https://nykysuomi.com/michael-koller-tavoitteena-islamin-ylivalta/

Ulkomaat

Michael Koller: Tavoitteena islamin ylivalta

Päivitetty 19.9.2016, Julkaistu 12.9.2016 – Kirjoittaja Toimitus

Salafistit taistelevat Euroopassa menestyksellä ylivallasta tulkita islamia. Samalla he ovat törmäyskurssilla kaikkien muiden kanssa.

Michael Koller

Neue Zürcher Zeitungissa 30.8.2016, saksasta suomeksi "akez".

"Arabian niemimaan Saudi-Arabian ja Qatarin wahhabilainen johto, sekä myös kansainvälisesti verkostoitunut Muslimiveljeskunta ovat jo vuosikymmenien ajan pyrkineet saavuttamaan äärikonservatiiviselle ja politisoidulle islamin muodolleen tulkintaylivaltaa islamilaisissa yhteisöissä. He ovat tehneet tätä kasvavalla menestyksellä. Tämän radikaalin islamin muodon kannattajien maailmanlaajuinen verkosto on vahvasti vakuuttunut siitä, että heidän uskontonsa on muiden uskontojen ja demokraattisten perustuslakien yläpuolella, joita he pitävä jumalanpilkkana.

Korkein totuus

Uskontoa ei pidetä vain ohjenuorana suhteessa Jumalaan, vaan auktoriteettina, joka säätelee kaikkia yhteiskunnallisia suhteita ja poliittista elämää omien maksiimiensa nojalla. Käsitys omasta uskonnosta korkeimpana totuutena, laajentumaan pyrkivä agenda, sekä vaatimus yhteiskunnallisesta ja poliittisesta vallasta, ajaa tämän islamin muodon törmäyskurssille useiden muiden islamin uskonkäytäntöjen, muiden uskontojen edustajien, ja myös suvaitsevaisten tai muslimitaustaisten ei-uskovien, sekä yhteiskunnallisten toimintatapojen, valtiollisten lakien ja ihmisoikeuksien kanssa. Ja he ovat toimineet laajenevasti Sveitsissä jo kymmenen vuoden ajan.

Poliittinen tutkimus tiivistää poliittis-uskonnollinen islamin "islamismi"-käsitteeksi. Sen keskeinen piirre on pyrkimys syventää sukupuolten välistä erottelua. Kyse on pohjimmiltaan naisen kehon hallinnasta. Näkyvin merkki tästä nykyisestä islamin sisällä käytävästä taistelusta on päähuivi, jonka käytölle ei löydy minkäänlaista uskonnollista velvollisuutta. Kuitenkin siitä on tullut viimeisten 40 vuoden aikana poliittisen islamin symboli. Vaikka päähuivin käytön motiivit voivat olla ulkoisen pakon lisäksi hyvinkin erilaisia, niin sen käytön korostettu näytösluonteisuus viestii selvästi sen poliittisesta dimensiosta. Viesti on yksinkertainen: Islam on täällä ja sen valta kasvaa. Se konstituoi identitääristä vastakkaistodellisuutta ja tekee sen näkyväksi.

Toinen ominaispiirre on repressiivisen kulttuurin rakentaminen muslimitaustaisten henkilöiden keskuuteen tuomitsemalla kaikki "epäislamilainen" (haram) ja propagoimalla "islamilaista" elämäntapaa (halal). Tämä kaikkia muslimeja koskevaksi vaateeksi mielletty näkemys johtaa jatkuvasti ilman päähuivia liikkuvien tyttöjen (tai heidän vanhempiensa) häiriköintiin kouluissa ja julkisilla paikoilla. Moraalipoliiseiksi itsensä ylentäneet henkilöt solvaavat tyttöjä huoriksi tai lumpuiksi.

Henkilöt, jotka julkisesti luopuvat islamista tai kääntyvät toiseen uskontoon eristetään ja usein he joutuvat myös murhauhkausten tai väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Geneveläinen lahkolainen Hani Ramadan piti äskettäin "NZZ-Folion" haastattelussa taas kerran täysin avoimesti tällaista murhaa oikeutettuna. Solvausten tai uhkausten kohteiksi joutuvat myös uskonnollisesti suvaitsevat, pluralistiselle yhteiskunnalle avoimet ja rauhanomaista islamia saarnaavat imaamit, muut hengenmiehet, sekä islamin tutkijat, kertoo Bernin imaami Mustafa Memeti.

Kolmas piirre on julkisen ja avoimen islamia koskevan keskustelun tukahduttaminen, sekä pelon kylväminen. Länsimaissa välineenä on käytetty kritiikin kriminalisointia. Kritiikkiä väitetään rasismiksi, islamofobiaksi tai muukalaisvihaksi, ja sitä vastaan taistellaan nostamalla syytteitä tuomioistuimissa ja lähettämälle viranomaisille lakkaamatta valituksia. Koraanista pyritään tekemään fetissi kannustamalla mustamaalaamaan yliopistojen historiallis-kriittisiä ja filosofisia analyysejä, jolloin konflikteja karttavat luennoijat ohittavat aiheen kokonaan tai julkaisevat kirjoituksiaan salanimillä, kuten Christoph Luxenberg.

