Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
TES-minimiehdot suojaavat kaikkein hauraimmissa asemassa olevia ja näillä sovitteluvara on olematon ja neuvotteluasema heikko. Tämä ei ole pelkästään työnantajien vika, vaan järjettömän korkeiden elinkustannusten, joille poliitikot eivät aio tehdä mitään. Viime aikoina on esiintynyt ikävää pyrkimystä käyttää hyvin tienaavien rennompaa suhtautumista perusteena luopua yleissitovuudesta. Suomalainen työväki ei ole keskenään solidaarista, vaan sen sisällä on aika jyrkkä kastijako. Tätä jakoa on sitten helppo työnantajien käyttää hyväkseen. Jossain vaiheessa palkkojen ja työehtojen eroosio iskee myös paremmin tienaaviin ja heidänkin neuvotteluasemansa heikkenee, jos yleissitovuus poistuu.
Koska maassa on HUUTAVA työvoimapula niin sehän tarkoittaa että työnantajien kuuluu kilpailla työvoimasta tajoamalla parempaa palkkaa kuin kilpaileva yritys.
Ihmiset ovat ihan vitun tyhmiä jos ja kun suostuvat kusetuksiin. Se vitun kilpailukyky saataisiin jopa kiinaa paremmalle tolalle otamalla käyttöön oma kansallinen valuutta jota oma kansallinen keskuspankki luo ja säätelee.
No Suomihan onkin Deep State johtoinen banaanivaltio jonka nukkehallitukset ja nukke-eduskunta leikkivät piirileikkejä kansan hämäämiseksi.
Ainoastaan perussuomalaiset, 7-tähden liike, SKE ja reformi voivat lopettaa kansan ruoskimisen ja synnyttää uuden aamunkoiton Suomen tasavallalle.
Huutavan työvoimapulan maassa on yli 400 000 työtöntä työnhakijaa eli työttömyysturvan saajaa Kelan aktivointimallin toimien alla tarkastelujaksosta toiseen, joista 39%:n eli 158 000 hengen työttömyysturvaa leikattiin 2018 loppusyksystä kun eivät täyttäneet aktivointiehtoa eli tempputyöllistämistoimia. Uusimpia tilastoja ei ole näkynyt.
Eivät normaalit työläiset ole aktivointitoimien alaisia vaan nimenomaan työttömät työnhakijat. Näiden yli 400 000 pakkoaktivoitavan lisäksi Suomessa on yli 100 000 ihmistä työttömyysturvan ulkopuolella mm. saadun karenssin takia. Maassa siis yli 500 000 työtöntä.
”Työllisiä oli vuoden 2019 tammikuussa 2 498 000 (virhemarginaali ±34 000)”
https://findikaattori.fi/fi/41
Onko näitä vaheita pakko julkaista?
”Sopia” ja Sopia on kaksi eri asiaa. Kun nykytilanne on työarkkinoilla mikä on sen suhteen, että tänäpäivänä henkilöä, jolla on ylipäätänsä jonkinlainen työpaikka, voidaan pitää ”lottovoittajana” tietenkin ”valkoisen ylivallan” edustajan ainoa keino on elättää itsensä ja koko Suomen matut hänen työllään, joka ei tule edes ”veroittomana käteen”.
Siis pitkän sepustuksellisen johdannon päätteeksi, vaan sitä, että työnantaja on – ellei sitten ole ”hyvä tyyppi” – vahvemmassa asemassa paikallistasolla kuin työntekijä, joka kieltäytyy ”sopimasta” ylityökorvausten korvaamisesta muulla tavoin kuin rahallisesti.
Tällöin työnantaja voi irtisanoa työntekijän ja ottaa uusi työntekijä, jolla on ”neuvotteluvaraa” eli kokemattomammpi nuori, joka on altis uhkauksille tai sen antamisen ymmärtämiselle.
Kermanaama on toki aina huonompi ainakin ensin alussa kunnes kokemusta tulee lisää, mutta pitkässä juoksussa ”taipuisa mies” tulee halvemmaksi kuin körmyniska, joka on koettu työmies, mutta on ”wanhan liiton mies”, joka toisin ei ole huomannut vielä kouriintuntuvasti ”aikojen muuttuneen” ja pitää kiinni ”saavutetuista edusta” kuten työmarkkinajärjestöjen kulta-aikoina 1970-80-luvuilla, jolloin työmarkkinaetujärjestöt sanelivat kylmästi Suomen hallistusten politiikankin, silloin kun kysymyksessä olivat työelämän muutokset perusteltuna sinänsä järkevällä valtiontalouden säästötoimilla valtion budjetin laatimisen osalta sellaisiksi, että valtionvelkaa voitaisiin leikata tai parantaa entisten velkojen lyhentämiseksi, joka oilisi ollut tuolloin niin kuin nytkin tuiki tärkeää Suomen kannalta.
Mutta tuollon ei vielä kuitenkaan ollut olemassa matujen elätettäviä laumoja ja turvallisuusriskejä maassa.