Eläinkunnassa naaras ei ole aina se, joka huolehtii poikasista. Joissakin lajeissa koiras hoitaa munia, kun taas toisissa isä vastaa suuresta osasta hoidosta syntymän jälkeen.
Monet koiraseläimet parittelevat ja jatkavat sitten matkaansa. Joissakin lajeissa isän rooli näyttää hyvin erilaiselta.
Isyys näillä lajeilla voi saada hyvin erilaisia muotoja: pussissa vatsan päällä, jalkojen päällä tai selässä. Jotkut koiraat huolehtivat munista kantamalla tai hautomalla niitä, kun taas toiset kantavat ja suojelevat poikasia.
Myös ponnistelun kesto vaihtelee. Joillakin isillä työ on tehty, kun poikaset tulevat esiin; toisilla se jatkuu pitkään sen jälkeen.
Merihevosella on sikiöpussi
Merihevoset näyttävät satukirjan olennoilta, mutta ne ovat kaloja, eivät nisäkkäitä. Ne ovat huonoja uimareita ja käyttävät pyrstöään takertuakseen kasveihin ja koralleihin.
Koiraalla on pussi ruumiinsa etuosassa. Naaras laskee munansa sinne munanasetinputken kautta, ja koiras hedelmöittää ne sisällä. Tämän jälkeen hän hautoo munia pussissa, kunnes poikaset vapautuvat, Aquarium of the Pacific raportoi.
— Koiraalla on edessä pussi, joka muistuttaa hieman kengurun pussia. Naaras laskee munansa sinne, Kööpenhaminan eläintarhan eläintieteellinen johtaja Mads Frost Bertelsen kertoo Videnskab.dk-sivustolle.
2–4 viikon kuluttua hän työntää elävät poikaset veteen – joissakin lajeissa useita satoja kerralla. Hänen isänhoitonsa päättyy siihen. Poikasten on pärjättävä omillaan, ja useimmat joutuvat petojen syömiksi.
Keisaripingviini hautoo munaansa jalkojensa päällä
Keisaripingviinit lisääntyvät keskellä Etelämantereen talvea, jolloin lämpötila laskee miinus 50 asteeseen ja tuuli puhaltaa jopa 200 kilometriä tunnissa, British Antarctic Survey raportoi. Naaras munii yhden munan toukokuussa ja luovuttaa sen koiraalle ennen kuin suuntaa merelle ruokailemaan.
Noin yhdeksän viikon ajan koiras tasapainoilee munaa jalkojensa päällä, paksun iho- ja höyhenpoimun alla. Hän paastoaa tänä aikana ja menettää 45 prosenttia ruumiinpainostaan. Poimun alla voi olla 70 astetta lämpimämpää kuin ulkoilmassa.
Hän ei ole täysin yksin. Jopa 5 000 koirasta kerääntyy tiiviisti yhteen koloniassa ja vaihtaa paikkoja niin, että jokainen on vuorollaan ulkoreunalla.
Naaras palaa elokuussa, suunnilleen poikasen kuoriutumisen aikoihin, ja ottaa vastuun ruokinnasta, kun taas koiras vaeltaa jopa 100 kilometriä jään halki etsimään ruokaa. Sen jälkeen vanhemmat jakavat poikasen kasvattamisen.
Silkkimarakatti kantaa poikasia mukanaan
Silkkimarakatit ovat pieniä apinoita, jotka elävät puissa Etelä-Amerikassa. Pian syntymän jälkeen koiras ottaa vastuun suuresta osasta hoitoa, Bertelsen sanoo. Hän kantaa poikasia selässään, pitää ne lämpiminä ja suojelee niitä, ja luovuttaa ne naaraalle, kun on aika imettää. Myös muut ryhmän jäsenet voivat auttaa, Wisconsin National Primate Research Center raportoi.
Tutkijat uskovat isän panoksen liittyvän siihen, että naaras synnyttää usein kaksoset. Kaksi poikasta on raskas taakka raahattavaksi, kun hänen on myös tuotettava maitoa.
Kassillinen ruokaostoksia hepokatilta
Kosiskelu ei ole sama asia kuin lastenhoito, mutta yksi hyönteinen ansaitsee silti paikan listalla. Lars Vilhelmsen Tanskan luonnontieteellisestä museosta Kööpenhaminasta selittää, että joidenkin hyönteislajien koiraat tuovat naaraalle lahjan paritellessaan.
Hepokateilla koiras luovuttaa proteiinipitoisen eritteen, jota kutsutaan spermatofylaksiksi. Naaras syö sen jälkeenpäin, ja proteiini auttaa häntä tuottamaan enemmän munia. Lahja on siis tarkoitettu ennemminkin munille kuin poikasille niiden synnyttyä, mutta ruokakassi on ruokakassi.
Koiras voi menettää jopa kolmanneksen painostaan lahjan takia, joten kestää hetken, ennen kuin hänellä on energiaa paritella uudelleen.
