Jouko Piho: Islam – yhdestoista vitsaus

Päivitetty 20.2.2018, Julkaistu 20.2.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen

Sain juuri äsken luetuksi hyvin merkittävän kirjan, johon jokaisen pitäisi perehtyä. Kyseessä on norjalaisen journalistin, kirjailijan ja ihmisoikeusaktivistin Hege Storhaugin merkittävä teos ”Islam – yhdestoista vitsaus”.

Ilmestyessään vuonna 2015 kirja oli Norjan suurimpia bestsellereitä ja myi ensimmäisen kuukauden aikana 20 000 kappaletta, vaikka valtamedia jätti sen suurimmaksi osaksi huomiotta.

Storhaug on syventynyt aiheeseen syvällisesti normaalin tiedonhankinnan lisäksi myös siten, että hänellä on monia muslimiystäviä, varsinkin Pakistanissa, jossa hän on asunut kaksi vuotta.

Storhaug erottaa kirjassaan selvästi islamin kaksi eri puolta: on rauhallisempaa Mekka-islamia ja on sotaista Medina-islamia. Mekka-islam viittaa siihen aikaan, kun Muhammed oli Mekassa ja puhui lähinnä uskonnollisista asioista eikä vielä jihadista ollenkaan. Muhammedilla ei ollut kuitenkaan menestystä, vaan hän sai 13 vuoden aikana vain 150 kannattajaa, ja lopulta hänet karkotettiin v. 622 jKr. pois koko Mekasta.

Mutta Medinassa kaikki muuttui. Muhammed alkoikin saarnata myös poliittista islamia ja pyhää sotaa jihadia. Nyt alkoi menestystä tulla. Muhammed sai 10 vuodessa 100 000 seuraajaa ja Muhammedin kuollessa v. 632 jKr. oli jo koko Arabian niemimaa alistettu islamille.

Tämä jako on voimassa myös tänä päivänä. Uskonnollisten ja maallistuneiden muslimien kanssa ei tule ongelmia, mutta radikaalin islamin soveltamisen kanssa tulee kaikkialla suuria ongelmia, koska tiukat islamistit eivät halua sopeutua tai kotoutua kulloisenkiin läntiseen yhteiskuntaan, vaan he pystyttävät omia rinnakkaisyhteiskuntia, joissa on omat lakinsa ja sääntönsä. Storhaug sanookin, että on suvaitsevaisia muslimeja, mutta islam ei ole suvaitsevainen. Valitettavasti juuri militantit miekkaislamistit eli Medina-islamin kannattajat ovat tällä hetkellä niskan päällä ja suuresti leviämässä Euroopassa. Siinä ovat maltilliset muslimitkin ihmeissään, kun heitäkin painostetaan käyttäytymään tiukan sharia-lain mukaan eikä integroitumista läntisen maan arvoihin ja tapoihin mitenkään rohkaista vaan pikemminkin päinvastoin.

Valitettavasti monet lännen poliitikot eivät käsitä tätä kahdenlaisen eli dualistisen islamin olemassaoloa. Sen tähden he puhuvat islamista rauhan uskontona, johon väkivallanteot eivät muka mitenkään liity. Tämä väite pitää paikkansa vain alkuperäiseen Mekan aikaiseen islamiin, jolloin Muhammedilla ei vielä ollut valtaa, vaan hän puhui rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Ongelmana on se, että nykyiset kovan linjan muslimit eivät kannata pelkkää uskonnollista Mekka-islamia, vaan he ajavat täysin voimin ja hyvin kiihkeästi Medina-islamia, johon kuuluu nimenomaan pyhä sota, juutalaisten ja kafiirien eli ei-muslimien (ihmisten alin luokka eli sinä ja minä) alistaminen ja myös surmaaminen.

Tämä Koraanissa ja muissa islamin pyhissä kirjoituksissa oleva ristiriita on selitetty sillä, että myöhemmin tullut ilmoitus kumoaa aikaisemman. Siis sotainen islam on aidompaa islamia kuin rauhan sanomaa julistanut islam. Tätä eivät tämän hetken maailman johtajat joko tiedä tai eivät tunnusta.