Kriitikot murhataan

Islamin kriitikoille esitetään solvauksia ja murhauhkauksia. Monet heistä joutuvat nykyään elämään Euroopassa jatkuvassa poliisin suojelussa, kuten Ahmad Mansour, Seyran Ates, Lars Vilks, Hamed Abdel-Samad, Corinne Rey (Coco), Kurt Westergaard ja Taslima Nasrin - ja tietenkin Salman Rushdie. Islamismi luo myös narratiivin väkivaltaiselle ekstremismille. Sen johdosta tapetaan taiteilijoita ja lehtimiehiä: Theo van Gogh, Stéphane Charbonnier ja "Charlie Hebdon" piirtäjät. Samaan aikaan muslimimaissa murhataan sadoittain intellektuelleja, opettajia, professoreja, juristeja, lehtimiehiä ja taiteilijoita.

Neljäs tunnusmerkki on islamistien levittämä ja konservatiivisiin islamilaisiin piireihin laajalti vaikuttavat salaliittoteoriat, jotka yleisesti julistavat kaikki muslimit uhreiksi ja hyökkääjiksi tapauksesta riippuen ristiretkeläiset, lännen, juutalaiset, amerikkalaiset, kristityt tai vääräuskoiset muslimit.

Vaikka kyse on tosiasioiden vääristämisestä ja selektiivisestä historiatulkinnasta, niin liikkeellä on tällaisia uhrikertomuksia ja ne myrkyttävät lisääntyvässä määrin muslimiyhteisöjen nuorten ajatusmaailmaa koko Euroopassa ja myös Sveitsissä. Ne johtavat muusta yhteiskunnasta eristäytymiseen, mutta myös kiihkeään juutalaisvihaan, jonka johdosta yhä useampia juutalaisia on murhattu Euroopassa vuodesta 2006 lähtien seuraavissa kaupungeissa: Bagneux, Toulouse, Bryssel, Pariisi ja Kööpenhamina. Yhä selkeämmin tulee esiin myös eurooppalaisten kolonialismin johdosta erityisesti arabimaissa ruokittu revanssihenki. Samalla ei kuitenkaan kiinnitetä mitään huomiota omaan islamilais-imperialistiseen menneisyyteen - ja nykyisyyteen.

Viides ominaispiirre on islamistien pyrkimys saattaa Euroopan maissa vähitellen voimaan islamin lait ja uskonnolliset velvoitteet. Välineenä käytetään organisaatioita, joissa heillä on vaikutusvaltaa. Rahoittajat ovat ulkomaisia, etenkin saudiarabialaisia, turkkilaisia ja qatarilaisia. Tämän kolonialistinen toimintatavan tavoite on nostaa islam yhteiskunnalliseen valta-asemaan, mikä edelleen vahvistaisi kiihkouskovaisia virtauksia ei-islamilaisissa yhteiskunnissa.

Tämän johdosta länsimaissa on tehtailtu erityskohtelua vaativien anomusten vyöry koskien viranomaisten kanssa asiointia, koulua, työpaikkaa, armeijaa ja sairaaloita. Samoin eurooppalaisissa oikeusistuimissa pyritään argumentoimaan sharian pohjalta - usein tuloksekkaasti. Lisäksi pyritään perustamaan islamilaisia välityselimiä asuinkortteleihin, moskeijoihin tai kokonaisiin kaupunginosiin jakamaan tosiasiallisia tuomioita ja moraalipoliisin avulla halutaan valvoa islamin lakien noudattamista. Englannissa on perustettu valtion hyväksymiä sharianeuvostoja. Näiden avulla islamilainen laki sai erityisesti perheoikeuden osalta jopa oikeudellisesti sitovan luonteen, jolla on tuhoisia vaikutuksia etenkin naisille ja lapsille niillä erityisen herkillä alueilla, jotka koskevat naisten tasa-arvoa, pakkoavioliittoja, raiskauksia avioliitossa ja lasten oikeuksia.

Islamistisen internationalistisen projektin pitkän tähtäimen tavoite ei ole pelkästään mahdollisimman itsenäisen ja itseorganisoituvan muslimiyhteisön luominen demokraattisen oikeusvaltion sisälle, vaan myös sen syrjäyttäminen ja islamin ylivalta. Jos joku kaipaa tätä tavoitetta kuvaavaa materiaalia, hän voi lukea geneveläisen islamistin Tariq Ramadanin kirjoituksia. Hän on eräs koko maailman vaikutusvaltaisimmista islamilaisista intellektuelleista, jota hänen naiivit aikalaisensa kutsuvat vielä "reformistiksi". Hän puhuu avoimesti Euroopan islamisoimisesta. Se joka ei suhtaudu vakavasti näihin pyrkimyksiin kadottaa näköpiiristään näiden vastustajien määrätietoisuuden ja edessä häämöttävän konfliktin laajuuden.

Usein on esitetty väite, että edellinen kuvaus koskee vain pienten ryhmien näkemyksiä ja siten kyse on islamilaisen yhteisön reunailmiöstä. Se ei pidä enää paikkansa. Islamistien mahti tulkita uskontoa on jo pitkän aikaa ollut suurempi, kuin mitä heidän lukumääränsä antaisi aihetta ajatella ja he kasvattavat edelleen valtaansa radikalisoimalla menestyksekkäästi muslimiyhteisöjen uskonnollis-sosiaalista kenttää. Vuonna 2014 kuudessa Euroopan maassa tehty WZB-kysely antoi tästä selviä viitteitä, samoin lisääntyvä nuorten tyttöjen ja pikkulasten verhoaminen, yhä yleisemmäksi käyvä joustamattomien imaamien ylimielinen käytös ja havaittu islamistien kasvanut aktiivinen toiminta moskeijoissa ja organisaatioissa kaikkialla Sveitsissä.

