Hyvin harva asia on ollut Euroopalle niin haitallinen kuin Euroopan unioni on ollut. Montaakaan ei tule mieleen... Lähinnä kirkko ja musta surma. Jopa maailmansodat olivat kirkkoon ja unioniin nähden suoranaisia siunauksia Euroopalle, joka nousi sotien jälkeen tuhkasta kuin Feenix-lintu ja teki lopulta yhdessä töitä kommunismin pysäyttämiseksi. Kirkon raameihin on asetettu nyttemmin jotakin uutta, joka kumma kyllä seuraa hyvin pitkälti edeltäjänsä jalanjälkiä. Se vain on Euroopalle jopa vaarallisempi kuin kirkko, kommunismi ja rutto yhteensä...
Katolinen kirkko repesi aikanaan kahtia ja perustettiin kaksi omaa lahkoa, jotka sitten vuosisatojen mittaan ovat toistensa päälle syljeskelleet. Samoin uhkaa käydä myöskin Euroopan unionin kohdalla. Toinen puoli pitää EU:sta, toinen Euroopasta. Tuota jo alkanutta repeämää vain eivät tahdo "kirkkoisät" huomioida ja he levittelevätkin koreita mattoja sitä piilotellakseen. Vaikka matossa lukee "Eurooppalainen yhtenäisyys", ei se railoa korjaa, vaan päinvastoin.
Uskokaa tai älkää, katolinen kirkkokin vakuutteli kristityn maailman yhtenäisyyttä loppuun saakka ja rankaisi vastavirtaan uivia minkä kerkesi. Se kiisti eriävän mielipiteen olemassaolon tai ainakin piilotti sen mm. väkivalloin, sensuurilla sekä jumalan pelolla keräten kuitenkin veronsa kuten siihenkin asti. Kirkon repeäminen kahteen osaan alkoi sanoista, tai oikeammin sanasta, tarkemmin "pojasta". Euroopassa "pojan" tilalle voisi laittaa esimerkiksi "kansallisvaltion suvereniteetin". Nikealainen uskontunnustus löytää verrokkinsa nykyisistä EU:n lakikirjoista ja "yhteisistä periaatteista". Isä Juncker on ylpeä katsellessaan mallasviinoista kieroon menneine silminensä lastensa aherrusta "taivaan valtakunnan" eteen.
Sanoista on nykyisinkin kiinni. Sanoista ja niiden tarkoituksista. EU:n agendaan kuuluu paljon sellaista, joka on räikeästi ristiriidassa jopa itsensä kanssa. Hyvänä esimerkkinä monikulttuurisuus, jonka vaaliminen nähdään erityisen tärkeäksi asiaksi. Jos olet eri mieltä, saat rangaistuksen. Kuten Unkari tulee saamaan oman rangaistuksensa, myöskin EU on jo asetettu "kirkonkiroukseen" kansallismielisten toimesta. Suuri skisma on täällä ja historia toistaa itseään! Palvonnan kohde vain on vaihtunut puusta veistetystä juutalaisesta rahaan ja vapaiden muurareiden työstämät kirkot baabelin tornia muistuttavaan temppeliin, johon rahvaalla ei ole asiaa. Erilaisia etäpisteitä toki on perustettu, joihin sitten perus-mauritkin saavat astua sisään, nimittäin verovirastot ja pankit. Uhrilahjamme otetaan vastaan kiitollista esittäen ja halveksuntaa peittelemään pyrkien.
Me olemme rahan ristiretken tiellä ja joko käännymme globalisaation ja kapitalismin maailmanlopun kulttiin tai katoamme maan päältä. Katoamista odotellessa voimme tottakai ihmetellä jalkapuusta kuinka hurskaat uskovaiset, sunnuntaisin kolehtiin kaiken tarjoava seurakunta tekee työtään kirkkonsa eteen. Viikingit taistelivat satoja vuosia kristinuskoa vastaan, mutta me olemme alistuneet 23 vuodessa. Ei jää juuri "saagoihin" kehuttavaa jos lopputulos on tämä...
Eurooppalainen uskontunnustus
"Me uskomme rahaan, pahan alkuun ja juureen, koska muuta ei ole tarjolla, Eripuran ja valkoisen kansanmurhan tuojaan, ja yhteen herraan, Junckeriin, ja tämän kätyreihin, joka valittiin kansan kärsimykseksi, EU:n herrojen keskeltä, Epätavallinen mulkku tavallisten mulkkujen joukosta, pahuus pahasta, valittu, ei äänestetty, johon eittämättä kiteytyy kaikki se paha joka unionista ja kulttuurimarxismista on saanut syntynsä, Joka meidän kansalaisten tuhoksi, ja sen tähden syljeksii alas norsunluutornistaan, Kännissä kuin ankka ja joka Eurooppalaisvastaisten voimien masinoimana pääsi johtajaksi, Meidän päällemme hän ruttonsa laskee sinisilmäisten kansalaisten aikana, Ei perkele kuole kirveelläkään, mutta käskee koko mantereen kaivamaan oman hautansa, ja jos lapio katkeaa, heittää hän uuden, Istuu rahakasan päällä ja tuomitsee koko Euroopan kuolemaan, ellei joku jumalauta pistä stoppia tälle sekoilulle!
Uskottava se on, kaiken tuhannen pillun päreiksi pistävään ja jälleenrakennukseen pakottavaan, joka lähtee vasta sitten, kun jollakin hermo palaa ja ysimillinen burana löytää maalinsa, Sille se on kumarrettava, sille tai muuten napsahtaa tuomio ja julkinen halveksunta, joka puhuu pankkimaailman lauluja. On vaikea uskoa miten koko seurakunta on tähän paskaan haksahtanut, 1995. Tunnustamme että vituiksi meni ja se on omaakin syytämme, Odotamme koko paskan kaatumista ja parempaa huomista."
Petri Perta
