Ihmisillä, jotka joivat eniten kahvia, oli vähemmän kehon rasvaa, vähemmän rasvaa sisäelinten ympärillä ja suurempi lihasmassa kuin ihmisillä, jotka kuluttivat kahvia vähän tai eivät lainkaan. Tämä selviää uudesta suomalaistutkimuksesta, vaikka tutkijat korostavat, etteivät tulokset todista kahvin aiheuttaneen eroja.
Tutkimuksen suorittivat Oulun yliopiston tutkijat, ja siihen osallistui 2 264 Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntynyttä henkilöä. Ryhmä on osa pitkäaikaista väestötutkimusta, jossa seurataan heidän terveyttään ajan mittaan. Osallistujat olivat 46-vuotiaita aineiston keruuhetkellä. Tutkijat jakoivat heidät itse ilmoitetun kulutuksen mukaan: ei kahvia, yhdestä kahteen kuppia, kolmesta neljään kuppia tai viisi tai useampia kuppeja päivässä.
Vaikka osallistujilla oli suunnilleen sama painoindeksi (BMI), heidän kehon koostumuksensa erosi ryhmien välillä. Niillä, jotka joivat enemmän kahvia, oli pienempi osuus kehon kokonaisrasvasta ja vähemmän viskeraalista rasvaa, kun taas heidän luustolihasmassansa oli suurempi heinäkuussa European Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.
Tutkijat analysoivat myös 164 aineenvaihduntamarkkeria sekä verensokeri-, insuliini- ja sukupuolihormonimarkkereita. Osallistujat olivat paastonneet ja pidättäytyneet kahvista ja tupakoinnista ennen näytteiden ottoa. 2 264 osallistujasta 2 194 joi kahvia ja vain 70 ei.
Eroja insuliinimarkkereissa ja hormoneissa
Sekä miehillä että naisilla suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä veren haarautuvaketjuisten aminohappojen alhaisempiin pitoisuuksiin. Aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet näiden aminohappojen jatkuvasti kohonneet tasot insuliiniresistenssiin ja suurempaan tyypin 2 diabeteksen riskiin.
Miesten keskuudessa suurempi kahvin kulutus oli yhteydessä myös suotuisampaan glukoosi-insuliiniprofiiliin. Hormonaalinen kuva oli monimutkaisempi: kokonais- ja biosaatava testosteroni sekä sukupuolihormoneja sitova globuliini (SHBG) olivat korkeampia, kun taas vapaa testosteroni ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman alhaisempia. Naisten kohdalla yhteyksiä oli vähemmän, ja ne koostuivat pääasiassa korkeammasta SHBG:stä ja alhaisemmista vapaiden androgeenien arvoista.
— Miljoonat ihmiset kuluttavat kahvia joka päivä, mutta silti tiedämme yllättävän vähän siitä, miten se liittyy aineenvaihduntaamme ja hormoneihimme. Tuloksissamme korostui selvä hormonaalinen allekirjoitus, joka ei hävinnyt, vaikka otimme huomioon painoindeksin ja elintapatekijät. Useat näistä yhteyksistä erosivat miesten ja naisten välillä, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Luca Verroest yliopiston tiedotteessa.
Oulun yliopisto korostaa myös, etteivät tulokset voi vielä muodostaa perustaa uusille ravintosuosituksille.
Osoittaa yhteyden, ei syy-seuraussuhdetta
Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, mikä tarkoittaa, että kahvitottumukset ja fyysiset markkerit mitattiin samanaikaisesti. Se ei voi määrittää, vaikuttiko kahvi kehon koostumukseen, joivatko tietynlaiset elämäntavat omaavat ihmiset enemmän kahvia vai olivatko muut tekijät molempien taustalla.
Kulutus oli myös itse ilmoitettua, kahvia juomattomien ryhmä oli pieni, ja kaikki osallistujat tulivat suhteellisen homogeenisesta suomalaisesta syntymäkohortista. Muut elintavat ovat voineet vaikuttaa sekä siihen, kuinka paljon osallistujat joivat kahvia, että heidän kehon koostumukseensa, kuten News Medical toteaa arviossaan tutkimuksesta.
Tutkijat tekevät parhaillaan kokeita selvittääkseen, aiheuttaako kahvi itsessään muutokset ja mitkä juoman monista bioaktiivisista yhdisteistä saattavat olla vastuussa. Vasta sitten ihmisillä tehtävät interventiotutkimukset voivat osoittaa, onko yhteyksillä käytännön merkitystä.
