Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Ei muuta kuin lapset pihamaalle leikkimään, sillä eihän edes haavoittunut susi tee mitään, jos kaupunki -vihreitä on uskominen.
Voi sitä parkua, jos tuo olisi Helsingissä!
Haavoittunut eläin on aina arvaamaton.
Mutta kerroppas milloin susi on suomessa tappanut ihmisen.
En ole mikään helvetin vihreä vaan erämies.
Turun seudulla 1882, tilastopiikkiä väitetään yhden sairaan tai muuten vaan seonneen suden tekosiksi, mutta mitään todisteita tälle ei ole. Verikekkereitä seurasi toiset, eli susien rajusti ylimittaista kantaa verotettiin kaatopalkkioiden voimin rajusti kautta maan. Tämän seurausta taas on tuo reilut sata vuotta kestänyt ihmisten rauhoitusaika, kanta vaan on ollut Suomen ihmislevinneisyyden huomioiden sopivalla tasolla ja susilla on ollut se terve pelko ihmistä kohtaan. Vuosia kestäneellä vouhotuksella ja pyynnin kiellolla on nyt päästy tilaan jossa kanta kasvaa ja sudet eivät pelkää ihmisiä, kyllä se seuraava sieltä on tuloillaan, on noita metsiin selittämättömästi kadonneita jo nytkin. Ja pohjatiedoksi, en oo virheä, en mettästä, ei oo poroja eikä karjaa, ja erämieheksi en itteäni väitä vaikka mettän keskellä asunkin, perkele. Ja meni sivuun varsinaisesta artikkelin aiheesta, myönnetään.
”susien rajusti ylimittaista kantaa verotettiin kaatopalkkioiden voimin rajusti kautta maan.”
Sen ansiosta EU-diktatuuria selkänojanaan käyttävät suurpedonsuojelija-hörhöt ja niitä tukeva viherkommunisti-toimittajien dominoima valtaVALEmedia voivat tavan takaa suoltaa propagandahokemaansa, että ”sataan vuoteen sudet eivät ole tappaneet ketään ihmistä” jo joukko muita hörhöjä uskoo tuohon propagandahokemaan niin, että esim. varsinkaan lapsille susi ei olisi minkäänlainen vaara.
Luuletko että minä imen tietoni valtamedioista, en.
Vaahtoa sinä susista, eiköhän tässä maassa lapsien pahin uhka tule 3 maailman islamistien joukkioista.
On tappanut lapsia ja vanhuksiakin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla Sipoossa ja Tuusulassa ja liikkuivatpa tuolloin Helsingissäkin aivan valtoimenaan, koskapa nuo nyk. Uudenmaan paikkakunnat olivat tuolloin käytännössä aarniometsiä. Eräässä tapauksessa 10-vuotias isoveli sai pelastettua 7-vuotiaan pikkusiskonsa suden hampaista, joka raahasi tyttöä juostessaan karkuun ”saaliinsa” kanssa juosemalla suden perässä, joka lopulta pudotti tytön, koska hän painoi pahimmoiksi paljon raahata umphangessa.
Etelä-Suomessa ja Turussa sekä ympäristö kylissä sekä kunnissa susi ongelma oli niin ihmishenkiä uhkaava etenkin lapsia ja huono kuntoisia aikuisiakin koskien, että se rajoitti ja hankaloitti ihmisten arkiaskareita ulkona ja metsässä, koska susilaumat aiheuttivat todellista pakokauhua ja pelkoa ihmisissä, etteivät he uskaltaneet pirteistä edes kunnolla tarpeilleen saatika välttämättömiin navetta-askareisiin. Tilannetta voi verrata Afrikassa riehuneisiin ihmislihan makuun päässeiden leijonien aiheuttamiin ihmishengen menetyksiin ja jatkuvaan pelkoon, koska ihmissyöjä leijonat käyvät hakemassa nukkuvia uhrejaan savimajoistakin pelkäämättä edes tulta.
