Mainos:

Näkökulma: Lipposten rahankahminta herättää yhä suurempaa huomiota

Julkaistu 4.8.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Tämän päivän Iltalehdessä (04.08.) toimittaja Marko-Oskari Lehtonen tulkitsee hyvin monen suomalaisen tunteita arvostellessaan Paavo Lipposen ja vaimonsa Päivi Herzbergin järjestelyjä jälkimmäisen eläketulojen maksimoimiseksi. Herzberg saa eläkettä eduskunnasta istuttuaan määrävuodet kansanedustajana. Hän on samanaikaisesti työelämässä.

Valtio ja kaikki mahdolliset hallinnot perustuvat joko pakkoon tai niiden legitimiteettiin hallittavien mielissä. Suomessa on yleensä valittu jälkimmäinen tapa. #Legitimiteetti tarkoittanee rahvaan kielellä jonkinlaista uskottavuutta: Me noudatamme lakeja ja luotamme päättäjiin, koska uskomme että he tekevät oikein.

Kansanedustajien ja ministerien antama sitoumus virkaansa vastaanottaessaan on muistuttamassa heitä siitä, että toimessaan ajattelevat yhteistä hyvää, -ei omien taskujen täyttämistä. Että me kansalaiset käymme äänestämässä, elämme lakien mukaan, maksamme veromme ja tarvittaessa puolustamme tätä maata oman henkemmekin uhalla, -nämä ovat kaikki po. legitimiteetin funktioita.

Toimittaja Lehtonen ei ole turhaan asialla: Eräät viimeaikaiset poliitikkojen tampaukset, joista Lipposten #lippostelu on vain yksi esimerkki, ovat syöneet valtiomme uskottavuutta huolestuttavalla tavalla. Ei näin voida jatkaa.

Mainos:

Meillä on eräs näkyvä ministeri, josta Seura-lehti kertoi äskettäin että hänen koko liikemiesuransa on perustunut yhteiskunnan maksamista tuista hyötymiseen. Nyt tämä hemmo kauppamatkustaa maailmalla Suomen nimissä ja pahat kielet kertoo että sumplii diilejä kaveriensa firmoille sensijaan että edistäisi Suomen kansantaloutta.

Meillä on toinenkin ministeri, joka haluaa yksityistää miltei kaiken, -ja laittaa suomalaiset maksamaan kalliimmista palveluista jossakin #hallintarekisterin takana piileskelevälle joukolle.  Julkisesti omistettua infraa, jota on rakennettu yhteisin ponnistuksin jo Suomen Suuriruhtinaskunnan keisarillisen telefoonilaitoksen ajoista asti, on saatettu sellaisten tahojen omistukseen, jotka eivät veroja tähän maahan maksa eivätkä Suomen lippua tunne.

Olemme aina olleet ylpeitä maanpuolustustahdostamme, -aiheesta. Suomalaiset näyttivät 1900-luvulla useaan kertaan, että suomalaisilla teillä ei vihollinen kolistele telaketjujaan ilman että "ukkoloihe perskarvat palaa". (Väinö Linna keksi tuon sanonnan, en minä.) Niin, tämä koski suomalaisia teitä ja Suomen maaperää.

Kuinka paljon uhrautuvaisuutta meiltä löytyy, jos puolustettavat metsät omistaa joku kasvoton taho Atlantin takaa, tai pörssisalaisuuden kätköistä? Moraalittomuuden hiipiminen politiikan johtotasolle, josta Lehtonern kirjoittaa IL:ssä, on hyvin hyvin vakava asia.

Iltalehti. Seura.



Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

11 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Kallepalle
Kallepalle
9

Nää sairaat ahneet paskiaiset on pakko joskus saada oikeuden eteen Suomea ja suomalaisia vastaan tehdyistä petoksista

PP
PP
9

Suomalaisten äänestyskäyttäytymisen perusteella kansa herää valitettavasti niin myöhään, että jälki silloin on rumaa ja ”oikeus” on kenttäoikeus.

Matut hiiteen loisimasta ja suvakit perään
Matut hiiteen loisimasta ja suvakit perään
9

Kenttäoikeus ois ihan riittävä ja tuomio heti täytäntöön.

Valitut
Valitut
9

Suurin syyllinen tähän tilanteeseen on Suomen kansa. Me saamme jokaisten vaalien jälkeen sellaiset päättäjät kuin olemme ansainneet. M olemme heidät halunnet johtajiksemme.

ertzsi
9

Nimimerkki Valitut, älä viitsi jauhaa paskaa! Ei ole äänestäjien vika, että poliitikot ovat lähes kaikki valehtelijoita, kieroilijoita ja maansa ja kansansa pettureita. Vika on poliitikkojen ja niiden selän takana piileskelevien sionistien, joiden perversseillä ideologioilla (esim. 60-luvun vasemmistoradikalismi) ja ihanteilla (monikulttuurisuus) tämä maa on lähes tuhottu.