Kun kokoomus ja vihervasemmisto junailee kaikki terveyspalvelut globaaleille suuryrityksille, niin vanhusten ääni tukahtuu lopullisesti tyynyyn jota heidän naamalleen painetaan.
Sairaaloiden ja hoitolaitosten lisäaine höttöruoka pitää tehokkaasti matala-asteista tulehdusta yllä. Kun paskaruoasta heikentyneelle vanhukselle tuupataan rutiinin omaisesti influenssapiikki niin se on menoa. Suomen vanhustenhoito on todellisuudessa Stalinin tuhoamisleirien hienostuneempi versio.
Hoivakodit nyhtävät aivan saatanalliset voitot ja tyhjentävät vanhusten kaikki säästöt ja omaisuudet liiveihinsä jolei vanhuksella satu olemaan sukulaista edunvalvojana.
Moni ei ikinä ottaisi ”sikapiikkiä” mutta eivät tiedä että jo muutama vuosi sitten sekin litku liitettiin kausipiikin nesteisiin, joten ota kausipiikki niin saat pahimmassa tapauksessa ikuisen vaurion joka lototaan joka ottajan kohdalla mikä osui.
Yleensä kun näitä ”uudistuksia” tehdään ei kuunnella kenenkään ääntä. Tarkoittaen nimenomaan niitä jota kulloisetkin ”kehnonnukset” koskevat. Suurimpina tienaajina on aina rahan valta ja yksityiset firmat, jotka pääsevät hinta -raiskaamaan alan tariffit sille tasolle, että ne löytävät tiensä veroparatiiseihin. Tästä ei yhteiskunta pahastu menetettyinä verotuloina, vaan sen sijaan pienten ihmisten pullonpalautus rahoista verottaja ärisee kuin nälkäinen karhu. Mieleen tulee Irwinin come back -biisi ”Terveisiä perseestä!”
Sanoisinko, että sanoitus kestää ajanpatinaa ja kuvaa yhteiskunnan tilaa valitettavan pysyvästi!
Kysymys siitä, kuka hoitaa vanhukset on täysin keinotekoinen ja hallinnollisilla päätöksillä aikaansaatu ongelma. Resursseja on, koska
— nykyeläkeläinen on hyväkuntoinen.
Eläkeläisyys ei ole sairaus. Ei myöskään merkki työkyvyttömyydestä.
— Ei henkilö tule sairaaksi tai työkyvyttömäksi hallinnollisella päätöksellä. Eläkepäätöksellä.
Vanhukset hoitavat itse itsensä ja monet ”vanhat ihmiset” saavat uutta iloa ja uutta tuloa elämäänsä osallistumalla hoitotyöhön kuka isommalla, kuka pienemmällä panoksella. Lopultakin vain vanha ihminen voi oikein ymmärtää toisen vanhan ihmisen elämää ja ongelmia. Nuoret kyllä ovat parempia juoksupoikina, juoksutyttöinä ja juoksu-lgtb-oletettuina olioina.
— jos johonkin tehtävään erityistä ammattitaitoa tarvitaan niin sitä löytyy eläkeläisten keskuudesta siinä kuin kantaväestönkin. Jopa enemmän, koska terveydenhoidosta kiinnostuneet pitävät itsensäkin terveinä. Pitkään. — Terveydenhoidon ammattilaiset eläköityvät siinä missä muukin väestö.
Yksi merkittävin ja ehkä ratkaiseva hallintopäätös, jonka purkaminen saisi eläkkeellä olevat kansalaiset auttamaan toinen toistaan on se, että työn tekeminen alentaa eläkettä.
— Jos eläke oikeasti on ansaittu, ei työn tekemisellä pitäisi olla mitään vaikutusta eläkkeen suuruuteen.
— Kansalaisten vaan pitää yksissä tuumin vaatia maksamiaan eläkkeitä itselleen; eläkepäivien iloksi ja riippumatta siitä tekeekö työtä vaiko ei.
(Nykyinen tilanne myös eläkkeiden osalta on sellainen, että ”ansaitun” eläkkeen, esimerkiksi työeläke, voi menettää työtä tekemällä, mutta hallintopäätöksellä annettua, esimerkiksi kansanedustajan eläke, ei voi menettää.)