Suomalaisten medioiden päätoimittajat esittivät viime tiistaina kannanoton, jota lukiessa ei tahattomilta naurunpyrskähdyksiltä voinut välttyä. Kirjoituksesta tuli mieleen Pohjois-Korea, jossa kansalle syötetään virheellistä ja valheellista maailmankuvaa, ja toisinajattelijoista hankkiudutaan eroon.
Päätoimittajien yhdistyksen kannanotto on otsikoitu "Julkisuudessa työtään tekevien vainoamiseen pitää voida puuttua". Kirjoituksessa uhriudutaankin sitten oikein kunnolla. Ja halutaan tuomiolle kansa, joka haluaa kuulla totuuden eikä niele aivopesua.
Kannanoton ensimmäinen allekirjoittaja on päätoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Arno Ahosniemi, joka talvella suorassa tv-lähetyksessä leimasi Nykysuomen oikein erikseen nimeltä mainiten valemediaksi. Heitimme tuolloin Ahosniemelle haasteen, että osoittaisi edes yhden Nykysuomen uutisen, joka on valetta. Ei ole Ahosniemi kyennyt tällaista osoittamaan, eikä kukaan muukaan, esimerkiksi Nykysuomea "mukamasuutissivustoksi" samoihin aikoihin nimitellyt Markkinointi&Mainonta-julkaisun Ilkka Jauhiainen.
Toimittajien saaman negatiivisen palautteen kerrotaan olevan masinoitua ja järjestelmällistä. En sen tarkemmin tiedä, millaista palautetta toimittajat ovat saaneet, mutta kaikesta päätellen niiden pointti on mennyt (pää)toimittajilta täysin ohi. He ovat näköjään niin itseriittoisia, että eivät ollenkaan pidä mahdollisena sitä, että kenties palaute voisi sittenkin olla täysin aiheellista ja omalla toiminnalla ansaittua.
Ylilyöntejä on varmasti palautteiden joukossa, ja monet kiukunpuuskassa tehdyt palautteet olisi varmasti voinut lähettäjä muotoilla toisinkin. Jos joukossa on ollut varsinaista uhkailua, kuten päätoimittajat väittävät, on se luonnollisesti tuomittavaa. Aavistelen kuitenkin, että sanoista tekoihin on pitkä matka, eikä toimittajien turvallisuus ole oikeasti uhattuna. Suomalaiselle luonteelle ei ole ominaista tehdä väkivaltaa lehtikirjoitusten perusteella, vaikka muualla maailmassa sellaista onkin tapahtunut.
Jos mediat ovat jo vuosikausia suoltaneet puolueellisia ja suorastaan valheellisia uutisia, ei ole ihme, että kansalaisilla menee kuppi nurin. Kun tarpeeksi monella alkaa keittää tarpeeksi paljon, he lähettävät roskajutun kirjoittajalle palautetta. Ei siinä tarvita mitään keskusjohtoista masinointia.
Jos päätoimittajat ovat niin varmoja, että toimittajien saama palauteryöppy on masinoitua, luulisi, että he osaisivat samaan hengenvetoon myös kertoa, että missä ja kenen toimesta masinointia harjoitetaan. Minä en ole moista masinointia havainnut kuin vihervasemmistolaisten tekemänä, viimeisimpänä vihakampanjana Ravintola Kaisaniemeen kohdistunut vaino.
Ihmiset haluavat totuudenmukaista ja objektiivista uutisointia. Juuri siksi eniten negatiivisia palautteita ovat saaneet ne toimittajat, jotka ovat kirjoittaneet eniten vääristeltyjä ja totuudenvastaisia juttuja, useimmiten oman henkilökohtaisen aatteensa mukaisesti.
Jos toimittaja esimerkiksi otsikoi kissankokoisilla kirjaimilla maan suurimpiin kuuluvan maakuntalehden etusivulla, että turvapaikanhakijat auttoivat terrori-iskun uhreja, niin olisi varmaan hyvä esittää aiheesta muitakin todisteita kuin kuva, jossa turvapaikanhakija seisoo vieressä, kun ihan muut henkilöt ovat kumartuneina auttamaan uhreja.
