Tämä kirjoitus on jatkoa ensimmäiselle vastaukselleni eräästä kolumnistani saamaani palautteeseen. Kolumnia kritisoitiin mm. siltä kannalta, ettei se tarjonnut vaihtoehtoja kirjoituksessa haukutuille asioille. Ensimmäisessä osassa puhuin vähemän haitallisesta tavasta toteuttaa kansalaisen sekä kuluttajan roolia ja tarjosin pintapuolisesti vaihtoehtoja kuluttamiselle ja sen ympärillä tanssivalle elämäntavalle. Tällä kertaa puran näkemyksiäni siitä, kuinka järjestelmää tulisi mielestäni uudistaa politiikan, päätöksenteon ja jopa lainsäädännön osalta.
Taloudellisen kasvun ihanne perustuu sille olettamalle, että kasvu on jostakin syystä välttämätöntä. Tämä ei pidä paikkaansa etenkään Suomen kaltaisessa maassa, jossa alkuperäisväestö supistuu supistumistaan. Maahanmuutto on aihe, jota pidän ylipäätään niin luonnottomana ilmiönä, että en näe tarpeelliseksi saati hyödylliseksi ottaa laajemmin huomioon siirtolaisten elättämistä. Yhtä kaikki, koko Suomalainen politiikka perustuu joko talouden vaatimuksiin tai humanistiseen, liberaaliin suhtautumiseen ihmiskuntaan. Toisin sanoen, päätöksenteon lähtökohtina on joko raha tai vähemmistöt. On kuin suomalaisille oltaisiin pedattu ainoastaan tuotantoeläimen rooli...
Viisi miljoonaa suomalaista on nähdäkseni varsin siedettävä määrä ihmisiä tämän kokoisella maa-alueella ja sen viiden miljoonan elättämisen tulisi olla ainoa lähtökohta politiikalle. Viiden miljoonan suomalaisen tarpeiden täyttäminen, mielellään mm. edellisessä kirjoituksessa esittämineni muokkauksin, tulisi olla pääasiallinen tavoite päättäjillemme. Kuitenkin, kuten sanottua, Suomi toimii rahan ehdoilla ja rahan rooli on muuttunut välineestä itse tarkoitukseksi. Tämän ajattelutavan muuttaminen saattaa ensialkuun kuulostaa pieneltä muutokselta, mutta hiemankin mietittynä, se saa melkoisia mittasuhteita aina maataloudesta teollisuuteen ja rakentamisesta ulko- ja sosiaalipolitiikkaan.
Suomessa vain kansasta on ylijäämää. Yhteiskunta ei enää kovinkaan pitkään kykene elättämään alati kasvavien vapaamatkustajien massaa ja edessä on pitkä nälkäkuuri. Jotta nälkäkuuri saataisiin loppumaan mahdollisimman nopeasti ja vältettäisiin saman tapahtuminen uudestaan, on johtajiemme vaihtaminen välttämätöntä. Kuten olemme huomanneet, kansan protestiäänet ovat varsin mitättömiä, jos ne asettaa suurten, vanhojen puolueiden kuten Kokoomuksen, Keskustan ja SDP:n rinnalle. Myöskin surullisen usein nuo protestiäänet valuvat hukkaan, sillä kansa tuntuu hyvin harvoin tietävän mikä sille on parasta. Julma ja ehkä hölmökin lausahdus ihmiseltä joka pyrkii politiikkaan, mutta tosiasiat ovat tosiasioita, eivätkä ne muutu muuksi kaunistelemalla ja vaientamisella.
On huomattava, että saattamalla poliitikkoja edesvastuuseen aikaansaannoksistaan, saataisiin nykyinenkin näennäisdemokratia toimimaan. Poliitikoille ja virkamiehille tulisi perustaa oma tuomioistuimensa, joka käsittelisi jokaisen kansallisen tason epäonnistumisen, etsisi siihen syylliset ja puntaroisi epäonnistumisen tahallisuutta. Nykyisin ainoa poliitikkojen saama seuraus sikailuistaan, epäonnistumisistaan ja Suomen vastaisesta toiminnastaan on uhka siitä, ettei heitä Ehkä valita seuraavalle kaudelle. Poliitikot eivät ole vastuussa kenellekkään ja se on ehkäpä mittavin ongelma nykyisessä järjestelmässä.
