Lasten kyky liikkua itsenäisesti on heikentynyt jyrkästi sukupolvien välillä, selviää Luulajan teknillisen yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkijat seurasivat kymmentä perhettä.
Yhdessä tutkimuksen esimerkillä Åsa, joka oli seitsemänvuotias vuonna 1955, pystyi liikkumaan vapaasti ilman aikuista yli 260 hehtaarin alueella. Viisi vuosikymmentä myöhemmin hänen lapsenlapsellaan Fannylla oli käytössään vain kaksi prosenttia samasta alueesta. Nykyään lapsenlapsenlapsi Frej voi liikkua vapaasti 0,3 hehtaarin alueella, SVT Nyheter raportoi.
Tutkimus kattaa kymmenen perhettä neljän sukupolven ajalta. Anna-Karin Lindqvist, fysioterapian ja terveyden edistämisen professori Luulajan teknillisestä yliopistosta (Luleå tekniska universitet), sanoo, että vähentynyt itsenäisyys voi rajoittaa lasten mahdollisuuksia olla fyysisesti aktiivisia ja harjoitella arjen taitoja.
— Tällä on myös muita seurauksia: sellaisia asioita kuten kellonajat, ilmansuuntien tunteminen, vastuun ottaminen ja sosiaalistuminen. Jos aikuiset ovat aina paikalla vahtimassa, he ottavat vallan. Lapset eivät saa mahdollisuutta käyttää omia kykyjään, hän kertoi SVT:lle.
Pääsyyksi mainitaan liikennehuolet
SVT:n mukaan rikollisuuteen liittyvä huoli mainitaan osana selitystä sille, miksi vanhemmat eivät enää yhtä todennäköisesti päästä lapsia ulos yksin. Yleisin syy on kuitenkin huoli liikenteestä.
Lindqvist korostaa, ettei laajempi liikkumisvapaus tarkoita lasten jättämistä ilman valvontaa, vaan heille annetaan asteittain lisää vastuuta turvallisissa olosuhteissa. Luulajan teknillinen yliopisto tunnistaa myös liikenneympäristön, kaupunkisuunnittelun ja aikuisten huolet keskeisiksi tekijöiksi lasten heikentyneen liikkumisvapauden taustalla.
— Tässä ei ole kyse lapsien päästämisestä täysin valvomatta; sen on tietysti tapahduttava turvallisissa olosuhteissa, Lindqvist sanoi SVT:lle.





