Suomen yrittäjät teettivät Kantar TNS:llä kyselytutkimuksen, jossa kysyttiin kansalaisten suhtautumista sunnuntaikorvauksen maksamisesta sopimiseen. "Sopimisella" tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että työntekijä ja työnantaja voisivat keskenään sopia, maksetaanko sunnuntaityöstä nykyisin lain määräämä tuplapalkka vai ei.
Kyselyn mukaan 58% suomalaisista olisi valmis sopimaan sunnuntaikorvauksista. Suopea suhtautuminen paikalliseen sopimiseen sunnuntaikorvauksista väheni ikäryhmän "60v tai enemmän" 65% kannatuksesta "31-39v" ikäryhmän 50 prosenttiin.
Myöskin "erinomaisesti tai melko mukavasti toimeentulevat" kannattivat paikallista sopimista enemmän (64%) kuin ryhmä, joka kertoi joutuvansa ajoittain tai "lähes kaikesta tinkimään" (50%).
Teetetyn kyselytutkimuksen mukaan vain 28% suhtautuu sunnuntaikorvauksesta sopimiseen ehdottoman kielteisesti.
Nykysuomi kysyi asiaa kolmelta matalapalkka-aloilla työskentelevältä henkilöltä ja vastaukset olivat yksioikoiset niin ravintolatyöntekijällä ja lähihoitajalla kuin laitoshuoltajallakin: Sunnuntailisät ovat huonosti palkatuissa töissä käytännössä ainoa keino saada edes vähän ylimääräistä rahaa taskuun.
- Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei koskaan ole paskaduuneja joutunut tekemään, totesi lähihoitajana työskentelevä 40 vuotias nainen Uudeltamaalta.
Lähde: Suomen yrittäjät
TES-minimiehdot suojaavat kaikkein hauraimmissa asemassa olevia ja näillä sovitteluvara on olematon ja neuvotteluasema heikko. Tämä ei ole pelkästään työnantajien vika, vaan järjettömän korkeiden elinkustannusten, joille poliitikot eivät aio tehdä mitään. Viime aikoina on esiintynyt ikävää pyrkimystä käyttää hyvin tienaavien rennompaa suhtautumista perusteena luopua yleissitovuudesta. Suomalainen työväki ei ole keskenään solidaarista, vaan sen sisällä on aika jyrkkä kastijako. Tätä jakoa on sitten helppo työnantajien käyttää hyväkseen. Jossain vaiheessa palkkojen ja työehtojen eroosio iskee myös paremmin tienaaviin ja heidänkin neuvotteluasemansa heikkenee, jos yleissitovuus poistuu.
Koska maassa on HUUTAVA työvoimapula niin sehän tarkoittaa että työnantajien kuuluu kilpailla työvoimasta tajoamalla parempaa palkkaa kuin kilpaileva yritys.
Ihmiset ovat ihan vitun tyhmiä jos ja kun suostuvat kusetuksiin. Se vitun kilpailukyky saataisiin jopa kiinaa paremmalle tolalle otamalla käyttöön oma kansallinen valuutta jota oma kansallinen keskuspankki luo ja säätelee.
No Suomihan onkin Deep State johtoinen banaanivaltio jonka nukkehallitukset ja nukke-eduskunta leikkivät piirileikkejä kansan hämäämiseksi.
Ainoastaan perussuomalaiset, 7-tähden liike, SKE ja reformi voivat lopettaa kansan ruoskimisen ja synnyttää uuden aamunkoiton Suomen tasavallalle.
Huutavan työvoimapulan maassa on yli 400 000 työtöntä työnhakijaa eli työttömyysturvan saajaa Kelan aktivointimallin toimien alla tarkastelujaksosta toiseen, joista 39%:n eli 158 000 hengen työttömyysturvaa leikattiin 2018 loppusyksystä kun eivät täyttäneet aktivointiehtoa eli tempputyöllistämistoimia. Uusimpia tilastoja ei ole näkynyt.
Eivät normaalit työläiset ole aktivointitoimien alaisia vaan nimenomaan työttömät työnhakijat. Näiden yli 400 000 pakkoaktivoitavan lisäksi Suomessa on yli 100 000 ihmistä työttömyysturvan ulkopuolella mm. saadun karenssin takia. Maassa siis yli 500 000 työtöntä.
”Työllisiä oli vuoden 2019 tammikuussa 2 498 000 (virhemarginaali ±34 000)”
https://findikaattori.fi/fi/41
Onko näitä vaheita pakko julkaista?
”Sopia” ja Sopia on kaksi eri asiaa. Kun nykytilanne on työarkkinoilla mikä on sen suhteen, että tänäpäivänä henkilöä, jolla on ylipäätänsä jonkinlainen työpaikka, voidaan pitää ”lottovoittajana” tietenkin ”valkoisen ylivallan” edustajan ainoa keino on elättää itsensä ja koko Suomen matut hänen työllään, joka ei tule edes ”veroittomana käteen”.
Siis pitkän sepustuksellisen johdannon päätteeksi, vaan sitä, että työnantaja on – ellei sitten ole ”hyvä tyyppi” – vahvemmassa asemassa paikallistasolla kuin työntekijä, joka kieltäytyy ”sopimasta” ylityökorvausten korvaamisesta muulla tavoin kuin rahallisesti.
Tällöin työnantaja voi irtisanoa työntekijän ja ottaa uusi työntekijä, jolla on ”neuvotteluvaraa” eli kokemattomammpi nuori, joka on altis uhkauksille tai sen antamisen ymmärtämiselle.
Kermanaama on toki aina huonompi ainakin ensin alussa kunnes kokemusta tulee lisää, mutta pitkässä juoksussa ”taipuisa mies” tulee halvemmaksi kuin körmyniska, joka on koettu työmies, mutta on ”wanhan liiton mies”, joka toisin ei ole huomannut vielä kouriintuntuvasti ”aikojen muuttuneen” ja pitää kiinni ”saavutetuista edusta” kuten työmarkkinajärjestöjen kulta-aikoina 1970-80-luvuilla, jolloin työmarkkinaetujärjestöt sanelivat kylmästi Suomen hallistusten politiikankin, silloin kun kysymyksessä olivat työelämän muutokset perusteltuna sinänsä järkevällä valtiontalouden säästötoimilla valtion budjetin laatimisen osalta sellaisiksi, että valtionvelkaa voitaisiin leikata tai parantaa entisten velkojen lyhentämiseksi, joka oilisi ollut tuolloin niin kuin nytkin tuiki tärkeää Suomen kannalta.
Mutta tuollon ei vielä kuitenkaan ollut olemassa matujen elätettäviä laumoja ja turvallisuusriskejä maassa.