Masentava vasemmisto

Sveitsiläisten vastuuhenkilöiden tätä kulttuuri-imperialistista suuntausta kohtaan osoittama suvaitsevuus on ollut tähän asti järkyttävän laajaa. Erityisesti osa vasemmistosta antaa masentavan kuvan. Huolimatta vasemmistolle keskeisestä kritiikki-käsitteestä on islamin arvostelu ja satiiri jollakin kieroutuneella logiikalla luokiteltu "heikompien polkemiseksi" (Treten gegen unten) tai rasismiksi. Vasemmistopuolueilta ei tule lakiesityksiä esim. pakkoavioliittojen vastustamiseksi, vaikka tämä kuuluisi niiden aatteen keskeiseen ytimeen.

Vuoden 2010 islamia koskevassa kannanotossaan sosiaalidemokraatit kirjoittivat: "On erittäin vaikeaa olla näkemättä burkhaa naisen alistamisen symbolina". Monille oli kuitenkin sitten "pulmallista", kun sosiaalidemokraattien hallitusneuvos Mario Fehr sanoi, että burkhat eivät kuulu Sveitsiin.

Kun huomioidaan useiden tekijöiden vuorovaikutus - salafistien johdolla tapahtuva maailmanlaajuinen muslimien uudelleen islamisoituminen, kasvava ja katkeamattoman poliittisen islamin nousu (mm. Turkissa), jihadistien näytösluonteisten terrori-iskujen yleinen radikalisoiva vaikutus ja mittava maahanmuutto islamilaisista maista -, niin nämä radikaalien aktiviteetit vaativat aiempaa huomattavasti päättäväisempiä vastatoimia. Mahdollisten toimenpiteiden viitoittajana ja esikuvana voisi toimia edistyksellisten ja katolis-konservatiivisten voimien välinen kulttuuritaistelu 1800-luvulla. Sen sosiaalistavasti vaikuttaneet konfliktit luovat näkemystä - ja sen lopputulos toivoa."

Neue Zürcher Zeitung

Toimitus
toimitus@nykysuomi.com

Seuraa keskustelua

Nimimerkki*

Sähköposti (pakollinen, ei julkaista)*

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

Nimimerkki*

Sähköposti (pakollinen, ei julkaista)*

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

1 Kommentti

Vanhimmat

Uusimmat Äänestetyimmät

HEIKKI LIPPONEN

9

EI VASEMMISTOA SEURAAVAA HALLITUKSEEN,,,MUISTAKAA IHMISET ETTÄ SOSIAALIDEMOKRAATIT ON OPPOSITIOSSA VASEMMISTO MUTTA KUN PÄÄSEVÄT HALLITUKSEEN NIIN SE ONKIN OIKEISTOLAINEN,,TÄLLAISTA JUUPAS EIPÄS PUOLUETTA EI IKINÄ PIDÄ PÄÄSTÄÄ HALLITUKSEEN,,,
NYKYSUOMEEN PITÄÄ SAADA UUSI ISÄNMAALLINEN PUOLUE JOKA AJATTELEE VAIN MEITÄ SUOMALAISIA
EIKÄ NIIN KUIN NYKYISET MAAILMANPELASTAJAT KOK,,KES,,PERSUT,,SDP,,OIKEASTAAN KAIKKI OVAT LIIAN SUVAKKEJA HOITAAKSEEN SUOMALAISTEN OMIA ASIOITA,,,,SUOMEN EDUSKUNTA JA HALLITUKSEN PITÄÄ HOITAA SUOMALAISTEN ASIOITA,,,SIIS SUOMALAISTEN,,,

0

Vastaa

https://nykysuomi.com/yhdysvaltain-karkikenraali-etsii-irtautumisvaylaa-iranin-sodasta/

Ulkomaat

Yhdysvaltain kärkikenraali etsii irtautumisväylää Iranin sodasta

Julkaistu tänään 16:51 – Kirjoittaja Toimitus

WASHINGTON (Xinhua) -- Yhdysvaltain kärkikenraali Dan Caine on viime viikkojen aikana kertonut yksityisesti presidentti Donald Trumpin muille neuvonantajille, että Washingtonin on löydettävä irtautumisväylä sodasta Iranin kanssa, raportoi CNN.

Puolustushaarojen komitean puheenjohtaja teki ehdotuksen, koska "pöydällä olevat sotilaalliset vaihtoehdot konfliktin eskaloimiseksi voisivat kääntyä itseään vastaan", ja pelkällä ilmavoimalla on epätodennäköistä saavuttaa Trumpin ilmoittamia tavoitteita, raportissa sanottiin viitaten kolmeen asiaa tuntevaan lähteeseen.

Raportissa todettiin, että Trump on johdonmukaisesti vaikuttanut vastahakoiselta lähettämään maajoukkoja Iraniin, luottaen siihen, että pelkät ilmaiskuilla voidaan pakottaa Teheran suostumaan sopimukseen hänen ehdoillaan. Caine ja muut Trumpin kabinetin jäsenet pitävät tätä lopputulosta yksityisesti "epätodennäköisenä" raportin mukaan.