Niitä, jotka näkevät selvästi, että Eurooppaan ollaan tuomassa Euroopan arvoille täysin vastakkaista ideologiaa, jonka tavoitteena on päästä lopulta ylivaltaan, sanotaan islamofobeiksi. Storhaug tuo esille, että nimitys on täysin väärä. Itse asiassa islamofobeja ovat ne poliitikot ja toimittajat, jotka eivät uskalla katsoa totuutta silmiin, koska he pelkäävät rasistiksi ja juuri islamofobiksi leimaamista sekä kaiken lisäksi vielä kostoa, pahoinpitelyjä ja töistä erottamista. He ovat pelkureita. He ovat islamofobeja, eivät islamin kriitikot.

Storhaug toteaa, että nyt on menossa kolmas jihad Eurooppaa vastaan. Ensimmäinen jihad alkoi v. 711, kun arabit tulivat Espanjaan ja pitivät sitä hallussaan melkein 800 vuotta. Toinen jihad alkoi v. 1453, kun islaminuskoiset osmanit valloittivat kristityn Konstantinopolin, muuttivat sen Istanbuliksi ja alkoivat vyöryä kohti länttä. Vasta v. 1683 muslimiarmeijoiden marssi pysäytettiin Wienin porteille. Mutta nyt elämme siis kolmatta lännen vastaista jihadia, jota ei käydä asein, paitsi silloin tällöin terrorihyökkäyksissä, vaan tuhoamalla läntinen kulttuuri, uskonto ja hallinto sisältä käsin valheellisen maahanmuuton ja suuren syntyvyyden kautta.

Tällä läntisten maiden islamisaatiolla ollaan jo hyvin pitkällä tiellä. Monissa Euroopan maissa, varsinkin Ranskassa ja Ruotsissa, on jo useita no go –alueita (Ruotsissa 55), joihin ei ole turvallista mennä, koska siellä eivät enää päde sen maan lait, vaan sharia-laki. Poliisi on voimaton, kun asenne on se, että ”joka tappaa poliisin, pääsee paratiisiin” ja esim. ambulanssihenkilökunta joutuu turvautumaan sotavarustuksiin, koska heidänkin kimppuunsa käydään, vaikka he menevät noille alueille auttamaan muslimeja.

Storhaug kertoo useita esimerkkejä Ruotsin Malmöstä, jossa on useita alueita (tunnetuimpana Rosengård), joissa asuu enää vähän ruotsalaisia, koska useimmat ovat joutuneet muuttamaan pois kodeistaan sietämättömäksi ja vaaralliseksi käyneen elinympäristön takia, jossa heistä on tullut muukalaisia omassa maassaan, haukuttuja ”vitun ruotsalaisia”, joiden pitää muualta tulleiden mielestä opetella arabiaa, jos he haluavat asua alueella. Kaikenlainen huutelu ja päällekäynti, jopa ammuskelu ja tulipalojen tahallinen sytyttäminen on yleistä ja erittäin tavallista on se, että ruotsalaisten ovien eteen tuodaan joka päivä kaikenlaisia jätteitä. Eräs 50-vuotias nainen sanoi Storhaugille: ”Kasvoin Ruotsissa, jossa naisena saatoin kulkea yksin ulkona yöllä. Nyt näen maan, joka hajoaa palasiksi.” Ei ole mikään ihme, että hyvin monet ruotsalaiset ovatkin äänestäneet jaloillaan.

Poliittiset johtajat ja heitä säestävä media ovat kuitenkin hiljaa ja haluavat lakaista ongelmat maton alle. He joko eivät käsitä mistä on kysymys, tai he kyllä ymmärtävät, mutta valitsevat vaikenemisen pelon takia.

Jotkut harvat poliitikot ovat tulleet järkiinsä, tunnustaneet tosiasiat ja esittäneet myös katumusta. Yksi heistä on ruotsalainen poliitikko Mona Sahlin, joka myönsi alkuvuodesta 2015, minkä suunnattoman poliittisen petoksen hän itse, hänen puoluetoverinsa (demarit) ja yhteiskunta ovat tehneet. Sahlin sanoi: ”Nyt kiroan itseni, koska petin ei-länsimaalaiset tytöt ja naiset.”

