Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Haiskahtaa vahvasti kotouttamiskulttuurilta.
Olisi vähintäinkin asiallista kertoa tekijän taustaisuus, koska elämmehän nyt ”monikulttuurisessa Suomessa” aivan virallisestikin sillä A) Turku ja B) Oulu – ”kaksi kovaa” mainitakseni, koska niin innostunut en asianlaidasta ole, että kertoisin aivan kaikki ”vivahteet” tuosta ebolaan verrattavasta maniasta.
Mutta yksi on varmaa! Suomen rikoslaissa ja vielä vähemmän demlan tuomioissa ei ole tarpeeksi kovaa rangaistusta mainitusta äärimmäisen kuvottavasta rikoksesta.
Mutta yhden asian sanon. Miehillä ei ole hermoja kestää vaikeuksia olipa kyseessä vaikka biologinen isä vaikea vammaisen lapsen kohdalla. En lähtökohtaisesti halua syyllistää, sillä naisiinkin mahtuu vähemmän empatialla varustettuja ihmisiä.
Pääasiassa syyttävä sormeni osoittaa Suomen valtiota ja sen harjoittamaa murha -politiikkaa suhteessa vaikeavammaisiin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat hoidettavana oman perheensä parissa, sillä aivan kuten muutoinkin omaishoitajien ollessa kyseessä. Suomen valtio on ”säästänyt” eli varastanut taloudellisia voimavaroja pois tällaisiltä perheiltä, jotka tarvitsevat kaikkea tukea niin henkistä kuin ruumiilista hoitaessaan lastaan, jota rakastavat ja josta haluavat huolehtia, sillä kaikki eivät halua tehdä aborttia huulet törröllä, vaan kunnioittavat elämää, vaikka se onkin sulaa hulluutta sivusta katsottuna. Mutta kun on kysymys omasta lapsesta silloin asioita ei voi mitata tavallisilla mittareilla. Mennäpä potkimaan kananpoikiakin, niin saat kanan silmillesi ja vieläpä ilman varrasta.
Aivan kuten omaishoitajienkin kannalta intervalli -hoitopaikat pitäisi olla itsestään selvyytenä vanhempien tukena. Puhumattakaan sairaanhoitohenkilökunnan ja erikoissairaanhoidon osalta niin, että resursseja olisi tarjolla niin, ettei monivammaisen vanhemmat tunne itseään vain taakaksi, jotka pitäisi ampua eli ”tervehdyttää” kuten valtiovarainministeriö sen niin hauskasti sanoo.
No, niin. Tuo kaikki olikin pelkkää satua ja fiktiota, sillä tämä ei toteudu sen enempää kuin Taivaskaan maan päällä.
Vakavasti sairas = eutanasia.
New Yorkkin osavaltiossa on nykyään laillista abortoida vasta syntyvä lapsi. Tässä menty vähän pidemmäĺle.