Yhä harvempi ruotsinkielinen nuori Suomessa haluaa nähdä lisää maahanmuuttajia maassa. Uudessa nuorisobarometrissa lisääntynyttä maahanmuuttoa vastustavien määrä ylittää nyt sen myönteisesti suhtautuvien määrän.
Ajatushautomo Magman ruotsinkielinen nuorisobarometri seuraa, miten ruotsinkieliset nuoret näkevät elämänsä, hyvinvointinsa, tulevaisuutensa ja yhteiskunnalliset kysymykset. Kysely on toteutettu joka toinen vuosi vuodesta 2018 lähtien. Tämänvuotisen kyselyn, jonka Magma on nyt julkaissut, täytti keväällä 2026 yhteensä 1 373 ruotsinkieliseksi rekisteröityä 15–19-vuotiasta nuorta.
Tänä vuonna 40 prosenttia on täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän "Lisää maahanmuuttajia on tervetullut Suomeen" kanssa. Samaa mieltä olevien osuus on 31 prosenttia.
Edellisessä kyselyssä vuonna 2024 tilanne oli päinvastainen. Tuolloin 40 prosenttia toivotti lisää maahanmuuttajia tervetulleeksi, kun taas 29 prosenttia vastusti sitä.
Muutos on nähtävissä sekä poikien että tyttöjen keskuudessa, mutta tasot eroavat jyrkästi. Pojista 53 prosenttia vastustaa useampia maahanmuuttajia, kun taas tytöillä vastaava luku on 29 prosenttia.
Monet nuoret yhdistävät maahanmuuton myös turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet, 52 prosenttia, on täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että lisääntynyt maahanmuutto johtaa yhä vakavampiin konflikteihin ja lisääntyvään väkivaltaan yhteiskunnassa.
Samaan aikaan niiden osuus, jotka uskovat rasismin lisääntyneen ruotsinkielisten nuorten keskuudessa viime vuosina, pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2024: 41 prosenttia verrattuna silloiseen 39 prosenttiin.
Lia Markelin, Magman yhteiskunta-analyytikko ja yksi raportin kirjoittajista, yhdistää muutoksen julkiseen keskusteluun.
— Näen sen suorana heijastuksena yhteiskunnallisesta ilmastosta, jossa elämme, ja huomiosta, jota aihe saa, Markelin sanoo Ylelle.
Nykyään oululainen voidaan ymmärtää niin monella eri tavalla, on oululaisia ja oululaisia. Eli oululaisiksi luetaan valtamediassa myös Ouluun majoitettu natodivisioonakin.
Iltapäivälehden uutisen mukaan Hämeenlinnassa ”paikkakuntalainen” mies tekeytyi sairaanhoitajaksi ja kävi neurologisella osastolla esittelemässä sukukalleuksiaan ja yritti myös raiskata erään naisen. Vain muutama vuosi sitten samainen mies oli istunut vielä peruskoulun penkillä ja nimi viittaa vahvasti Afrikan suuntaan.
Onkohan tosiaan tämäkin henkilö muuttunut ”Oululaiseksi mieheksi” jotenkin mystisesti vain sijoittauduttuaan paikkakunnalle? Yhtä mystistä kuin että miten lapsi muuttuu ”alaikäiseksi naiseksi” jouduttuaan raiskatuksi? Ilmeisesti se raiskatuksi joutuminen katsotaankin uusbolshevikkien ajamassa uuskulttuurissa aikuistumisriitiksi.
Olisiko kuitenkin kyseessä kaulan viiltäminen auki eikä puukotus? Turun terrori-iskusta uutisoitiin puukotuksina, vaikka kyseessä oli kurkkujen auki viiltely islamilaiseen tapaan.
Joskus 70- luvun lopulla tuli asuttua myllyojalla tässä osoitteessa, ei varmaan enää tuntis samaksi paikaksi. Pitänee joskus poiketa siellä ohikulkiissa…
Kaikki muuttuu ja on muuttunut jo tuon ajan kuluessa. Ja nykyään ”muuttumisen” tahti on nopeutunut elämäntahdin kiihtymisen rinnalla aivan uusiin mittasuhteisiin. Etelän taajamissa ja kaupunginosissa on kova rakennusbuumi ja liikennejärjestelmiä on laajennettava väestön lisääntymisen vuoksi noilla alueilla.
Kyseessä voisi olla paikalliset ”kulmahousut”.
Heillä on kyllä tapana tuikata keskivartaloon.
Suomalaiset eivät viillä kaulaan, vaan lyövät joko keskivartaloon tai joko tarkoituksella tai muuten vain osuen sydämeen.
Kaulan viiltäminen on etelä-eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluvaa toimintaa. Myös armeijassa ja erikoisjoukoissa opetetaan viiltämään kurkku, koska se on äänettömin ja nopein tapa tappaa esim. vartiova sotilas.
Talvisodassa meni usein taistelut käsirysyksi ja moni suomalainen sotilas tappoi juoksuhautaan päässeen venäläisen sotilaan morallaan pistämällä häntä kylkiluiden väliin, sillä maaseudulta lähtöisin olevat sotilaat tiesivät mihin on paras pistää, sillä tuolloin eläimiä teurastettiin kotona ja näin puukon käyttö ja sen näppärä käsittely on tuttua ”puuhaa”. Joka tapauksessa sanoisin kuten eräs venäläinen upseeri sanoi Adolf Ehrnroothille (1905-2004) jatkosodassa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen kesällä 1944 viimeisten veristen taistelujen tauottua suomalaisista sotilaista: ”Niin… Kovia poikia!”
Tekijänä yöelämästä tuttu ministeri, ja uhrina ilmeisestikkin ministerin vartija. #ähäkuttimielentila