CNN:n raportti julkaistiin päivä sen jälkeen, kun Trump sanoi, että vaikka Yhdysvaltojen ammukset varastot ovat kaiken kaikkiaan riittävät, tietyntyyppisten ammusten tarjonta on "hieman tiukempaa".

Pentagonin tiedot osoittivat, että 18 Yhdysvaltain sotilasta on kuollut ja 687 on loukkaantunut sodassa Irania vastaan.

Kasvava määrä mielipidemittauksia osoittaa yleisön lisääntyvää vastustusta Iranin sotaa kohtaan. Washington Post-Ipsos -kyselyssä todettiin, että 68 prosenttia amerikkalaisista uskoo, ettei sota ole "sotimisen arvoinen", kun taas Reuters/Ipsos -kysely osoitti, että noin joka kolmas amerikkalainen tukee sotaa.

Myöhempi raportti: neuvottelut edelleen jumissa

Myöhemmässä Xinhuan raportissa 9. elokuuta Iranin ulkoministeri Seyed Abbas Araghchi sanoi, ettei Iranin ja Yhdysvaltojen välillä ole käynnissä neuvotteluja. Viestejä vaihdetaan välittäjien kautta, hän sanoi, mutta neuvottelut eivät voi jatkua ennen kuin Yhdysvallat lopettaa sen, mitä Teheran kutsuu aiemman yhteisymmärryspöytäkirjan rikkomuksiksi.

Araghchi sanoi myös, että neuvottelut Omanin kanssa uudesta merireitistä Hormuzinsalmessa jatkuvat, mutta tällainen sopimus ei itsessään avaisi vesiväylää uudelleen.

https://nykysuomi.com/tutkimus-sahkopotkulautailijat-saavat-enemman-vakavia-aivovammoja-kuin-motoristit/

Ulkomaat

Tutkimus: Sähköpotkulautailijat saavat enemmän vakavia aivovammoja kuin motoristit

Julkaistu tänään 13:19 – Kirjoittaja Toimitus

Sähköpotkulaudalla loukkaantuneet aikuiset saavat todennäköisemmin traumaattisia aivovammoja ja sisäelinvaurioita kuin loukkaantuneet moottoripyöräilijät ja polkupyöräilijät, kertoo brittiläinen rekisteritutkimus.

Tutkijat tarkastelivat Englannin ja Walesin kansallisen vammarekisterin (National Major Trauma Registry) tietoja. Tutkimus julkaistiin vertaisarvioidussa Scientific Reports -tiedelehdessä.

Aineisto käsittää 15 247 potilasta, joita hoidettiin keskivaikeiden tai vaikeiden traumaattisten vammojen vuoksi vuosina 2020–2022. Ryhmään kuului 580 sähköpotkulautailijaa, 7 027 moottoripyöräilijää ja 7 640 polkupyöräilijää.

Tilastollisen vakioinnin jälkeen traumaattisen aivovamman riski oli aikuisilla sähköpotkulautailijoilla 3,45 kertaa suurempi kuin moottoripyöräilijöillä. Sisäelinvaurioiden riski oli 1,46 kertaa suurempi.

Polkupyöräilijöihin verrattuna traumaattisen aivovamman riski oli 1,74-kertainen, kun taas sisäelinvaurioiden riski oli 1,4-kertainen.

Sähköpotkulautailijoilla kirjattiin vähemmän murtumia kuin moottoripyöräilijöillä ja polkupyöräilijöillä.

Pariskunta ajaa sähköpotkulaudalla kaupungin halki. Kuva: Zoran Zeremski/iStock

Vammakuviot ja onnettomuusriski

Rekisteriaineisto kuvaa sellaisten ihmisten vammoja, jotka olivat jo kärsineet vakavia traumaattisia vaurioita. Se ei siis osoita loukkaantumisriskiä matkaa tai ajettua kilometriä kohden eri liikennemuotojen välillä.

Erillinen vuokrausyhtiö Voin aineisto käsitteli itse raportoituja vaaratilanteita ja läheltä piti -tilanteita.

Aineistot analysoitiin erikseen, eikä niitä voida käyttää suoriin laskelmiin kokonaisvaltaisesta onnettomuusriskistä. Voin osuus kattaa myös vain vuokrattavat sähköpotkulaudat, ei yksityisomistuksessa olevia ajoneuvoja.

Kypärän käyttö oli dokumentoitu 5,9 prosentilla sähköpotkulautailijoista, 45 prosentilla polkupyöräilijöistä ja 75,7 prosentilla moottoripyöräilijöistä.

Tutkijat viittaavat mahdollisina selityksinä kypärän käyttöön, ajoneuvon rakenteeseen, liikenneympäristöön ja kuljettajan käyttäytymiseen. Havainnointitutkimus ei kuitenkaan osoita tarkkaa syy-seuraussuhdetta.

Löydökset tukevat siten maltillisempaa johtopäätöstä kuin suuret otsikot vaarallisimmasta liikennemuodosta.

Vakavasti loukkaantuneilla sähköpotkulautailijoilla oli rekisterissä selvästi erottuva vammaprofiili, kun taas kokonaisvaltaisen onnettomuusriskin vertailu vaatisi tietoja todellisesta käytöstä, matkojen pituuksista ja yksityisomisteisista laitteista.

https://nykysuomi.com/uusi-valvontateknologia-luo-digitaalisen-sormenjaljen-ajoneuvon-laitteista/

Ulkomaat

Uusi valvontateknologia luo digitaalisen sormenjäljen ajoneuvon laitteista

Julkaistu eilen 19:48 – Kirjoittaja Toimitus

Yhdysvaltalainen puolustus- ja turvallisuusyhtiö Leonardo myy teknologiaa, joka yhdistää matkapuhelimet, älykellot, ajoneuvon elektroniikan ja Bluetooth-laitteet liikenteessä oleviin ajoneuvoihin – luoden niin kutsutun digitaalisen tai elektronisen sormenjäljen myös silloin, kun rekisterikilpi puuttuu tai se on peitetty.

