Tuulivoimaloista on tullut merkittävä lepakoiden kuolinsyy Yhdysvalloissa, ja menetykset ovat kasvaneet jyrkästi tuulivoiman laajentuessa, todetaan aiheesta tehdyssä tähän asti kattavimmassa tutkimuksessa.
Proceedings of the National Academy of Sciences -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat arvioivat, että tuulivoimalat ovat saattaneet tappaa noin 18,7 miljoonaa lepakkoa Yhdysvalloissa, lukuun ottamatta Alaskaa ja Havaijia, vuosien 1981 ja 2024 välisenä aikana. Vuosina 2021–2024 yli 1,5 miljoonan lepakon arvioidaan kuolleen vuosittain.
Tutkimus perustuu 499 raporttiin 277 tuulipuistosta, joissa toimijat etsivät kuolleita lepakoita voimaloiden ympäriltä. Kaikkia raatoja ei löydetä, koska haaskansyöjät vievät ne ensin tai pitkä ruoho kätkee ne.
Tutkijat käyttivät siksi tilastollisia menetelmiä arvioidakseen, kuinka monta lepakkoa jäi huomaamatta, sekä kuinka monta kuoli tuulipuistoissa, joita ei koskaan tutkittu.
Enemmän kuolemia tuulivoiman laajentuessa
Arvioon sisältyy kymmenen lajia, joista eniten kärsi harmaayökkö (Lasiurus cinereus), jonka kuolemien määräksi arvioitiin 6,7 miljoonaa.
Kuolonuhrien määrä on noussut tuulivoiman laajentuessa. Syy siihen, miksi lepakot lentävät päin voimaloita, on edelleen epäselvä. Ne saattavat houkutella äänen perusteella, luulla torneja puiksi tai niillä on yksinkertaisesti vaikeuksia havaita roottorin lapoja.
Sijoittelulla voidaan vähentää kuolemia
Roottoreiden koko, se kuinka korkealla lavat kulkevat maanpinnan yläpuolella, tuulipuistoa ympäröivä maisema ja etäisyys lähimpään vesistöön vaikuttavat kaikki siihen, kuinka monta lepakkoa kuolee. Tutkijat näkevätkin mahdollisuuksia vähentää menetyksiä voimaloiden suunnittelun ja sijoittelun avulla.
"Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat siihen, että kuolleiden lepakoiden määrää voidaan vähentää paikan valinnalla, mutta eri lajit saattavat vaatia erilaisia toimenpiteitä", tutkijat kirjoittavat tutkimuksessa.
Samalla tutkijat kirjoittavat, että riittämätön data rajoittaa edelleen analyysia. He peräänkuuluttavat paremmin koordinoitua seurantaa, datan jakamista tuulipuistojen toimesta ja uusia arvioita siitä, mitä menetykset tarkoittavat lepakkopopulaatioille.




