden kuninkaanvaalin järjestämiseen.

Opportunistinen prinssi näki tilaisuuden ja tarttui siihen, hetkeksi

Syyskuussa kuninkaanvaalista innostuttiin myös ulkomailla. Saksasta Hessenin prinssi Friedrich Karl ilmoitti olevansa käytettävissä Suomen kuninkaaksi, eli käytännössä asettui ehdolle kuninkaanvaaliin. Ylimääräiset valtiopäivät syyskuun 1918 lopussa kuitenkin pingotti tilannetta uudestaan, joskin tulos oli jälleen melkoinen antikliimaksi: hallitusmuodosta ei päästy yhteisymmärrykseen, vaan vanha päätös asian päättämisestä seuraavien vaalien jälkeen pysyi voimassa. Toisaalta samoin pysyi voimassa mainittu vuoden 1772 hallitusmuoto, joka oikeutti kuninkaan valitsemiseen.

Vanha kuningassuku Ruotsista oli sammunut, joten uutta oli siis etsittävä. 9.10 eduskunnassa järjestettiinkin kuninkaanvaali, jossa saksalainen "ehdokas", Friedrich Karl valittiin kuninkaaksi. Väinö ensimmäiseksi erään pakinoitsijan toimesta nimetty kuningas ei kuitenkaan ehtinyt viettää edes omia kruunajaisiaan tai oikeastaan edes koskaan saapumaan valtakuntaansa, kun tämä jo erosi. Kuningas oli vallassa vain noin kaksi kuukautta ja taas oltiin alkupisteessä... Suomi ja etenkin monarkiaa keinoilla millä hyvänsä Suomeen ajanut oikeisto oli pulassa.

Paasikiven monarkiaa ajanut hallitus erosi marraskuun lopussa ja valtatyhjiö vaati täyttämistä. Uudet vaalit saatiin aikaiseksi vasta maaliskuussa 1919, mutta tuosta hetkestä ei enää kestänyt kauaa kun uusi hallitusmuoto saatiin aikaiseksi, vaan tasavaltaan perustuva esitys annettiin jo toukokuun puolivälissä. Vaikka monarkiaa kannattanut oikeisto yritti useampaankin otteeseen heittää kapuloita rattaisiin, saatiin Suomen hallitusmuoto vakiinnutettua 21.6.1919: Suomesta tuli tasavalta. Viides kerta toden sanoi...

Lähde: doria.fi, muistovuosi(valtioneuvosto), eduskunta, YLE,

 

 

 

 

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.