Tuotteen nimi on SignalTrace ja se on osa Leonardon automaattista rekisterikilpien tunnistusjärjestelmää (ELSAG ALPR). Sitä markkinoidaan täydennyksenä tavallisille rekisterikilpikameroiden toiminnalle: sensorien on tarkoitus kerätä tunnistettavia radiosignaaleja ajoneuvossa ja sen ympärillä olevasta kulutuselektroniikasta ja yhdistää ne aikaan, paikkaan ja soveltuvin osin rekisterinumeroon.

Yhtiön omassa tuotekuvauksessa ideana ei ole vain nähdä, mikä ajoneuvo kulkee ohi, vaan mikä yhdistelmä laitteita matkustaa toistuvasti yhdessä. Leonardon mukaan tämä voi tarjota johtolankoja silloinkin, kun rekisterikilpi on vaihdettu, peitetty tai sitä ei voida nähdä.

Teknologia on hiljattain herättänyt huomiota Ruotsissa sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja Dagens PS:n 6. elokuuta julkaiseman artikkelin jälkeen. Artikkelissa spekuloidaan muun muassa sillä, miten turvallisuuspalvelut voisivat käyttää vastaavia työkaluja. Tässä tarkastellut julkiset lähteet eivät kuitenkaan sisällä vahvistusta sille, että Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo), Ruotsin liikennevirasto (Trafikverket) tai mikään muu ruotsalainen viranomainen käyttäisi SignalTracea. Varmaa on se, mitä Leonardo myy lainvalvonta-asiakkaille – pääasiassa Yhdysvalloissa – ja miten yhtiö itse kuvaa toimintoa.

Näin digitaalinen sormenjälki toimii

Leonardo kirjoittaa, että elektroniset laitteet, kuten matkapuhelimet, aktiivisuusrannekkeet, älykellot, RFID-tunnisteet ja ajoneuvon omat järjestelmät, lähettävät signaaleja ilmaan. SignalTracen on tarkoitus luoda elektroninen sormenjälki signaaliryhmistä, joiden järjestelmä arvioi liikkuvan usein yhdessä.

Yhtiö tarjoaa havainnollistavan esimerkin: monissa autoissa voi olla iPhone, mutta vain yksi tietty yhdistelmä, jossa on esimerkiksi tietty puhelinmalli, Audi-radio, Bose-kuulokkeet, Garmin-urheilukello, avaimenperäpaikannin ja tietty rekisterikilpi, muodostaa ainutlaatuisen kuvion. Kun sama yhdistelmä ilmestyy useissa mittauspisteissä, Leonardo toteaa, että sitä voidaan käyttää johtolankana tutkinnassa.

Yhtiön mukaan signaalit rajoittuvat materiaaliin, jota laitteet itse lähettävät avoimesti. Leonardo painottaa, ettei järjestelmä pura salausta tai lue viestejä, puheluita tai muuta laitteiden sisältöä. Yhtiön käyttämä vertauskuva on rekisterikilpikamera: se tallentaa tunnisteen, ei ajoneuvon "sisältöä".

Samaan aikaan juuri tunniste – ja linkki useiden laitteiden, ajoneuvon ja liikkumismallin välillä – tekee teknologiasta arkaluonteista yksityisyyden kannalta. Tallennettu tieto ei ole vain sitä, että anonyymi auto ajoi ohi, vaan että tietty joukko henkilökohtaisia tavaroita, joita usein kantaa sama henkilö tai ryhmä, liikkui tiettyä reittiä tiettyyn aikaan.

ALPR muuttuu henkilökeskeiseksi seurannaksi

Automaattisesta rekisterikilpien tunnistuksesta on jo tullut yleistä infrastruktuuria Yhdysvalloissa, ja sitä käytetään yhä enemmän myös Euroopassa. SignalTrace ottaa seuraavan askeleen: ajoneuvoista niissä matkustaviin ihmisiin ja laitteisiin.

Tuote-esittelyssä Leonardo korostaa, että järjestelmä voi:

tunnistaa elektronisten laitteiden ja ajoneuvojen liikkeet;
tallentaa tietoja palvelimelle myöhempää hakua ja analysointia varten;
tunnistaa ajoneuvon sen elektronisen allekirjoituksen perusteella ilman rekisterinumeroa;
paljastaa allekirjoitukset, jotka liikkuvat usein yhdessä, kuten saattueet; ja
olla käytössä ilman rekisterikilpikameraa jokaisessa paikassa, mukaan lukien ympäristöt kuten metrot ja kauppakeskukset.

Viimeinen kohta on tärkeä. Teknologiaa ei myydä pelkästään "älykkäämpänä nopeusvalvontakamerana", vaan laajempana signaalitiedustelun kerroksena jokapäiväisen liikkumisen ympärillä. Kun sensorit sijoitetaan strategisesti, ne voivat yhtiön mukaan rakentaa tietokantoja siitä, mitkä laitteet kuuluvat yhteen – ja siten käytännössä siitä, mitkä ihmiset tai ryhmät matkustavat säännöllisesti yhdessä.