Johtajien vaihto ei suuria puolueita suosivan vaalijärjestelmämme sekä nykymallisen demokratian vuoksi ole kovin yksinkertainen asia ja muutos vaatisi joko kansan äkillistä valaistumista, vallankumousta tai järjestelmän muuttamista sellaiseksi, että vaaleissa äänestettäisiin yksin henkilöä, ei puoluetta. Mahdollisimman suora demokratia takaisi sen, että kansan tahto päätyisi eduskuntaan mahdollisimman muuttumattomana. Kuten tuossa annoin ymmärtää, kansan tahto ei läheskään aina ole se paras tapa valita johtajia tai päättää asioista, mutta tällä hetkellä se on se peli, jota pelataan. Toinen, mielestäni parempi vaihtoehto on eräänlainen hybridi "heimoneuvoston" ja kansan valitsemista edustajista, mutta valitettavasti ihmisen taipumus korruptioon sekä tiettyjen, näennäisesti kansamme älyllistä parhaimmistoa edustavien instituutioiden poliittinen polarisoituminen taitaa sen estää. Esittelen ajatukseni silti lyhyesti...
Eduskunta voisi olla yhdistelmä kansan demokraattisilla vaaleilla valitusta, sekä vaikkapa yliopistojen tiettyjen laitosten valitsemista henkilöistä. Näin edustus olisi sekä "rationaalisella järjellä" että kansalaisten ei-välttämättä-aina-rationaalisella mielipiteellä. Kuten sanoin, nykyinen yliopistojärjestelmä on läpeensä politiikan mädättämä, joten juuri tällaisenaan ajatusta ei voisi soveltaa, mutta perusperiaate olisi se, että kansan älyllinen parhaimmisto sekä kansa itse valitsisi edustajansa. Valitsijoita voitaisiin esimerkiksi vaihtaa vaalikausittain, jotta tietyt potentiaaliset ongelmat voitaisiin ainakin osittain eliminoida.
Mitä taas tulee vallanvaihtoon muin keinoin, koska kansa ei todennäköisesti valaistu sormia napsauttamalla ja koska edellä mainitsemani radikaalit muutokset eivät myöskään ole kovinkaan todennäköisiä, on ennemmin tai myöhemmin odotettavissa vallankumous tai sellaisen yritys, verellinen tai veretön. Kansa ylipäätään on jakautunut voimakkaasti ainakin kahtia ja maahamme virtaa aineksia varsin erilaisista maista, joissa juurikin esimerkiksi vallankumouksiin, väkivaltaan ja ylipäätään epävakauteen ollaan totuttu. Nuo asiat ovat joissakin maissa täysin normaaleja juttuja, joita vain silloin tällöin tapahtuu. Kun tuo ihmismassa Suomessa lisääntyy, voidaan odottaa myöskin muunlaisen radikalismin nostavan päätään ja syntyy entistä terävämpiä rintamalinjoja. Muutos on välttämätön siksikin, ettei tällaiseen tarvitsisi päätyä.
Kaikki muutos alkaa kansalaisesta ja niin myöskin poliittinen muutos. Jokainen voi nähdä, ettei asiat ole hyvin ja jokainen tietää, etteivät ongelmien aiheuttajat ongelmia kykene poistamaan. Meillä on vaalijärjestelmä, joka toki suosii nykyistä valtaa mutta joka toisaalta antaa myöskin hienoisen mahdollisuuden muutokseen. Mikäli kansa ei tahdo muutosta niin paljon, että se realisoituisi vaaliuurnilla, voin sanoa vain: Herätkää ihmiset! Päättäjiemme, lainsäädäntömme, yritysmaailman ja ylipäätään koko elämäntapamme tulisi pyöriä vain ja ainoastaan Suomen ja suomalaisten ympärillä. Paskaviihteen tuijottamisen, Epäterveellisen ruoan ja haitallisten lääkkeiden syömisen, luonnonvarojen raiskaamisen, holtittoman kuluttamisen, vastikkeettoman sosiaaliturvan, toimettomuuden, siirtolaisten vastaanottamisen ja maailmanhalaamisen ylipäätään on loputtava tyystin ja jos ei kansa itse ole valmis tekemään tätä kaikkea, seuraukset ovat ihmisapinan kannalta järkyttävät.
Sama muutos vaaditaan toki muuallakin kuin Suomessa, mutta Suomi on luonnollisesti helppo esimerkki tällaiseen kirjoitukseen ja kenties lähimpänä myöskin lukijaa. Kirjoitus on pitkä, mutta silti kovin pintapuolinen. Se ei avaa jokaista ajatusta läheskään tarpeeksi eikä tuo esille kattavasti ongelmia, ratkaisuja saatika niiden yksityiskohtia, mutta hienoisen suunnan siitä ehkä ajatteluuni saa. Kuitenkin, kuten tunnustin kirjoituksessani, nykyinen peli on se, jota pelataan ja sen keinoin asioiden on muututtava. Siihen voi joko lisätä jotakin, siitä voi poistaa jotakin tai sen voi odottaa kaatuvan. Kiitos lukijalle.