Susi tilanne oli niin paha, että Venäjältä tilattiin vartavasten ryhmä varsinaisia suden metsästäjiä, jotka olivat kotimaassaan ammattilaisia tuohon tehtävään, koska Suomessa ei tuolloin ollut metsästäjiä, jotka eivät edes tienneet kuinka sutta pyydystetään ja tarvittavia tuliaseita ei ollut suomalaisilla, jotka olisivat nimenomaan sopineen suden metsästykseen. Eikäpä kumma kyllä suomalaiset miehet ainakaan etelän suunnalla tunteneet mitään innostusta metsästykseen, koska valtio ei millään tavalla korvannut menetettyä työaikaa ja eikä ammuksia saatika asetta, joka varmasti maksoi tuolloin sellaisen hinnan ettei tavallisella torpparilla ollut mokomaan varaa. ainakaan sellaiseen, jolla ei ”tapa” itseään.
Venäjältä tulleen ”erikoismiehen”tehtävänä oli lisäksi kouluttaa suomalaisia suden metsästykseen ja valtio velvoitti suomalaisia ”metsäläisiä” osallistumaan jahtiin ja pitämään silmänsä ja korvansa auki kun ”tekijä” neuvoo ja ohjeistaa kuinka homma hoidetaan niin käytännössä kuin suullisesti opettamalla.
Heti jahdin alettua suuret susilaumat, joita tuolla alueela oli saanut ”kasvaa” ”rauhoitettuna” mainitusta syystä, saivat kokea kuinka ”kato” alkoi käymään kaadettujen susien muodossa, joihin ei ollut todellakaan vaikeata olla törmäämättä, sillä pelko ei tuolloin kuulunut niiden luontoon kun kuvittelivat kyseessä olevan persjalkaisia talonpoikia eikä kunnon kivääreillä varustettuja koettuja sudenmetsästäjiä.
Venäläiset eivät viipyneet kuin muutaman kuukauden ja opettivat siinä ajassa suomalaisia hoitamaan omat ”ongelmansa” saamiensa oppien mukaisesti.
”Metsästäjä” -lehti kertoi tästä n. 2000-luvun puolessa välissä, josta tämän luin. Tuolloin mm. suuri osa luonnonsuojelijoista ja Sutta suojelevista sekä sillä ”goodwilliä” tekevät suomalaiset yritykset ja yhteisöt + tietenkin city-vihreät nostivat hirveän metelin, koska ”Susi on rakkain” ja niin poispäin…
Ja paska myrky oli valtaisa ja osa suuryrityksistä ja muista omantunnon tarkoista mimosa -perseistä ilmoittivat välittömästi peruvansa ”Metsästäjä” -lehden tilauksen kun tälläistä ”mielikuvituksellista paskaa levittää”!
Mutta ei tämä kaikki on historiallista tosiasiaa. Ja esim. Ruotsissa eläinpuiston naispuolisen susien hoitajan tappoi susi n. 7-vuotta sitten äkkiarvaamatta, vaikka hoitaja oli ollut niiden ”tuttu” jo vuosia ja ”luottamuksellinen suhde” oli rakennettu ettei periaattessa mitään pelättävää ei ollut. Naispuolisella henkilökunnalla on petoelänten kohdalla se perussääntö, ettei kuukautisten aikana pidä mennä samaan tilaan esim. susien kanssa.
Tästä tapauksesta ei meluttu Suomen valtamediassa kovinkaan paljoa, vaan tiedotuspolitiikkaa voi verrata muslimien tekemiin ”rauhan räjäytyksiin!”
P.S. I kommenttini sisälsi sarkasmia!
Kun vauhtiin pääsit, kerroppa montako prosenttia nykysusiat jotka tulee löhes iholle kiinni on puhtaita susia, minä kun voi kertoa että ei edes prosentti ole noista susia vaan koirasusia.
Venäjää ei kannata mainita susiasioissa mitenkään, sillä siellä tapahtuu murhia koko ajan, eli köyhissä kylissä vanhemmat surmaa lapsensa heittämällä nämä metsikkään, tottakai siellä suden hyökkää noiden kimppuun, mutta vasta kun ovat jo kuolleet kylmyyteen.
Esim, jos nainen heittää laivasta lapsensa suoraa meressä uivan hain suuhun, haiko on silloin murhaaja, ei, vaan äiti, sama pätee suteenkin, venäjällä.
Susista kun huudellaan, niin tässä lisää pelättävää raukoille.
https://www.youtube.com/watch?v=XT23JsCPNbo