Riippumattomat tutkivat mediat ovat myös korostaneet riskiä. Kesäkuussa 2026 404 Media kuvaili, kuinka SignalTrace linkittää säännöllisesti yhdessä kulkevat laitteet rekisterikilpitietoihin ja kuinka ALPR-kamerat voivat siten siirtyä autojen seurannasta suorempaan yksilöiden seurantaan puhelimien, kuulokkeiden ja puettavan elektroniikan kautta.

Turvallisuuspuhe kohtaa massadatan

Leonardo paketoi teknologian tutkintatyökaluksi: tavaksi löytää ajoneuvoja peitetyistä kilvistä huolimatta, luoda johtolankoja rikostutkinnassa ja hälyttää tutkijat allekirjoituksesta vasta, kun he sitä aktiivisesti pyytävät. Yhtiön sanamuotojen mukaan tietoja säilytetään, kunnes joku esittää tietyn kysymyksen, ja järjestelmää sanotaan käytettävän vasta rikosten tapahduttua.

Tällaiset vakuuttelut ovat yleisiä valvontateknologian myynnissä. Ongelma on rakenteellinen eikä tekninen. Kun sensorit, tietojen tallennus ja analyysityökalut ovat paikoillaan, lainsäädäntö, virastokäytännöt ja poliittinen tahto – eivät markkinointiesitteet – määrittävät, kuinka laajasti materiaalia voidaan hakea, kuinka kauan sitä säilytetään ja mitkä tahot saavat siihen pääsyn.

Ruotsissa keskustelu liikennevalvonnasta on tähän asti koskenut usein nopeutta, kilpien sijoittelua ja kamerakulmia. Ruotsin liikennevirasto laajentaa nopeuskameroiden verkostoa ja on muun muassa testannut sijoitteluja, joista on parempi näkymä kaistoille ja tuulilasin läpi. Tämä on eri teknologiaa kuin SignalTrace, mutta suunta on sama: lisää dataa liikenneympäristöstä, lisää automaatiota ja enemmän turvallisuuteen perustuvia argumentteja.

Samaan aikaan EU vaatii uusiin autoihin edistyksellisiä kuljettajan tarkkaavaisuuden varoitusjärjestelmiä, jotka sisältävät kamera- ja sensoripohjaista kuljettajan valvontaa ohjaamossa. Yhdessä tarkasteltuna nämä kehityssuunnat viittaavat tulevaisuuteen, jossa ajoneuvosta tulee yhä enemmän kytketty ympäristö: sisältäpäin kuljettajasensorien kautta ja ulkopuolelta kilpi- ja signaalisensorien kautta.

Mikä on varmaa – ja mikä ei

Se, että SignalTrace on olemassa kaupallisena tuotteena ja että Leonardo kuvaa avoimesti, miten elektroniset sormenjäljet rakentuvat laitesignaaleista, on vahvistettu yhtiön omassa materiaalissa. Se, että teknologiasta keskustellaan tapana tunnistaa ajoneuvoja ilman kilpiä, saa tukea samoista lähteistä ja tutkivasta journalismista.

Sitä vastoin tässä tarkastellussa aineistossa ei ole julkista näyttöä siitä, että Ruotsin viranomaiset olisivat ottaneet käyttöön juuri tämän tuotteen tai että Säpo käyttäisi nopeuskameroiden digitaalisia sormenjälkiä "tavallisia kansalaisia" vastaan. Tällaisia väitteitä tulisi siksi kohdella spekulaationa tai julkisessa keskustelussa esitettyinä väitteinä, kunnes ne voidaan tukea hankinta-asiakirjoilla, laillisilla valtuuksilla, viranomaispäätöksillä tai riippumattomalla raportoinnilla.

Tämä ei tee teknologiasta vähemmän merkityksellistä. Päinvastoin. Valvonnan historia osoittaa, että työkalut pysyvät harvoin vain siinä kapeassa käyttötarkoituksessa, johon niitä alun perin myytiin. Kun rekisterikilpitiedot, Bluetooth-tunnisteet, aikaleimat ja sijaintitiedot voidaan yhdistää, syntyy infrastruktuuri liikkumismallien kartoittamiseen – ei vain ajoneuvojen, vaan ihmisten, joiden laitteet kulkevat heidän mukanaan autossa, bussissa tai kauppakeskuksessa.

Teknologian kritiikki ei siksi koske niinkään kapeaa lainvalvonta-argumenttia, vaan sitä tosiasiaa, että arjen näkymättömistä signaaleista – puhelimesta taskussa, kellosta ranteessa, kuulokkeista korvilla – tulee raakamateriaalia poliisin ja viime kädessä poliittisiin tietokantoihin ilman, että kansalaiset aktiivisesti luovuttavat kyseistä tietoa.

https://nykysuomi.com/vakivaltaiset-varvaysratsiat-jarisyttavat-ukrainaa-perheiden-yrittaessa-estaa-sieppauksia/

Ulkomaat

Väkivaltaiset värväysratsiat järisyttävät Ukrainaa perheiden yrittäessä estää sieppauksia

Julkaistu eilen 16:39 – Kirjoittaja Toimitus

Vaimo tarrautuu mieheensä koko vartalollaan samalla kun univormupukuiset miehet yrittävät repiä hänet irti naisen syleilystä. Toisilla videoilla miestä potkitaan maassa ennen kuin hänet raahataan pakettiautoon, kun taas toinen vedetään ulos autostaan ja neljä värvääjää kantaa hänet pois. Tässä paljastuu inhimillinen todellisuus Ukrainan yhä raaemman liikekannallepanon takana.