Eero Tillanen

Lakana-Lasse
Lakana-Lasse
9

Politiikkan pyrkii paljon juurikin näitä kansakunnan pahimpia ”kyrpiä”. Omahyväisiä paskiaisia jotka perseitä nuollen hilaavat itseään kohti hillotolppaa.
Onko Suomen kansa tyhmää kun äänestää näitä niljakkeita?????

Pekka
Pekka
9

Lippostelu ei ole rikos,se on aivan laillista

Lakana-Lasse
Lakana-Lasse
9

Päivi os. Herzberg pääsi eduskuntaan kun ensin rikkoi perheensä seotessaan Paavo nimiseen mörökölliin.
Petti miestään uransa vuoksi. Ei tosiaan penaalin terävimpiä kyniä.
Kohtahan tuo nousukas joutuu ukkonsa omaishoitajana vaihtamaan sille vaippoja.

huugo
huugo
9

Ihmettelen äänestäjiä kun vuodesta toiseen nostvat valtaan nämä keinottelijat ja mahdollistavat Suomen omaisuuden kähmimisen omiin ja lähipiirien taskuihin. Tosin tämä suunta on ollut vallalla 90-luvun jälkeen vaikka ainhan sitä on ollut mutta nyt se on suorastaan räjähtänyt ilmiöksi jota voi vain hämmästellä. Muistuttaa vähän entisen neuvotoliiton hajoamista kun valtion omaisuus lyötiin lihoiksi rahamiesten toimesta. Jos tätä suuntaa arvostelee, on vastauksena että toimitaan lakien ja asetusten mukaan. Ovatko ihmiset niin idiootteja etteivät ymmärrä että nuo lait ja asetukset sorvataan juurikin näiden kähmijöiden toimesta. Paavon vastaus on takuuvarmasti että toimitaan lain mukaan ja mitään väärää ei ole tehty. Se moraali onkin sitten eri asia, siitä kun ei ole rikoslaissa määrätty rangastuista, olkoon vaikka kuinka härski teko. Vaatii melkoista välinpitämättömyyttä esim. ammattiyhditysjohtajilta antaa lähes kaikki periksi vaatimuksiin kun nämä kähmijät vaativat kansaa talkoisiin. Ja samaan aikaan taskut täyttyvät ja pörssiomistukset lihovat. Ääni väristen silmäkulmat kosteina pidetään tiedotustilaisuuksia Suomen pelastamisesta. Varmaan kulissesiisa nauravat kuset housuissa tätä teatteria ja läpsitään yläfemmoja. Nykyiseen hallitukseen valittiin hyödyllisiä idiootteja ministereiksi Soinin myötävaikutuksella ja ovat oivia apulaisia kokoomus-keskusta politiikalle. Tämä oli se hinta Soinin taloudellisesti rahakkaasta tulevaisuudesta.

ValonSoturi
ValonSoturi
9

Vain mielensä luomassa valveunitilassa olevat jatkavat äänestämistä, koska jos on hereillä ja kykenee tarkastelemaan todellisuutta, niin ei kertakaikkiaan voi enää äänestää. En voi äänestää koska en halua tukea tällaista sairasta järjestelmää, enkä myöskään halua ottaa vastuuta noiden äänestämällä valittujen ihmisten sairaista touhuista. Ei se ole noiden ihmisten vika että tekevät noita itsekkäitä ja omaan etuun pohjautuvia päätöksiä, koska niin toimisi miltei kaikki ihmiset, jos heillä olisi vaan siihen mahdollisuus, koska kaikkien aivoissa on samasta suuresta ihmiskunnan mielestä lähtöisin oleva mieli ja kun tarkastelee tuota suurta ihmiskunnan mieltä, niin voi nähdä että se on sekaisin ja hyvin sairas. Siksi kannattaa alkaa vapautumaan tuon mielen orjuudesta itsetuntemuksen, luontaisen oivalluskyvyn ja harjoitusten avulla.

Da-De
Da-De
9

Katsotaan vielä jotkut äänestäävät demareitakin vaikka ne eläkeläisiä sorsis kuinka Toinen ryhmä on vihreät jotka ei arvosta ihmistä Niiden mukaan petoeläimet saa häätää ihmiset asuinsijoiltaan pois

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Toimitus

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Mainos:

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Mainos:

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/