Vaalit ovat takanapäin. Viimeinkin, joku voisi sanoa. Kenties politiikan karnevalisointi loppuisi edes hetkeksi ja voisimme saada poliitikoiltamme jälleen todellisia kannanottoja, joidenka sisällöstä uskaltaisi tehdä oikeita johtopäätöksiäkin, ilman
pelkoa siitä, että se suusta vuotava kädenlämpöinen viili olisi tarkoitettu vain kansalaisen äänen saamiseksi laatikkoon...
Sosiaalidemokraatit voittivat, vaikkakin ohuella marginaalilla. Sanoin viime syksynä, ettei demareiden vaaleja voi pilata kukaan tai mikään muu, kuin Antti Rinne ja lähellä se olikin. Toistuvasti epäselviä päättömyyksiään julkisuuteen lausunut Rinne olisi kannattanut piilottaa sängyn alle, tai viedä komeroon kuin TV-shopin yhtä lailla yhdentekevät jumppalaitteet, viimeistään tammikuussa. Jos vaalit olisivat olleet 14.5, väitänpä, että demarit olisivat hävinneet vaalit.
Kokoomus selvisi todella hyvin siihen nähden, että takana on harvinaisen syvää vihaa kansassa synnyttänyt hallitustaival. Kokkarit kuitenkin onnistuivat pesemään kätensä edellisestä hallituksesta järjestämällä näennäisiä näkemyseroja edelliseen pääministeripuolueeseen. Vaalivoittoon ei Kokoomuksenkaan kannatus riittänyt, mutta tarpeeksipa löytyi niitä sinisilmäisiä, jotka uskoivat, ettei kokoomus voisi kahta kertaa peräkkäin repiä hyvinvoivien hyvinvoinnin lisäystä alemman keskiluokan ja siitä köyhempien selkänahasta...
Erityisen huomion kuitenkin ansaitsee mielestäni Perussuomalaisten vaalitulos. Vaikkakin sen painoarvo jäänee vihervasemmiston jo etukäteen aloitettujen hallitusneuvottelujen vuoksi melko pieneksi, kakkossija oli huippusuoritus, johon vaikutti varsin omanlaistaan
karismaa omaava puheenjohtaja, aktiivinen kenttä, ilmeistä kannatusta nauttiva, laaja ehdokaspohja sekä tottakai media, joka tarjosi puolueelle, sen puheenjohtajalle ja ajatuksille alituista näkyvyyttä.
Median toiminta tuntui satavan persujen laariin kerta toisensa jälkeen, vaikka Halla-ahon nimi olisi liitetty saimaannorpan kuuttien salametsästykseen. Perussuomalaisten puoluejohdolla taitaa olla ensi kertaa syytä lähettää kiitoskirje YLE:lle, Sanomalle ja Alma-medialle, sen verran hienoa vaalityötä isot mediatalot puolueen eteen
tekivät.
Loppumetreillä ei nähty teräviä avauksia, koska nekin olisivat loppujen lopuksi todennäköisesti lisänneet Perussuomalaisten kannatusta. PS-äänestäjät muistavat ilmeisesti pidemmälle, kuin sen klassisen puoli vuotta, jota on joskus pidetty kansalaisten poliittisen muistin keskiarvona. Halla-aho muistutti puheissaan, kuinka puolue on jo kymmenen vuotta puhunut niistä asioista, joihin muut puolueet alkavat nyt
heräilemään. En ollut kymmenen vuotta sitten kovinkaan kiinnostunut parlamentaarisesta politiikasta, joten en voi sanoa, kuinka tuo pitää paikkansa, mutta jos asia todella on näin, on helppo ymmärtää, miksi muut puoluejohtajat pidättäytyivät äänekkäistä kannanotoista vaalien alla...
Mainitaan nyt vielä lopuksi koko kansan Juha... Sipilä ilmoitti, että luopuu huonon vaalituloksen vuoksi puolueensa puheenjohtajan paikasta. Sipilä puhui tälläkin kertaa yhtä maireasti vastuunkannosta kuin hajottaessaan hallituksen karvaa ennen vaalitauon aloittamista. Itsekritiikistä ei ollut tietoakaan, vaan Juhis totesi, että vaalitappio tullaan "syväanalysoimaan" ja puolue aloittaa uudistustyön... Uudistustyö on, Juha hyvä, tehty jo sinun puheenjohtajakautenasi. Se uudistustyö on johtanut siihen, että äänestäjänne hävisivät kuin pieru Saharaan, eikä edes maanviljelijät äänestä Keskustaa. Syväanalyysi vaalitappiosta on näytteenoton osalta tarpeen varsin kapealla terällä: Syyllinen olit Sinä ja Sinun ajamasi politiikka. Olet varmasti yksi maamme historian vihatuimpia pääministereitä ja hallituksesi oli kenties suurimpia farsseja, joita maamme ylimmässä johdossa koskaan on esitetty. Ei sinulla silti hätää ole... Monet jo aiemmin satumaisen rikkaista ystävistäsi jäi sinulle kiitollisuuden velkaan ja eipä ole tainnut omakaan lompakkosi ainakaan oheta
pääministerikautenasi...
Hallitusneuvottelut alkavat ja niitä kannattaa seurata, vaikka henkeä ei tarvitse jännityksen vuoksi pidätelläkään. Demokratia otti turpasaunan ja hallitus on kasattu jo etukäteen. Me tavalliset kuolevaiset vain odotamme, mitä vihervasemmisto keksii reivatakseen hallituksensa pysymään pystyssä seuraavat neljä vuotta.
Hallaa oli hetken, mutta nelivuotinen talvi sieltä tuli kuitenkin.
Petri Perta






