Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi 2018 OTT Jaana Paanetojalta selvityksen seksuaalisesta häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta elokuva- ja teatterialalla. Neljässä vuodessa alalla on toimeenpantu muutoksia, minkä vuoksi vuonna 2022 haluttiin jatkoselvityksellä kuva siitä, mikä on parantunut ja mihin tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Jatkoselvitys tarkastelee elokuva- ja teatterialalla käytyjä keskusteluita ja muutoksia vuosina 2018–2022 sekä tilannetta tänä päivänä.
Mitro Kaurinkosken laatiman kyselyn vastausten pohjalta havaittiin, että seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen kohtelu on otettu vakavasti ja muutos on käynnissä, mutta se on hidasta. Toimijat ovat laatineet ohjeistuksia, palkanneet tuotantoihin häirintäyhdyshenkilöitä ja asia on integroitu alan koulutukseen.
Selvityksen vastauksista ilmenee, että ongelmat eivät kuitenkaan ole poistuneet ja paljon on yhä tehtävää. Kenttää yhdistävä tekijä ovat epätyypilliset työsuhteet, jotka helposti altistavat vääränlaisiin valta-asetelmiin ja tekevät työntekijän roolin haavoittuvaksi.
Myös resurssipulan, sekä ajan että rahan puutteen, koetaan lisäävän riskiä epäasialliseen kohteluun. Eettisen toimielimen perustaminen kulttuurialalle nousi esille myös tässä selvityksessä samoin kuin anonyymin ilmoituskanavan perustaminen. Näistä olisi tukea erityisesti pienille toimijoille.
Jatkoselvityksessä on tarkasteltu audiovisuaalisen kulttuurin alalta elokuva- ja tv-tuotantoa sekä esittävien taiteiden saralta teatteria, tanssia ja sirkusta. Jatkoselvityksen kohteena on myös ollut näyttelijäntyön ja ohjauksen korkeakouluopetus. Tarkasteltavien alojen työskentelytavoissa, tuotantorytmeissä ja rahoitusrakenteissa on suuria eroavaisuuksia.
Vuosina 2018–2022 audiovisuaalinen ja esittävien taiteiden ala on aktivoitunut monella tapaa ja toimenpiteitä on tehty laajasti: erityisesti tutkimuksia, hankkeita, koulutuksia ja ohjeistuksia sekä toimintatapojen muutoksia.
Taustalla on vaikuttanut Jaana Paanetojan selvitys sekä yhteiskunnan muut muutosprosessit ja keskustelut niin Suomessa kuin maailmallakin. Tehdyt toimenpiteet liittyvät häirintään ja epäasialliseen kohteluun sekä laajemmin työturvallisuuteen ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöhön, jotka kaikki osaltaan auttavat myös häirinnän ja epäasiallisen kohtelun poistamisessa.
Audiovisuaalinen ala
Audiovisuaalisella alalla on tapahtunut muutoksia. Selvityksen vastauksista tulee esiin nollatoleranssi häirintää ja epäasiallista kohtelua kohtaan. Työnantajaosaaminen on monessa tuotantoyhtiöissä lisääntynyt, korjaustoimenpiteisiin suhtaudutaan vakavasti ja uusia toimintatapoja on otettu käyttöön.
Uusiin toimintatapoihin sisältyvät mm. intiimikoordinaattoreiden, työnohjaajien ja muiden ammattilaisten lisääntynyt käyttö. Joukossa on kuitenkin myös tuotantoyhtiöitä, joilla ei ole työnantajavelvoitteiden toteuttamiseen tarvittavaa osaamista. Työnantaja tuottajan roolissa ei näy useinkaan työntekopaikoilla, mikä koetaan ongelmalliseksi, sillä siitä seuraa työntekijöiden valta-asemien hämärtymistä ja työntekijät saattavat ottaa työnantajalle kuuluvia vastuita. Tilanteet ovat johtaneet epäasialliseen kohteluun. Alalla koetaan vallitsevan esimerkiksi haitallinen huutamisen tapakulttuuri.
Myös julkisissa ja yksityisissä mediayhtiöissä on toimittu aktiivisesti viime vuosina. Nykyään mediayhtiöiden sopimuksissa velvoitetaan tuotantoyhtiöitä noudattamaan ohjeistuksia ja toimintatapoja, joilla torjutaan häirintää ja epäasiallista käytöstä.
Esittävät taiteet
Esittävien taiteiden kentällä teattereissa työskentelyolosuhteet on yleisesti ottaen koettu selvempinä kuin elokuva- ja tv-alalla. Tämä on mm. toimivien työnantaja- ja työntekijäjär¬jestöjen välisten keskusteluyhteyksien ja käytössä olevan työehtosopimuksen ansiota.
Suuremmissa teattereissa on usein hallinnollista henkilökuntaa, joka pystyy huolehtimaan myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksistä. Esittävien taiteiden vapaat toimijat ja freelancerit, näyttelijät, tanssijat, sirkustaiteilijat ja muut esiintyjät ovat yhä heikossa asemassa ja heillä on huono neuvottelu- ja keskusteluasema vaikeissa tilanteissa.
Jörn Donnerin (1933-2020) elokuvissa EI tunnettu käsitettä: ”Häirintä” ellei sellaiSEKSI katsota kukkahattutätien paheksuvaa ”palautetta”! Eräs lengendaarisimpia tuotantoja oli elokuva ”Käpy selän alla”.
Noina kaikkinaisina aikoina tulevaisuuden vuosikymmenien kätköissä olevien uudenlaisten syntikuormien lähtolaukausessa synti oli vielä ”normaalia”!