Kolumni Suomalaisilta: Miten tämä meni omasta mielestänne Espoon MUNATTOMAT poliisit?

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 9.2.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 6 minuuttia

Tässä koko kertomus Espoon raiskaaja turvapaikanhakijoista. Miten tämä meni omasta mielestänne Espoon MUNATTOMAT poliisit?

14-v. suomalainen tyttö raiskattiin Afganistan-turvapaikanhakijoiden (2 Afganistanilaista 16-vuotiaita (suomalaisten passien mukaan, mutta kertoneet espoolaisille tuttavilleen todellisuudessa olevan n. 22-vuotiaita)) toimesta viikkoa ennen joulua, perjantaina 16.12.2016 Espoon Matinkylän metsässä.

Tyttö tiesi, että päätekijä ja hänen Afganistan kaverinsa ovat todella väkivaltaisia ja hän ei uskaltanut kertoa kenellekään tapahtuneesta peläten jengiä (10 Afganistanista kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa (15-20 -vuotiaita suomalaisten passien mukaan).

Tyttö oli masentunut ja pelkäsi tekijöitä todella paljon. Tytön ahdistus ja pelko kasvoi kasvamistaan ja lopulta hän päätyi viiltelemään ranteitaan niin, että tarvitsi sairaalahoitoa ja hänelle järjestettiin omasta ja vanhempien pyynnöstä paikka ja hoito nuorisopsykiatriselta osastolta.
(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});

Vasta tammikuun lopulla tyttö uskalsi kertoa, mitä hänelle on tehty ja samana päivänä, 31.1.2017, tehtiin rikosilmoitus.

Tyttö kavereineen oli menossa Isoon Omenaan 31.1.2017 ja tapasi Ison Omenan luona päätekijän. Päätekijällä oli väijytyksessä 9 muuta afganistanilaisjengiläistä ja he hyökkäsivät tytön ja hänen ystäviensä kimppuun vöin, puukoin ja muiden teräaseiden kanssa sekä uhkasivat raiskata uudelleen, ellei tyttö pidä suutaan kiinni. Tytön ystävä sai mm. aivotärähdyksen tappelussa ennen kuin poliisit ehtivät paikalle.

Tyttö kavereineen kävi kauppakeskus Isossa Omenassa helmikuun alussa ja samainen afganistanilaisten turvapaikanhakijapoikien jengi kävivät kauppakeskuksessa tytön ja hänen ystäviensä kimppuun. Vartijan saapuminen pelasti tytön ystävineen pahemmalta löylytykseltä, kun jengiläiset karkasivat paikalta. Vartija hälytti poliisit ja tyttö isänsä paikalle. Vartija nappasi 2 jengiläistä sillä aikaa kauppakeskuksesta, kun poliisit jututtivat tyttöä ystävineen.

Tytön isä tivasi poliiseilta, miksi he eivät suojele tyttöä mitenkään, eikö tyttö voi käydä enää kaupassakaan isommalla kaveripiirillä. Poliisit vastasivat, että kyllä he tulevat paikalle, kun tarvitaan, jälkikäteen, mutta heillä ei ole resursseja ennaltaehkäisyyn. Poliisit pidättivät vartijan nappaamat 2 afganistanilaisjengiläistä, mutta vapauttivat heidät illemmalla.

Tyttöä ja lähipiiriä on kuultu viime viikolla. Poliisi kertoi tytön äidille, että on vanhempien tehtävä huolehtia tytön turvallisuudesta, rajoitettava ulkona liikkumista, lähikauppaan Isoon Omenaan menoa sekä ylipäätään Espoossa liikkumista. Liikkumisrajoitusta poliisi tarkensi vedoten kulttuurieroon; Afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kotimaassa naisia ei arvosteta ja naisille saa tehdä mitä vain.

Tyttö ja perhe sekä tytön ystävät elävät pelossa ja Afganistanilaisten jengi on jatkanut uhkailujaan sekä häirintää myös Somenkin kautta. Tyttö on saanut pahoja traumoja, ja piina vain jatkuu. Tyttö ei uskalla käydä kouluaan, joten vaikutukset ovat todella pitkät fyysisten ja psyykkisten traumojen lisäksi vaikuttaen hänen tulevaisuuteensa, elämäänsä ja opintoihinsa yms. ja lisäksi hänen pitää vielä raiskauksensa jälkeenkin pelätä, mitä Afganistanilaistenjengi hänelle vielä tekeekään.

