Maailma muuttuu... Maailma muuttuu... Se on aina muuttunut, mutta tällä hetkellä muutosta kiihdyttäviä tekijöitä on niin monta, että muutoksen vauhti saattaa olla kovempi kuin kenties koskaan aiemmin. Globaalin ja paikallisen talouden pitkään jatkunut epävarmuus, koronavirus ja sen tuomat ilmiöt, kärjistynyt maailmanpoliittinen tilanne... Me olemme jälleen kerran pieni hippu meressä, mutta meidänkin olemassaolomme ainakin todennäköisesti jatkuu muutosten ylikin. Miten? Se saattaa olla omissakin käsissämme...
"Muutos on aina hyvä asia"-kuuluu hieman anarkistisiakin piirteitä sisältävä sanonta, mutta muutosta, sen syitä ja seurauksia on myöskin ymmärrettävä. Muutos ei ole itseisarvo eikä muutos poikkeuksetta ole hyvä asia, mutta vaikka esimerkiksi ingressissä mainitsemani muutamat asiat saattavat jotakuta pelottaa, ne tuovat mukanaan myöskin hyviä asioita.
Talouden epävarmuus on akuutisti, juuri nyt toki ikävä asia. Epävarmuus työpaikoista ja asuntolanojen koroista sekä raharikkaiden ahneuden alati räikeämpi näkyvyys kansalle luovat ahdistusta ja jopa konkreettista kärsimystä mutta jospa horisontissa siintävä pitkä ja raskas lama pakottaisikin johtajamme viimein keskittymään olennaiseen, meihin kansalaisiin? Suomeen ja suomalaisiin...
Jos ja kun nykyinen fiatrahajärjestelmä joskus tulee tiensä päähän ja rahaa ei enää taiota keskuspankin holviin tyhjästä, saattaa rahan arvo nousta niin korkeaksi, että sen käyttämistä todella mietitään aina valtioneuvoston norsunluutornista keskiluokkaan saakka.
Jos ja kun Euroopan unioni joskus kaatuu ja meillä on sekä oma valuutta että täysi itsemääräämisoikeus, saattaa vallan merkitys ja arvo nousta niin korkeaksi, että sitä saavat vain ne, joilla on kykyä sitä tavoittaa, käsitellä ja käyttää viisaasti.
Jos ja kun ajat jossain välissä kurjistuvat, demokratia toiminee paremmin kuin aiemmin koska kansalaisten on pakko keskittyä valtansa käyttämiseen ja valita johtajikseen ne, jotka toteuttavat noita arvailemiani jossiteluiden seurauksia. Kuten aiemmassa kolumnissani sanoin, on tärkeää tunnistaa huijarit mutta yhtälailla tärkeää on löytää jotakin parempaa huijareiden tilalle. Muutenhan menemme ojasta allikkoon.
Kun asiat menevät huonosti, on tietyillä ihmisillä taipumus kieltää todellisuus. Kun kaikki on romahtamaisillaan, alkaa epätoivo. Epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja ja tämä alkaa mm. valehtelemaan, jopa enemmän kuin "vain" todellisuuden kieltäessään. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun ihmisen aiemmin järkähtämättömän oloiset ideologiset paradigmat alkavat irrota liitoksistaan.
Nykyään kun talous ja yhteiskunta on rakennettu lähes tyystin liberalismin varaan ja jos/kun talous ja yhteiskunta vielä kokevat romahdukseksi tulkittavia muutoksia, tuon liberalismin airuet muuttuvat epätoivoisiksi. Vielä epätoivoisemmiksi kuin mitä he jo ovat. Toisten liberaalien vaatiessa liberaalia taloutta ja toisten vaatiessa liberaalia yhteiskuntaa hyvinvointivaltioineen, monikulttuurisuushaaveineen ynnä muineen, syntyy skismaa. Kuten nimittäin olemme saaneet huomata ja kuten tulemme tulevaisuudessa yhä selkeämmin huomaamaan, nämä kaksi eivät mahdollista toisiaan.
Nämä kaksi löytävät kuitenkin yhä, skismankin aikana, keskinäisen torailunsa heikentämänäkin yhteisen vihollisen, nationalismin. Nationalismi on ja tulee olemaan valo siinä pimeydessä, jonka liberalismin romahduksen aiheuttama tomupilvi aiheuttaa. Nationalismissa on toivoa ja mitäpä liberaalit enemmän vihaisivat kuin kaikkea sitä hyvää, mitä he eivät voi tarjota?
"Lopullinen taistelu" on dramaattinen ilmaus, mutta sellaiseksi voidaan tulevia vuosia kutsua. Jos liberalismi, globalismi ja monikulttuurisuus voittavat, nationalismi häviää, se on juurikin niin yksinkertaista. Miksi luulette, että nationalismi on valtamediassa niin demonisoitu ja jokainen, joka omaa edes nationalistisia piirteitä leimataan suoraan saatanasta seuraavaksi? Miksi luulette, että hallitukselta riittää rahaa kaikille muille paitsi suomalaisille? Miksi luulette, että mediat alituiseen toitottavat sekä Euroopan unionin, että johtajiemme erinomaisuutta? Miksi "me" olemme heidän todellisuudessaan pahoja ja he hyviä?
Siksi, koska he pelkäävät. He näkevät mahdollisuuden siihen, että vaivalla rakennettu valhe romahtaa. He tekevät julmetulla vimmalla sitä kaikkea, mitä heidän ideologiansa käskee tekemään koska voi olla, ettei sitä kohta enää olekaan mahdollista tehdä. Tähän asti he ovat kieltäneet todellisuuden ja seuraavaksi on epätoivon vuoro.
Taistelu on jo alkanut - Vastakkainasettelun aika on nyt.
Petri Perta
Nykysuomi-nettilehden päätoimittaja