Koska monikulttuurinen unelma koki Turussa kolauksen, piti turvapaikanhakijoista leipoa väkisin sankareita, jotta omaan kuplaan ei tulisi säröä.
Onko myöskään ihme, että kansa suivaantuu, jos se saa palkituilta toimittajilta luettavakseen juttuja, joissa terroristia sympataan ja käytännössä vieritetään vastuu iskusta suomalaisten niskaan?
Lisäksi tämä samainen toimittaja itse omissa some-kirjoituksissaan nimeää kokonaisen eduskuntapuolueen rasistipuolueeksi, ja kertoo haastatteluissa joutuneensa muuttamaan some-vainon takia asuinkaupunkiaan. Voiko asuinpaikkaa vaihtamalla jotenkin tulla immuuniksi nettipalautteelle?
Totuus, anyone?
Sen sijaan, että mediat ottaisivat itseään niskasta kiinni, katsoisivat peiliin ja ryhdistäytyisivät rehellistä palautetta saatuaan, ne päinvastoin pitävät kansalaisilta saamiaan palautteita systemaattisena vainona, ja esittävät säännöllisesti näitä kannanottojaan totuudenmukaisen uutisoinnin puolesta.
Päätoimittajat kertovat kannanotossaan, että tämä "vainoaminen" on uhka sananvapaudelle. Minä taas olen sitä mieltä, että nämä päätoimittajat ja niiden edustamat mediat poliittisin ja vakaumuksellisin perustein uutisoivine toimittajineen ovat itse uhka sananvapaudelle.
Ensinnäkin he puolueellisella, sensuroidulla ja valikoidulla uutisoinnillaan ovat jo uhranneet totuuden oman aatteensa alttarille. Ja toisekseen vaatimalla lakimuutoksia, jotta toimittajille kielteistä palautetta antavat saataisiin rikosoikeudelliseen vastuuseen, he ihan itse tappavat loputkin sananvapaudesta. Toisin sanoen he itse harrastavat vainoa totuutta vastaan.
Lisäksi vainoaminen päätoimittajien mielestä uhkaa aiheuttaa itsesensuuria. Eiköhän sitä ole nähty jo tähänkin mennessä ihan riittävästi, hyvässä muistissa ovat Jääskeläisen toimet Ylen Sipilä-uutisoinnin yhteydessä.
Informaatiosodasta puhuvat päätoimittajat haluavat, että heidän julistamansa värittynyt maailmankuva hyväksytään ainoaksi oikeaksi totuudeksi, jota ei kenenkään sovi kyseenalaistaa. Oikean totuuden puhujat on jo nyt leimattu vihapuhujiksi, ja päätoimittajat näköjään haluavat heidät oikein telkien taakse. Eli toisin sanoen valtamedian vastustajat yritetään pelotella hiljaisiksi.
Esimerkiksi julkisessa ja näkyvässä asemassa toimivat poliitikot saavat ihan lain nojalla kestää normaalia kovempaa arvostelua toimistaan. Miksi tämä sama ei saisi koskea myös julkisessa asemassa olevia toimittajia? Päätoimittajat vaativat toimittajille koskemattomuutta, jotta ne saisivat rauhassa toimia kaiken arvostelun yläpuolella, ja uutisoida kansalle ihan mitä haluavat. Missä sananvastuu?
Toivon päätoimittajille jäitä hattuun. Kyse ei ole mistään systemaattisesta vainosta, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei kansa pidä epärehellisyydestä. Jos kokeilisitte joskus uutisoida asioista viileän objektiivisesti, totuudenmukaisesti ja puolueettomasti, saattaisitte huomata, miten negatiivisten palautteiden määrä vähenee dramaattisesti, tai loppuu jopa kokonaan.
Olisiko se kokeilemisen arvoinen keino näiden kannanottojen ja lakimuutosten vaatimisten sijaan? Vai onko totuus mielestänne jo "so last season"?
Katso myös:
https://www.nykysuomi.com/2018/02/08/nakokulma-mika-on-oikeasti-valhe-ja-vihamediaa/
