Miten maakunta- ja sote-uudistus vaikuttaa vanhusneuvostojen toimintaan? Miten saadaan vanhusneuvostojen ääni entistä paremmin kuuluviin? Miten vanhuuteen tulisi varautua niin yhteisöllisesti kuin yksilönkin näkökulmasta?
Valtiovarainministeriön Avoin hallinto -hanke, sosiaali- ja terveysministeriö, Vanhustyön keskusliitto ja Valli ry ovat tänään järjestäneet yhteistyössä Vanhusneuvostopäivän Helsingissä.
Tänä vuonna teemoina ovat maakunta ja sote-uudistuksen vaikutukset vanhusneuvostojen toimintaan. Tilaisuudesssa pohditaan, miten vanhusneuvostojen ääni saadaan entistä paremmin kuuluviin. Päivän aikana keskustellaan myös vanhuuteen varautumisesta niin yhteisöllisesti kuin yksilönkin näkökulmasta. Päivä koostuu tietopohjasta, esimerkeistä, hyvistä käytännöistä, ideoinnista ja keskustelusta.
Tilaisuus on tarkoitettu kuntien ja alueiden vanhusneuvostoille sekä tilaisuuden teemoista kiinnostuneille muille sidosryhmille ja yhteistyökumppaneille.
Vanhusneuvostopäivä on Avoimen hallinnon ohjelman (www.avoinhallinto.fi) yhdessä ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa järjestämä vuotuinen yhteistyötilaisuus. Avoimen hallinnon ohjelman yhtenä tavoitteena on kaikkien osallisuuden edistäminen.
Tilaisuuden ohjelma: https://avoinhallinto.fi/tapahtumat/vanhusneuvostopaiva-2018/
#vanhusneuvosto2018
Lähde: Valtiovarainministeriö
Aiheeseen liittyvää:
https://www.nykysuomi.com/2018/10/23/reijo-tossavainen-punavihrean-moraalirappion-seurauksena-lapset-ja-vanhukset-nalissaan/
Kun kokoomus ja vihervasemmisto junailee kaikki terveyspalvelut globaaleille suuryrityksille, niin vanhusten ääni tukahtuu lopullisesti tyynyyn jota heidän naamalleen painetaan.
Sairaaloiden ja hoitolaitosten lisäaine höttöruoka pitää tehokkaasti matala-asteista tulehdusta yllä. Kun paskaruoasta heikentyneelle vanhukselle tuupataan rutiinin omaisesti influenssapiikki niin se on menoa. Suomen vanhustenhoito on todellisuudessa Stalinin tuhoamisleirien hienostuneempi versio.
Hoivakodit nyhtävät aivan saatanalliset voitot ja tyhjentävät vanhusten kaikki säästöt ja omaisuudet liiveihinsä jolei vanhuksella satu olemaan sukulaista edunvalvojana.
Moni ei ikinä ottaisi ”sikapiikkiä” mutta eivät tiedä että jo muutama vuosi sitten sekin litku liitettiin kausipiikin nesteisiin, joten ota kausipiikki niin saat pahimmassa tapauksessa ikuisen vaurion joka lototaan joka ottajan kohdalla mikä osui.
Yleensä kun näitä ”uudistuksia” tehdään ei kuunnella kenenkään ääntä. Tarkoittaen nimenomaan niitä jota kulloisetkin ”kehnonnukset” koskevat. Suurimpina tienaajina on aina rahan valta ja yksityiset firmat, jotka pääsevät hinta -raiskaamaan alan tariffit sille tasolle, että ne löytävät tiensä veroparatiiseihin. Tästä ei yhteiskunta pahastu menetettyinä verotuloina, vaan sen sijaan pienten ihmisten pullonpalautus rahoista verottaja ärisee kuin nälkäinen karhu. Mieleen tulee Irwinin come back -biisi ”Terveisiä perseestä!”
Sanoisinko, että sanoitus kestää ajanpatinaa ja kuvaa yhteiskunnan tilaa valitettavan pysyvästi!
Kysymys siitä, kuka hoitaa vanhukset on täysin keinotekoinen ja hallinnollisilla päätöksillä aikaansaatu ongelma. Resursseja on, koska
— nykyeläkeläinen on hyväkuntoinen.
Eläkeläisyys ei ole sairaus. Ei myöskään merkki työkyvyttömyydestä.
— Ei henkilö tule sairaaksi tai työkyvyttömäksi hallinnollisella päätöksellä. Eläkepäätöksellä.
Vanhukset hoitavat itse itsensä ja monet ”vanhat ihmiset” saavat uutta iloa ja uutta tuloa elämäänsä osallistumalla hoitotyöhön kuka isommalla, kuka pienemmällä panoksella. Lopultakin vain vanha ihminen voi oikein ymmärtää toisen vanhan ihmisen elämää ja ongelmia. Nuoret kyllä ovat parempia juoksupoikina, juoksutyttöinä ja juoksu-lgtb-oletettuina olioina.
— jos johonkin tehtävään erityistä ammattitaitoa tarvitaan niin sitä löytyy eläkeläisten keskuudesta siinä kuin kantaväestönkin. Jopa enemmän, koska terveydenhoidosta kiinnostuneet pitävät itsensäkin terveinä. Pitkään. — Terveydenhoidon ammattilaiset eläköityvät siinä missä muukin väestö.
Yksi merkittävin ja ehkä ratkaiseva hallintopäätös, jonka purkaminen saisi eläkkeellä olevat kansalaiset auttamaan toinen toistaan on se, että työn tekeminen alentaa eläkettä.
— Jos eläke oikeasti on ansaittu, ei työn tekemisellä pitäisi olla mitään vaikutusta eläkkeen suuruuteen.
— Kansalaisten vaan pitää yksissä tuumin vaatia maksamiaan eläkkeitä itselleen; eläkepäivien iloksi ja riippumatta siitä tekeekö työtä vaiko ei.
(Nykyinen tilanne myös eläkkeiden osalta on sellainen, että ”ansaitun” eläkkeen, esimerkiksi työeläke, voi menettää työtä tekemällä, mutta hallintopäätöksellä annettua, esimerkiksi kansanedustajan eläke, ei voi menettää.)