Auton sisällä oleva nainen on kietonut kätensä miehen kaulan ja hartioiden ympärille. Miehen silmissä näkyy paniikki. Kädet kurottavat sisään ovista ja vetävät pariskuntaa, mutta nainen kieltäytyy päästämästä irti. Kyseessä ei ole abstrakti kysymys ”henkilöstötarpeista”. Se on perhe, joka kohtaa riskin tulla revityksi erilleen yhdellä hetkellä.

Omaisille värväysauto ei ole neutraali kulkuväline. Se voi kuljettaa aviomiehen, isän tai pojan taistelukentälle, jossa pienet lennokit metsästävät ihmisiä avoimilla kentillä ja juoksuhaudoissa. Kukaan ei voi luvata perheelle, että mies palaa kotiin. Heidän silmissään kutsunta saattaa siksi vaikuttaa kuolemantuomiolta.

Zelenskyin hallitus kantaa suoran vastuun siitä, miten liikekannallepano toteutetaan. Samaan aikaan länsimaiset hallitukset ovat vuosien ajan luvanneet tukea sotaa ”niin kauan kuin se kestää”, kun taas ukrainalaiset perheet maksavat ylivoimaisesti korkeimman hinnan ihmishengissä.

Hän kieltäytyy antamasta heidän viedä miestä

Kohtaus auton sisällä on sydäntäsärkevä juuri siksi, että se osoittaa, mitä sodan suuret sanat tarkoittavat, kun ne tavoittavat yksittäisen ihmisen. Mies ei ole vain numero liikekannallepanokiintiössä. Hän on jonkun elämänkumppani. Nainen pitää hänestä kiinni ikään kuin hänen oma kehonsa olisi viimeinen este miehen ja rintaman välillä.

Toisessa pätkässä siviiliasuinen mies nähdään makaamassa maassa useiden ihmisten ympäröimänä, joista osa käyttää univormuja. Häntä potkitaan ja sitten hänet raahataan kadun poikki kohti tummaa pakettiautoa, jonka ovi on auki.

Video näyttää suurimman osan väliintulosta läheltä. Miestä pidetään alhaalla, häneen kohdistetaan toistuvia potkuja, ja sitten hänet vedetään kohti ajoneuvoa ihmisten seisoessa lähistöllä.

Vedettiin ulos autostaan ja kannettiin pois Ternopilissa

Kolmas video, jonka sanotaan olevan Ternopilista Länsi-Ukrainasta, on kuvattu ylhäältä päin. Neljä miestä lähestyy pysäköityä autoa, avaa kuljettajan oven ja vetää kuljettajan paikalta miehen ulos. Sitten he kantavat häntä käsistä ja jaloista kohti odottavaa pakettiautoa.

Auton luona oleva nainen yrittää puuttua tilanteeseen ja seuraa ryhmää, kun miestä viedään pois. Videosekvenssi tekee fyysisen pakkokeinon näkyväksi siitä hetkestä lähtien, kun auton ovi avataan, siihen asti, kun mies on kannettu värvääjien ajoneuvoon.

Järjestelmä kääntyy omaa väestöään vastaan

Väkivaltaa ei voi enää kuitata vain muutamina erillisinä väärinkäytöksinä. Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu kirjasi yli 6 000 valitusta värväyshenkilöstöä vastaan vuonna 2025 – kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna, BBC raportoi. Valitukset sisältävät pahoinpitelyjä, lainvastaista vapaudenriistoa ja puutteellisia olosuhteita värväyskeskuksissa.

Amnesty International toteaa, että TCC:n (alueelliset värväyskeskukset) henkilöstö on jatkanut miesten kiinniottamista väkivalloin julkisilla paikoilla. Järjestö viittaa videoihin väkivallasta, raportteihin fyysisestä pahoinpitelystä ja kuolemantapauksista. Roman Sopin vietiin värväyskeskukseen Kiovassa ja hän kuoli myöhemmin vakavaan päävammaan. Tutkinnan tuloksista ei ollut tietoa vuoden loppuun mennessä.

Vastareaktio on myös muuttunut väkivaltaiseksi. Ukrainan kansallinen poliisi on kirjannut yli 600 hyökkäystä värväyshenkilöstöä vastaan vuodesta 2022 lähtien. Lvivissä noin 200 ihmistä piiritti hiljattain värvääjät, murskasi heidän ajoneuvonsa ja käänsi sen ympäri. Tapaus osoittaa, että TCC:n henkilöstöstä itsestään on tullut kasvavan tyytymättömyyden kohteita.

Ukrainalaista termiä ”busifikaatio” (busifikatsiya) käytetään kuvaamaan ihmisten pysäyttämistä, kiinniottamista ja viemistä ajoneuvoihin. Viranomaiset kuvailevat operaatioita liikekannallepanoksi, kun taas omaiset ja kriitikot vertaavat niitä usein sieppauksiin.

