Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan tieliikenteessä sattui kesäkuussa 364 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Niissä kuoli 19 ja loukkaantui 458 ihmistä. Kuolleita oli 5 vähemmän ja loukkaantuneita 46 vähemmän kuin vuoden 2019 kesäkuussa. Tietoja on verrattu edellisvuoden vastaaviin ennakkotietoihin.
Tieliikenteessä kuolleet 1/1985 - 6/2020. 12 viime kuukauden aikana kuolleet kuukausittain
Kuolleista 10 oli liikkeellä henkilöautolla, 2 pakettiautolla ja 3 moottoripyörällä. Jalankulkijoita kuoli 1 ja polkupyöräilijöitä 3. Surmansa saaneista oli miehiä 16 ja naisia 3.
Tammi-kesäkuussa tapahtui kaikkiaan 1 600 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta. Onnettomuuksissa kuoli 101 ja loukkaantui 1 969 ihmistä. Kuolleita oli 2 enemmän ja loukkaantuneita 289 vähemmän kuin vuoden 2019 vastaavana aikana. Surmansa saaneista oli liikkeellä henkilöautolla 60, 6 pakettiautolla, 6 moottoripyörällä ja 2 kuorma-autolla. Jalankulkijoita kuoli 11 ja polkupyöräilijöitä 11. Lisäksi kuoli 5 muuta tienkäyttäjää.
Lähde: Tilastokeskus
Suhteellisen sivistynyt tapa kuolla kun ottaa huomioon viime aikoina runsaasti lisääntyneet tavat saman lopputuleman kohtaannot ”tuontitavarana”.
https://m.youtube.com/watch?v=dHFTZbcJNKU
Tämä kirjanen, joka nyt tuodaan saksalaisten ja eurooppalaisten saataville sen kolmannessa versiossa, on tarkoitettu valaisemaan tätä vihollista, joka toimii varjoissa. Vaikka vapaamuurarillisten järjestöjen toimille on laitettu piste useimmissa Euroopan maissa, vapaamuurariudelle täytyy antaa erityistä huomiota edelleen, ja erityisesti sen jäsenistölle, kuten sen poliittisille toimille ylikansallisessa mittakaavassa. Kesän 1943 tapahtumat Italiassa osoittavat jälleen kerran sen latentin vaaran, jota yksittäiset vapaamurarit, jopa heidän vapaamuurarillisten järjestöjensä tuhouduttua, edustavat. Vaikkakin vapaamuurarius kiellettiin Italiassa jo niinkin aikaisin kuin 1925, se on pitänyt yllä huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa jäsenistönsä kautta ja se on jatkanut vaikutusvaltansa käyttöä salassa. Vapaamuurarit näin ollen seisoivat italialaisten pettureiden eturiveissä ja uskoivat olevansa kykeneviä murskaamaan fasismin kriittisellä hetkellä, häpeämättä pettäen Italian kansan. Tämän kirjasen kolmannen version tarkoituksena on tarjota selvempää tietoa tästä vapamuurarillisen korruption muodostamasta vaarasta ja pitää tahtoa itsepuolustukseen elossa.
Osa 1.: Historiallinen alkuperä
I.
Juutalais-itämainen alkuperä
Vapaamuurarius on kansallissosialismille vihamielisyyden ideologinen muoto, jonka merkitys, viimeisen kahden vuosisadan historiallisen kehityksen aikana, täytyy lukea verrattavaksi muiden ylikansallisten organisaatioiden vaikutusten kanssa, kuten poliittiset kirkot, maailmanjuutalaisuus ja marxilaisuus. Nykyisessä muodossaan sitä täytyy tarkastella porvarillis-liberaalina maailmanjuutalaisuuden etujoukkona.
Se korruptoi kaikkien hallitusmuotojen perustat, jotka perustuvat rodullisiin ja kansallisiin näkökulmiin ja antaa juutalaisille mahdollisuuden saavuttaa sosiaalinen ja poliittinen tasa-arvoisuus ja tekee näin ollen tietä juutalaiselle radikalismille sen vapauden, tasa-arvon ja veljeyden sekä kaikkien kansojen solidaarisuuden, Kansainliiton, pasifismin ja kaikkien rotuerojen hylkäämisen periaatteiden tukemisen kautta.
Kansainvälisten kontaktiensa ja riippuvuussuhteidensa avulla vapaamuurarius sekaantuu kaikkien kansojen ulkopoliittisiin suhteisiin ja tavoittelee hallinnollisten johtajien kautta salaista ulkomaan- ja maailmanpolitiikkaa, joka ei enää pysy hallituksen jäsenten kontrollissa.
Henkilökohtaisen vaikutusvaltansa sekä taloudellisen suosimisensa kautta vapaamuurarius takaa sen, että kaikki julkisen-, taloudellisen- ja kulttuurielämän paikat täytetään loosiveljillä, jotka tosiasiassa muuttavat vapaamuurariuden käsitteet toiminnaksi.
Kansallissosialistinen valtio on tuhonnut vapaamuurariuden järjestöt Saksassa ja on myös antanut nostetta samantapaisille toimille monessa muussa Euroopan maassa tämän sodan aikana. Mutta liberaali, vapaamuurarillinen ajattelumalli elää edelleen entisissä loosiveljissä. Lisäksi on vielä vaara, että vapaamuurarilliset ajatukset tekevät vastaiskun niiiden loosiorganisaatioiden kautta, jotka ovat maissa, joissa vapaamuurarit ovat edelleen vapaita tavoittelemaan päämääriään häiriöttä.
Niinpä tämän vihollisen tutkiminen ja perusopetuksen tarjoaminen siitä kaikille rotuveljille ei ole pelkästään asia, jossa on kyse mielenkiintoisten historiallisten kysymysten pohtimisesta; vaan ennemmin se on välitön velvollisuus taistelussa vihollistamme vastaan.