Toinen katuja on Britannian entinen pääministeri David Cameron, joka myönsi kesällä 2016 pitämässään puheessa, että se kuva, jonka hän on tarjoillut kansalle islamista rauhan uskontona, on ollut pelkkä valkoinen valhe. Cameron sanoi: ”Islamin ja ääriajattelun yhteyden kieltäminen ei ole oikein.” Näinhän se on. Juuri militantti ääri-islam on sitä oikeaa islamia, jonka Muhammed kehitti Medinassa ollessaan. Cameron onkin nykyään sitä mieltä, että Eurooppaan tulijoiden on omaksuttava vapaamieliset arvomme ja heillä tulee olla halu tulla osaksi eurooppalaista peruskulttuuria. Myös kaikenlaisista muslimien erityisvaatimuksista tulee kieltäytyä. Jos tulija ei halua sopeutua eurooppalaisiin arvoihin, niin siinä tapauksessa hän ei olisi tervetullut Eurooppaan.

Jo George Orwellin mainitsemat kaksoisajattelu ja uuskieli ovat selvästi käytössä islamin lännen vastaisessa sodassa. Se merkitsee sitä, että lännen ihmisille puhutaan rauhasta, dialogista, demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja ihmisoikeuksista, mutta omien keskuudessa puhutaan väkivaltaisesta jihadista, islamin tyrannimaisesta ylivallasta ja voimakkaasta suvaitsemattomuudesta kaikkea ei-islamilaista kohtaan. Ihmisoikeudetkin tarkoittavat vain muslimien etuoikeuksia saada nauttia alempiarvoisten dhimmien palveluista ja heidän elämänsä kustantamisesta.

Väkivallan ja vihamielisyyden sosiaalinen hyväksyntä onkin yksi leimallisimmista piirteistä islamin heimo- ja kunniakulttuurissa. Siinä kun lännen kulttuurissa väkivaltainen ihminen menettää kasvonsa ja on syyllinen, niin islamissa käykin päinvastoin: vihamielisyys synnyttääkin kunnioitusta, mikä johtuu siitä, että sitä pidetään kunnioitettavana, jos ympäristö pelkää.

Storhaugin kirja tuo myös hyvin esille sen, että radikaaleilla muslimeilla ei ole mitään lojaalisuutta kansallisvaltiota kohtaan. Heille on tärkeintä oma muslimien uskonyhteisö, veljet ja sisaret. Muslimit puhuvatkin itsestään superheimona ja parhaana kansakuntana.

Eurooppa on suuressa vaarassa ja osittain jo täysin menetetty. Syy on pelkurimaisissa johtajissa ja epärehellisessä mediassa, jotka eivät näe, että tässä kaikessa on kyse kulttuurien yhteentörmäyksistä ja sovittamattomista ristiriidoista, joita ei voida ratkaista tuomalla Eurooppaan aina vain lisää tänne täysin sopeutumishaluttomia ihmisiä. Päinvastoin sellaisella politiikalla Eurooppa tuhotaan. Mutta se lieneekin tarkoitus.

Nyt tarvitaan uutta poliittista johtajuutta, joka näyttää rohkeasti tietä ja ottaa vastuun.

Professori ja kirjailija Timo Vihavainen kirjoitti arviossaan, että tämä kirja on niin hyvä ja niin vakuuttavasti ja asiallisesti perusteltu, että ainakin jokaisen suomalaisen poliitikon pitäisi se lukea.

Tähän onkin hyvä mahdollisuus, koska kustantaja Kiuas jakoi 25.10.2017 kirjan kaikille Eduskunnan 200 kansanedustajalle ja 13 europarlamentaarikolle.

Täytyy vain toivoa, että mahdollisimman moni poliitikko lukisi kirjan ja myös ymmärtäisi lukemansa sekä uskaltaisi alkaa toimia rehellisen tiedon vaatimusten mukaisesti.

Suosittelen Storhaugin erinomaista ja silmiä avaavaa teosta myös muillekin kuin poliitikoille, kaikille Suomen tilasta ja tulevasta kehityksestä huolestuneille kansalaisille. Meidän ei tule seurata Ruotsin, Norjan, Ranskan, Saksan, Britannian ja monien muiden maiden onnetonta linjaa, joka voi johtaa vain liian erilaisten sivilisaatioiden täydelliseen yhteentörmäykseen ja nykyisen eurooppalaisen sivistyksen tuhoutumiseen.