Ihmettelen suuresti kaikkia niitä ihmisiä, jotka asian merkitystä edes pintapuolisesti pohdittuaan voivat pitää tällaista ratkaisua millään muotoa hyvänä ja kannatettavana asiana. Kehotan heitä miettimään tarkemmin. Ihmettelen myös sitä, ettei päätöksestä ole noussut nyt nähtyä suurempaa yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä.

Perustuslakimme 10 § toteaa, että "jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu" ja että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle.

Ratkaisu tarkoittaa sitä, etteivät riittävän merkittävässä asemassa olevan henkilön yksityiselämä sekä hänen luottamuksellinen ja yksityinen viestintänsä ole HS:n näkemyksen mukaan perustuslain tarkoittamalla tavalla turvattuja ja loukkaamattomia. Koska kyseessä ovat seitsemän vuotta ennen ministeriyttä lähetetyt vanhat viestit, ratkaisu lisäksi purkaa riittävän merkittävässä asemassa olevan henkilön yksityiselämän suojan ja luottamuksellisten viestien salaisuuden takautuvasti myös ajalta ennen tuon riittävän merkittävän aseman saavuttamista.

Lisäksi tässä tapauksessa se, onko jutun kohteen asema riittävän merkittävä oikeuttaakseen viestien julkaisemisen, perustuu lopulta yksinomaan toimituksen harkintavaltaan. Ministeri epäilemättä on yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, mutta yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia ja merkittävissä asemissa olevia henkilöitä löytyy muualtakin. Aseman merkittävyys on lopulta tulkintakysymys ja tulkinnat saattavat ajassa elää paljonkin.

Esimerkiksi Sanoma Oy:n hallituksen jäsenet epäilemättä ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Sellainen on myös Helsingin Sanomien päätoimittaja. Pitäisikö heidänkin luottamuksellisen viestintänsä ja yksityiselämänsä suojasta olla valmiit tinkimään, jos riittävän painava yhteiskunnallinen ja journalistinen peruste löytyy?

Entäpä vaikka suuren yliopiston rehtori, pörssiyhtiön toimitusjohtaja tai evankelis-luterilaisen kirkon piispa? Hekin ovat merkittäviä ja vaikutusvaltaisia. Mihin raja vedetään? Kuka sen vetää, jos perustuslain periaatteita luottamuksellisen viestin salaisuudesta ja yksityiselämän suojasta voidaan soveltaa joustavasti ja valikoiden, ikään kuin jonkinlaisena suosituksena?

Johtopäätös tapahtuneesta on selkeä. Kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä. Harkintavalta siitä, onko tuo asema riittävän merkittävä oikeuttaakseen näiden viestien julkaisemisen, on sillä tiedotusvälineellä, jonka haltuun nämä viestit syystä tai toisesta ovat päätyneet.

Yksityiselämän suojan kannalta päättyneessä parisuhteessa osapuolten toisilleen lähettämien luottamuksellisten yksityisviestien julkaiseminen maan suurimmassa lehdessä on sellainen ratkaisu, että nyt olisi syytä viheltää peli poikki, painaa jarrua ja todella pysähtyä ajattelemaan.

Lähde: Markku Jokisipilän facebook