Lennokit aiheuttavat kasvavan osan tappioista

Rintaman pelko ei ole pelkuruutta. Nykyaikaisesta taistelukentästä Ukrainassa on tullut elektronisesti valvottu kuoleman maisema. Ranskan kansainvälisten suhteiden instituutin raportti, jota Reuters lainasi, arvioi lennokkien aiheuttamien tappioiden osuuden nousseen alle 10 prosentista vuonna 2022 peräti 80 prosenttiin vuonna 2025.

Pienet FPV-lennokit voivat valvoa kulkureittejä, seurata yksittäisiä sotilaita ja iskeä juoksuhautojen sisälle. Tämä on tehnyt rintaman ympäristöstä huomattavasti vaarallisemman jopa perinteisten taistelulinjojen ulkopuolella, sillä liike voidaan havaita ja sitä vastaan voidaan hyökätä ilmasta.

Carnegie huomauttaa, että pakkovervays tuottaa usein vähemmän motivoituneita ja vähemmän soveltuvia sotilaita, lisää kurinpito-ongelmia ja kuormittaa komentajia, jotka ovat jo valmiiksi kovan paineen alla. Tällainen liikekannallepano saattaa siis lisätä sotilaiden määrää paperilla ratkaisematta yksiköiden ongelmia koulutuksen, motivaation ja kestävyyden suhteen.

Yksi näkyvimmistä Yhdysvaltain jatkuvan sotilaallisen tuen puolestapuhujista on ollut senaattori Lindsey Graham. Tavatessaan Zelenskyin Kiovassa heinäkuussa hän keskusteli aseavun lisäämisestä, pakotteista ja Ukrainan sotilaallisista tarpeista.

Lindsey Graham and Volodymyr Zelenskyy shake hands in Kyiv. — Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tervehtii Yhdysvaltain senaattori Lindsey Grahamia Kiovassa heinäkuussa 2026. Kuva: Ukrainan presidentin kanslia/X.

Länsi painosti Ukrainaa laskemaan liikekannallepanoikää

Yhdysvallat ja Euroopan maat tarjoavat aseita, rahaa ja tiedustelutietoa, kun taas Ukraina tarjoaa sotilaat ja kantaa sotilaalliset tappiot. Epätasapaino on lisännyt kritiikkiä siitä, että länsimaiset johtajat voivat puolustaa sodan jatkamista joutumatta kohtaamaan samanlaista liikekannallepanopainetta omissa maissaan.

Syksyllä 2024 Yhdysvaltain silloinen hallinto kehotti Kiovaa laskemaan liikekannallepanoikää 25 vuodesta 18 vuoteen. Zelenskyi hylkäsi vaatimuksen sanoen, että jo olemassa olevat prikaatit on ensin varustettava. Vaatimus osoitti silti, kuinka keskeiseksi Ukrainan nuorten miesten saaminen oli muodostunut Washingtonin arvioissa sodasta.

Ilmaukset ”sota viimeiseen ukrainalaiseen asti” on tullut toistuvaksi sanonnaksi kriitikoiden keskuudessa, jotka viittaavat kuiluun lännen poliittisten päätösten ja Ukrainan väestön kokemien tappioiden välillä.

Länsimaiset hallitukset ovat jatkaneet asetoimitusten ja pakotteiden priorisointia, kun taas suora vuoropuhelu Moskovan kanssa on ollut vähäistä. Kriitikot väittävät, että rauhanneuvottelut on liian usein sidottu ennakkoehtoihin, jotka vaikeuttavat kompromissia. Lännen linjan puolustajat puolestaan katsovat, että sotilaallisen tuen tulisi vahvistaa Ukrainan asemia ennen tulevia neuvotteluja.

Kiova on pitkälti noudattanut samaa lähestymistapaa. Niin kauan kuin neuvottelut eivät tuota tulosta, tarve uusille sotilaille säilyy, mikä puolestaan lisää painetta liikekannallepanojärjestelmää ja siitä kärsiviä perheitä kohtaan.

Ukrainalaiset maksavat hinnan

Tämä näkökohta jää usein piiloon sotaa koskevassa polarisoituneessa keskustelussa. Ukrainalaiset pelkistetään sankaruuden symboleiksi tai pelinappuloiksi geopoliittisessa kamppailussa. Heidän pelkonsa annetaan näkyä vain silloin, kun se sopii läntiseen narratiiviin. Kun vaimo pitää kiinni miehestään tai lapsi näkee isänsä vietävän pois, kuva muuttuu epämiellyttäväksi, koska se näyttää iskulauseiden toisessa päässä olevat kustannukset.

Ukrainan väestön osalta kolme painetta kohtaavat: rintaman riskit, värväysjärjestelmän pakkokeinot ja länsivaltojen vaatimukset kestävyyden jatkamisesta. Keskustelu liikekannallepanosta ei siis koske vain sitä, kuinka monta sotilasta armeija tarvitsee, vaan myös perheiden oikeusturvaa, luottamusta valtioon ja näkymiä neuvotteluratkaisun saavuttamisesta.

Nämä kolme videota on voitu noutaa ja niiden näkyvät tapahtumakulut on tarkistettu. Päävideon tarkkaa sijaintia ja asianosaisten henkilöllisyyksiä ei ole voitu vahvistaa riippumattomasti; kahden muun videon sijaintitiedot perustuvat julkaisijoiden väitteisiin. Tämä varaus koskee yksittäisten videoiden yksityiskohtia – ei laajempaa kaavaa, jota tukevat Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu, Amnesty International, ukrainalaiset todistajalausunnot ja laaja kansainvälinen uutisointi.