Pieni varoittava tarina
Muistakaa aina, siis AINA, lakimiehen kanssa asioidessanne sopia etukäteen maksun suuruudesta, laskutusperiaatteista -ja kirjallisena ja allekirjoitettuna. Silloinkin, kun kysymys on ystävästä tai perhetuttavasta.
Älkää tehkö niinkuin minä. Älkää luottako lakimiehen rehellisyyteen. Muistakaa, että ainoa mihin voi luottaa, on lakimiehen rahanahneus ja suuremmoinen käsitys omasta arvostaan. Toki tiedän, että toisenlaisiakin lakimiehiä on olemassa. Tämä tarina ei kerrokaan heistä.
Sisareni kuoli. Täysin yllättäen ja ennen aikojaan. Kuolinpesän asioita oli hoitamassa isäni muistisairaudesta johtuen käytänössä vain yksi ihminen. Minä.
Katsoin, että tämän menetyksen käsittelemisessä on minulle enemmän kuin tarpeeksi ja annoin perunkirjan tekemisen lakimiehelle. Perhetuttavalle, voisipa jopa sanoa ystävälle. Niin ainakin luulin.
Minulla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä perunkirjoituksen laatiminen tälläisessä hyvin yksinkertaisessa kuolinpesässä tulisi maksamaan. Oletin sen joka tapauksessa jäävän alle 800 euron, mihin kuolinpesästä olisi löytynyt varat.
Lopullinen summa 2 895 euroa oli siis jokseenkin järisyttävä yllätys. Lisää yllätyksiä löytyi, kun aloin käydä laskun toimenpide-erittelyä läpi. Huomasin muunmuassa maksaneeni jokseenkin satasen lakimiehen ehdottamasta teenjuonnista perunkirjoitustilaisuuden yhteydessä. Jokaisesta minuutista puhelimessa, siis hyvänpäivän toivotteluineen ja kuulumisten vaihtamisineen maksoin noin 200 euron tuntitaksalla. Hänen vaimonsa allekirjoitus perunkirjan toisena todistajana maksoi minulle 65 euroa. Toivoisinpa joskus kirjoittavani kirjan, josta saisin tuolla lailla hinnoitellun palkkion.