Tytön, uhrin, ei ole ollut mahdollista elää ja palata normaalimpaan elämäänkään, hänen ei ole voinut tavata normaalisti ystäviään yms. kun taas samaan aikaan Afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden jengi saa jatkaa vanhaan tapaansa toimiaan Matinkylässä ja Suomessa. Perheen muutkaan jäsenet eivät ole uskaltaneet enää normaalisti liikkua, käydä harrastuksissa tai töissä ja perheen muut lapset on turvallisuussyistä kuskattu lyhyet koulumatkat.

Soldiers of Odin-järjestö kuuli tytön ja perheen tilanteesta ja oli valmis tukemaan ja puolustamaan tyttöä lähipiireineen. Yhdistys puuttuu juuri tytön kaltaisiin tapauksiin, tukien ja parantaen ihmisten turvallisuuden tunnetta, ylläpitäen alueensa turvallisuuskulttuuria ja edistäen kansalaisten omaehtoista ympäristön turvallisuuden ylläpitoa.

Ma 6.2.2017 Soldiers of Odin-järjestöön kuuluvia saapui sankoin joukoin kauppakeskus Isoon Omenaan tapaamaan tyttöä ja perhettä sekä osoittamaan tukensa heille. Vartijoiden seuraamana suuri joukkue kiersi kauppakeskuksen käytävät. Afganistanilaisten jengiä ei kauppakeskuksessa kuitenkaan näkynyt, joten ryhmässä päätettiin, että kävellään Matinkylän rantaan, jossa ko. turvapaikanhakijoiden jengi asustelee ryhmäkodissa.

Paikalle saapuneet poliisit jututtivat ennen lähtöaikeita ryhmäläisiä ja kielsivät menemästä 50 metriä lähemmäs taloa. Ryhmä lähti marssimaan kohti Matinkylän rantaa, mutta tukimarssi kuitenkin keskeytettiin ennen kuin Afganistanilaisjengiläisten kanssa päästiin juttelemaan, sillä poliisiautopartiot olivat tukkineet tien ja kielsivät tulemasta lähemmäksi ryhmäkotia. Resursseja riitti turvata turvapaikanhakijoita, mutta ei suomalaista nuorta tyttöä lähipiireineen.

Viranomaistahon puolelta ei ole tämän jälkeenkään tullut tytölle ja perheelle minkäänlaista apua ja tukea; ei ole tarjottu kriisiapua, turvapaikkaa tai muutakaan tukea. Afganistanilaisjengi vain saa jatkaa toimintaansa ja liikkumisiaan vapaasti, tytön lähettyvilläkin.

189,841 total views, 20 views today

His clinical and translational research has centred on understanding the genetics, neuropsychiatric symptoms, neuroimaging, Cheap Jerseys and treatment and prevention of Alzheimer disease. He was also a Principal Investigator in the clinical application of the breakthrough amyloid imaging agent Pittsburgh Compound B. (In his own case, he tried to move his mother into a smarter neighbourhood. She refused to leave her friends behind, so he had the old house knocked down and built a new one on the same spot.) "It is my belief that every young man, deep down, wants to be great," he says. But the point here is that those rewards from the DirecTV acquisition that many of you have been demanding are starting to be realized. This is a new company. I wish I wasn't the kid in the classroom raising his hand and saying, 'I'm different.' If I had my way, someone else would have already done this. Nobody has, which is why I'm raising my hand.". If you want to become a respected "member" of the organization as a fan, you have to look like you mean it. Wearing a mesh football jersey cheap football jerseys makes you look much more replica oakleys like a member of the team. We now expect packaged goods software to be down mid to high single digits in North America and Europe combined. This is well below our initial Cheap Jerseys expectations for the year.. Research indicates that cheap oakleys doing anything that your brain also controls (singing or humming) preoccupies your mind from the task at hand and will keep those pathways from becoming over active. This in turn keeps your working memory from shutting down and prevents you from choking. But then Seattle gave him a chance. "Coaches gave up on me, I was cut from teams, I was undrafted," he recalls. While filming during the 1965 off cheap nfl jerseys season, Art Modell, the owner of the Browns demanded that Jim drop everything, cancel shooting and report to training camp to prepare for the upcoming season. Jim responded by one upping Modell's dick move with an even better dick move, by retiring from professional football completely, at the prime of his career, inciting a hex on the names Cleveland and Browns in the process.. You don't want to bounce those muscles because that's going to cause more and more stretching and possible injury to the muscles throwback nba jerseys that are there. You never want to go to the point of the stretch being painful because if the pain is felt your body is going to contract around it to protect itself. The logic in sharing its equity according to MLB CEO and President Bob DuPuy is that, "It would take an awfully long time to grow to the value that being in 50 million homes is immediately going to provide. It makes sense from an economic standpoint and plus, these companies are partners that will help grow the game, and at the end of the day, that to everybody benefit, as well." But is it to the fans benefit?.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/