"Kansalaiset, me olemme kusessa."- lausahdus, jota emme koskaan tule kuulemaan edes siistittynä suomalaisen poliitikon suusta. Totuus tekee kipeää ja kaikkein kipeimmin se tässä tilanteessa sattuisi hillotolpastaan kynsin ja hampain kiinni pitävälle herralle. Yksittäisiä päätöksiä pyöritellään mediassa päivästä toiseen, kuin tietoisesti harhauttaen kansaa pois päin todellisista, perustavammanlaatuisista ongelmista.
Suomesta on tuhansien kompromissien tuloksena leivottu rampa ja säälittävä läiskä Euroopan kartalla. Tätä ei tunnusta kovinkaan moni, mutta niin se vain on ja mikä huolestuttavinta, kaikki ne kompromissit ja Suomen näivettyminen nähdään hyvänä asiana! Niitä suorastaan juhlitaan suurina saavutuksina, koska "nyt me olemme osa ylikansallista, parempaa kerhoa". Kaiken suomalaisen hyvän kustannuksella meistä on tullut myöskin humanistisilla mittareilla "parempia ihmisiä". Tätä juhlivat upeana asiana kaikki muut paitsi kansallismieliset, jotka pääsääntöisesti näkevät "loistavaksi tulevaisuudeksi" naamioidun valheen sellaisena kuin se on. Virheitä johtahamme eivät tunnusta, vaan juhlivat kymmenen leivän vaihtamista yhteen Nestlen pulloveteen hyvänä kauppana... Sekin pintaremontoidaan suorastaan upeaksi asiaksi ja kun tämä hulluus saadaan tarpeeksi monen ihmisen silmien eteen (YLE, Alma, Sanoma jne...), se muuttuu totuudeksi.
Erikoista on sekin, että vaikka johtajamme kaikessa jumalaisessa älyssään ovat tienneet, mitä vaihdossa esimerkiksi Euroopan unionille on annettu, vaihtokaupassa menetetyn perään haikaillaan yhä. Toki se tehdään hieman kautta rantain ja salaa, mutta esimerkiksi keinot maan vääjäämättömän talouskurimuksen oikaisemiseksi olisivat melkolailla moninaisemmat, mikäli meillä olisi itsellämme täysi määräysvalta asioistamme. Kuitenkin Oy Suomi Ab:n liituraitapellet odottavat yhden suurimman ongelmien aiheuttajan lopettavan sekä sen itsensä, että sen kätyreiden aiheuttaman tuhon kierteen.
Rahapulasta voivotellaan samalla, kun kaksi miljardia menee pelkästään yhden herrakerhon jäsenmaksuihin. Hyvinvointiyhteiskunnan murenemisesta itketään samalla, kun maahan saapuvien elintasopakolaisten kustannukset, kuten myöskin näiden kotimaiden tukemiseen tarkoitettu kehitysapu, pyörivät miljardien luokassa. En sano tarkkaa lukua, sillä sitä ei tiedä Ukko ylijumalakaan... Miksi? Koska se kuulemma tekee Suomesta ja suomalaisista parempia... Millä tämä sitten maksetaan? No veroista tietenkin! Suomessahan on yksi koko maailman kireimmistä verotusmalleista. Kuka niitä veroja sitten maksaa, kun ei ole työpaikkoja? Ei kukaan, eikä tarvitsekaan sillä pankit ovat täynnä rahaa ja tänä vuonna lainanottotarve on 16,8 miljardia euroa. Sitten jää enää mietittäväksi, kuka maksaa velan... SDP:n puheenjohtajaa Antti Rinnettä mukaillakseni: "Hölmöä miettiä sellaisia, eihän meistä kumpikaan ole enää silloin elossa". Tuolloin Rinne puhui ympäristöasioista, mutta asenne taitaa porvaripuolueissa olla sama talouspolitiikassa.
Työttömyydestä jaksetaan rutista, vaikka on päivänselvä asia, että työnantajan työntekijästä kärsimiä kustannuksia alentamalla työllisyys lisääntyisi ohjuksen lailla. Samalla, tottakai, kuritetaan työttömiä mm. aktiivimallilla ja peitellään todellisia työttömyyslukuja "aktivointitoimilla", joihin on piilotettu 130 000+ työtöntä. Edelleen asiasta päästään jyvälle yksinkertaisella vertauksella: 19 389 avointa työpaikkaa ja 241 600 (+130 600 aktivointitoimissa) työtöntä. Kenties, siis kenties me olemme parempia ihmisiä myöskin siksi, että työnteosta on tehty yhä vaikeammin tavoiteltavaa ja siten "työläistä (lue: työtöntä) ei voida enää orjuuttaa"? Sosiaalimenojen kasvu on suorassa yhteydessä työttömyyteen ja maahanmuuton lisääntymiseen, kun taas kasvavien sosiaalimenojen maksaminen on samassa suhteessa riippuvainen työllisistä. Kas... Velkakello se siellä raksuttaa alati tiheämpään tahtiin...
Omistusasunnosta on ennen velan maksua usein tapana sanoa, "ei tämä oma ole, vaan pankin". Kumma kyllä, tämä ei päde valtioon, vaan "me olemme yhä itsenäisiä ja suvereeneja omalla maallamme". Tämä alati toimettomampi, köyhempi, velkaisempi, monikulttuurisempi ja pahoinvoivampi maa on tiukasti pankin taskussa ainakin niin kauan, kun täällä eletään yli varojen ja priorisointi on uudessa riippakivessä eikä omassa kansassa ja niin kauan, kuin Brysselin pankkiirien annetaan ohjailla maata. "Itse tuoppini jäljet mä tunnen", lauloi olympiavoittaja, sotaveteraani ja kansanlaulaja Tapio Rautavaara itsekriittisesti. "Minulla ei ole mitään syytä huoleen", sanoi pääministeri Juha Sipilä...





