Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Siinäpä sitä oli taas monikulttuuria.
voin tuntea värinän.
Turku on viimeisen vuoden aikana noussut helsingin rinnalle taistelemaan himoitusta ”Suomen pers’reikä” tittelissä. Molempien kaupunkien vahva panostaminen ulkomailta hankittuihin vahvistuksiin on tuonut pelikentälle aivan uudenlaista pöhinää -miljardiluokan panostus alkaa vihdoinkin tuottamaan tuloksia joista myös kaupunkien kantasuomalaiset asukkaat pääsevät nauttimaan.
Yksi tuttuni kertoi että hänen poikansa asuu Turussa ja sinne on pesitynyt todella isoja laumoja nuorista partajanttereistä koostuvia yhteisöjä, jotka notkuvat ostoskeskuksissa ja kahviloissa pitäen kaameaa älämölöä. Naureskelevat halveksivasti osoitellen sormella ja kuvaten kantaväestöä. Eivät mitään työvoimapulaa paikkamaan tulleita ahkeria moniosaajia vaan asenne on jo valmiiksi että me zillailemma ja te maksatte meille elinikäisen ylläpidon.
Muun maalaiset saa tehdä mitä vaan Ne saa saarnata että kaikki suomalaisetkin jotka on vääräuskoisia saa tappaa Tämäkö ei muka ole vihapuhetta mitä niiden pitää puhua että tuomitaan vihapuheeksi
Suomi ja muu Läntinen maailma kaivaa omaa hautaansa.
Suomalainen olisi saanut 10 vuotta…
Suomen hallituksen jäsenet miettivät vain omia etujaan, laskivat voittavansa tuomalla matuja maahan. Orpon taitaa olla yksi onnellisista ”kun muijalla riittää töitä”. Yritykset tienaavat välillisesti kun ’ilmaisia’ harjoittelijoita on jonoon asti. Tumpelot ja ammatitaitoiset samassa jonossa.
On tullut epätoivo ja paha olo optimismin sijaan. Vaikea nähdä valoisaa tulevaisuutta kun maamme oikeustoimi rapistuu silmissä. Masennus valtaa maan.
Ja eikö teräaseiden kuljettelu julkisissa tiloissa ole jo rangaistava teko. Tuntuu että joka toisella on jonkinlainen teurastusväline vääräuskoisen opettamiseen.
Tulijoilla on oikeudet, meillä kantasuomalaisilla on velvollisuudet; se kertokoot, missä mennään! AMEN!